Kauheita (2 kpl.)

Kajon naama, jossa ilme kuin haikealla ajokoiralla jolla alhainen verensokeri.

Tiedättekö mikä on kauheeta?

Tämä tapahtui noin 1 h 50 min sitten:

Meikäläinen seisoo jonossa, sellaisessa, josta ei voi luontevasti lähteä pois, kun on asia pakko hoitaa, ettei vaan taas lisää hoitamattomuudennu se asia.

Ja jonostaan meikäläinen näkee pulleaposkisen naisen. Siis ei mitenkään kummallisen, semmoisen vaan, jolla posket ei ole kuopallaan, vaan pikemminkin inasen pulleat. Ihan normaalin näköinen ihminen siis, hän.

Sitten meikäläiselle mieleen, että miltä nainen näyttäisi, jos se alkaisi rauhallisesti kuoria lakritsipatukoita, ja laittaa niitä poskeen. Ensin toiselle puolelle yksi. Sitten toiselle. Sitten ylähuulen alle yksi. Ja toinen alahuulen alle. Sitten poskiin lisää. Ja lisää. Ja vielä.

Lopulta naisen suusta noruisi puserolle ruskea, tahkea lakritsikuola, samalla kun se yrittäisi, ulos pyrkiviä lakritsipatukoita kielellään väen vängällä hilliten, suupielestään työntää - nyt vaikka ohutta lakritsinauhaa käyttäen, koska suu olisi jo niin täysi - lisää lakritsia suuhun; hengittäisi nenän kautta silmät tapillaan, posket kuin hamsterien kuninkaalla, hengittäen hitaasti ja raskaasti kuin majesteetti ennen dramaattisen hyökkäyskäskyn antamista.

Ja meikäläinen seisoo siinä kirotussa jonossa, ja koettaa pitää naaman peruslukemilla, kerta olisi todella ikävää jos katsoisi toista ihmistä ja nauraisi. Parhaassa tapauksessa nainen pitäisi minua hulluna, pahimmassa luulisi että hänessä on jotain naurettavaa ja pahoittaisi mielensä.

Semmoinen on kauheeta, esmes.

Ja toinen kauhea on kun menee vessaan vaikka kahvilassa, jossa on vain yksi vessa. Jos vessassa on viimeksi käynyt nainen, vessa on siisti ja siellä on kiva käydä; siellä voi jopa tuoksua hyvälle. Sellaisessa asioimistilanteessa nostan renkaan ylös ennen virtsailemistani ja lasken sen ja kannen alas, kun olen asioinut. Saatan myös hyräillä tai naksutella kieltäni iloisesti, kuten teen kun olen ajatuksissani tai suht hyvällä tuulella.

Sen sijaan jos vessassa on käynyt viimeksi mies, todennäköisesti se rengas ja kannen sisäpuoli on kustu litimäriksi, pöntön edusta ja sivusta lainehtivat ja pesuallas on kuiva kuin rudit, (käsiä ei siis ole pesty) ja oven kahvassa saattaa olla muutama nestepisara.

Jos olen menossa vain vettä heittämään, en, puolipaskiainen kun olen, koe olevani vastuussa vessan siivoamisesta sikamiehen jäljiltä.

Saatan silti pyyhkäistä renkaan käsipaperilla häthätää kuivaksi samalla kun nostan sen ylös, mutta en ala kuivailla lattiaa enkä toden teolla puhdistaa rengasta vedellä, paperilla jne, kuten tekisin, jos joutuisin istuutumaan, laskemaan housuni nilkkoihin jne, Kakkosta varten (anteeksi YLE TV2, tämä ei viittaa teihin mitenkään).

Jos olen kiireessä, niin en välttämättä edes pyyhi rengasta, nostan sen vain paperi käden suojana ylös ja teen asiani. Ja tarkoituksella jätän renkaan ylös, jotta mahdollinen naisvieras ei ensin istu ja sitten vasta havaitse rengasta märäksi.

Sitten pesaisen käteni, avaan oven kahvan käsipapereilla (miestenvessan kahvat ovat tutkimusten mukaan äärettömän paljon saastaisempia kuin naistenvessojen kahvat. En ole bakteerikammoinen mutta en myöskään hinkua kätellä kenenkään virtsaa erityisemmin.)

Mutta voi!

kun tulen vessasta ulos, ovella on jo uusi tulija -ja nimenomaan nainen, odottamassa veskiin pääsyä.

Ulos astuessani hän näkee, että pöntön ympäriltä lattia on virtsassa, renkaasta ehkä valuu pisaroita jne, ja tietenkin nainen luulee minun virtsailleen sinne ja tänne.

Jos en ollut ehtinyt tai halunnut märkää, ylös nostamaani rengasta pyyhkiä, usein huikkaan naiselle, väistämättä syyllisen näköisenä vaikka en vessaa sotkenutkaan, ettei maksa vaivaa käydä tässä vessassa, että rengas on saastainen kuin kairolainen katuoja; kannattaa mennä muualle. Mutta aina  en jaksa pysähtyä selittämään, ja selityksenkin kanssa vessan saastaisuus menee usein minun piikkiini, koska näytän niin syylliseltä.

Asia olisi tietysti helppo, jos pesisin ja kuivaisin renkaan joka kerta kun märkää rengasta joudun käyttämään.

Mutta jos satun istumaan kahvilassa pidempään, vaikka ajatuksia ylös kirjoitellen, kahvittelun myötä saatan käydä veskissä kolmestikin, ja yleensä joka kerta minua odottaa märäksi virtsattu vessa, eikä minua todellakaan kiinnosta olla kahvilan puolipäätoimisena virtsansiivoojana toisille miehille.

Joku saattaa ihmetellä, että enkö muka koskaan itse virtsaa renkaan päälle. En. Minä nostan sen ylös.

Ja jos niin kävisi, että kohdistus heittää, niin sen verran myötätuntoa minulla muita ihmisiä kohtaan on, että jälkeni siivoan sen verran kunnolla, ettei varmaan olisi nokan koputtamista kellään.

Mutta toisten jälkiensiivoamisen  suhteen olen siis nuin inertti kuin kerroin - ja siksi maksan siitä vessaantulijanaisen halpamakkarakatseen vastaanottamisella.

Kauheaa on se.

Mutta millaisia kauheita teillä on ollut? Kertokaa, niin voimme lohduttua toistemme kauheista.

Toivoo

mk

kommentit

Kerran istuin pienessä kahvilassa lukemassa kirjaa, kun samaan pöytään istui eräs vanhempi herra (kahvila oli siis täynnä ja ymmärrän, että istui samaan pöytään). Mutta mies söi pullaansa aika äänekkäästi. Ja röyhtäili vähän väliä. En oikein normaalistikaan kestä kuunnella esimerkiksi kovaäänistä purkanjauhamista ja nytkin jouduin vaihtamaan paikkaa. Kun kahvila oli pieni, mies varmasti ymmärsi, että siirryin hänen kovaäänisen syömisen takia toiseen pöytään. Vähän nolotti, mutta mitäs porsasteli.

>Mini Ma, 2011-11-14 20:53

Minulla oli kamala häpeä kerran, kun ystäväni heittäytyi leikkisäksi. Hänellä vuoti usein nenästä verta, ja kerran taas verivanan putkahdettua ilmoille hän leikkisästi loihe tiuskaisemaan: "Hansu, miksi sinä löit minua?" samalla hetkellä, kun ryhmä tuntemattomia ihmisiä käveli ohi.

Selittämättömästä syystä häpesin ja ahdistuin enemmän kuin ikinä ennen, en saanut puolustuksen tai selityksen sanaa suusta ulos vaan luultavasti muistutin täyteen puhaltunutta pallokalaa sillä hetkellä.

Se syyttömänä epäillyksi tulemisen tunne löi melkein jalat alta. Hetken päästä nauratti niin, että onneksi oli mukana polkupyörä, johon voi nojata. Muuten olisin maannut kadulla hihittämässä. Ei katsota hyvällä sitä.

Sitä aina ihmettelen, miten ne elokuvien syyttömät epäillyt pysyvät niin hyvin kuosissa? Olisi ehkä tylsää, jos he pallokalaantuisivat kun joku huutaa "j'accuse!"

>Hansu Su, 2012-02-12 16:35

Siis kahvilassa ???? kolme kertaa kahvin takia 1 hädälle ??.l Onko tullut joku sairaus ???
Niin ja lakuposkiset naiset ovat ihania,jos p... ei ole liian leveä!

>Suokki Ma, 2011-11-14 21:14

Hoi,

No ehkä kolmesta vessakäyntikerrasta puhuminen oli hätävarjelun liioittelua, mutta saatan joskus istua kahvilassa kirjoittelemassa jopa neljä, viisikin tuntia, kun joku ajatusprojekti on sopivassa vaiheessa ja sille päälle satun, eikä todellakaan ole poikkeuksellista, että käyn veskissä tullessani, ja vielä ennen poislähtöä; etenkin kun kahvi on diureetti.

Eikä siis todellakaan ole hinkua vessoja siivoilla miesten jäljiltä toistuvasti ilmaiseksi, kun olen joskus sitä työnä jo tehnyt ja siitä silloin maksettiin palkka - ja silti vessat olivat, psykiatristen potilaiden jäljiltä, paljon paljon siistimmät kuin kahvilavessat useiden nykyherrojen jäljiltä.

Vesijohtosairauksia ei siis ole; tulipahan tämäkin nyt täsmennetyksi :)

Kohtaan b arvelisin, että toistuvasti kilokaupalla lakritsaa syövien naisten p saattaa leventyä ajan oloon, pelkän pahoin. Mutta kuten sanotaan, no pain no gain. Jos siis haluaa lakuposket, täytyy sietää myös p:n leventyminen.

Kunnioittavasti tervehtäen,

mk

>kajomar Ti, 2011-11-15 13:39

Kauheata on se, tuon mainitsemasi lisäksi, jos onnistuu, vedenheiton jälkeen käsiään pestessä, roiskimaan etumukselleen puhdasta hanavettä.

>pni Ti, 2011-11-15 15:11

Joskus yleisessä vessassa käydessä on edelliseltä, tai sitä edelliseltä jne. jäänyt pyttyyn viiru ts. raita, joka ei ole kovin kaunis näky, tuoksusta puhumattakaan. Yleensä yritän toisten jättämiä viiruja ykkösasialla käydessä huuhtoa pöntön sisäreunoista vähemmäksi, varoen kuitenkin sotkemasta pöntön reunoja tai ympäristöä. Toisinaan viiru on kuitenkin niin kuivettunut ettei se sillä lähde. Silloin tuntuu että on hyvä yritys mennyt mönkään ja pettyy. Jos itselläni jää viiruja pönttöön huuhtelen sen bideesuihkulla pois ettei se jäisi siihen kuivettumaan ja toisia ihmisiä petyttämään. Jos bideesuihkua ei kuitenkaan vessassa ole, joutuu vain nolona luikkimaan tiehensä kun ykköstäkään ei yleensä ole jäljellä viirun poistamiseen, ja se on kauheaa.

Toinen kauheus on, että jos joutuu käymään kakkosella ja enties siivoamaan pöntönkin siinä, mikä olisi jo yksikseenkin riittävän kauheaa, vesi loiskahtaa pytystä ylös ja kastelee p:n. P ei ole kaikista puhtoisimpia paikkoja ihmisessä muutenkaan, mutta jotenkin se vesi tuntuu epähygieenisemmältä kuin oma p, kaiketi kun se oma p on kuitenkin oma ja se vesi ei. Sitten kun joutuu kallistumaan eteenpäin kuivatakseen p:nsä osuu p pytyn sisäpintaan. (Ei siis p, vaan p. P on liian iso mahtuakseen pyttyyn sisälle sen sisäpintaan koskeakseen, mutta p ei ole, mutta kuitenkin riittävän pituinen riittääkseen sinne pytyn sisäpintaan). Vielä jos pytyn sisäpinnassa on viiru, se lisää kauheutta entisestään. Isompia pitäisi olla pyttyjen ainakin siitä edestä.

>Hep0nen Ke, 2011-11-16 15:06

Lammikko pöntön ympärillä on todennäköisesti tulos naisasiakkaan käsi-suihkun käytön jäljiltä. Itse miehenä en pese kätösiä yleisessä vessassa sen takia kun en ns. aseeseen koske jos vain "ykkösellä" käyn. Sen kun ottaa housun reunasta kiinni ja heilauttaa kalleuden esiin ja lori lori. Käsihanoissa ne pöpöt luuraa.

Lattialle/reunalle ei kukaan mies päästele nesteitään paitsi kovassa humalassa. Tuskin tapahtuu kahviloissa ym. Eli sellaisina aikoina kun herra käy luomassa taidetta kahvilan häiriöisessä ympäristössä ja tutustuu kahviloiden unisex saniteettikulttuuriin.

>Peter Pan Ke, 2011-11-16 20:12

Voitko olla ihan varma? Oletko testannut jollain lakmuspaperilla sen "veden"?

Mikä tahansa eläinlaji piilottaa näkyvistä tuotoksensa.

Ihmismiehistä ja valitettavasti joistakin -naisistakin ei voi sanoa samaa; he oikein nauttivat siitä, että voivat omilla tuotoksillaan piirrellä fraktaaleja merkiksi siitä, että Kilroi kävi täällä.

Siivottuani kesän sellutehtaan vessoja ja asuttuani Helsingissä tiedän, että kaikki on mahdollista. Vessansiivousajasta on kauan, mutta tuskinpa evoluutio on ihmiskuntaa vienyt huomattavasti eteenpäin tämän piirteen osalta. Menkääpä Helsinkiin Vappuna. Minä en sinne enää mene, koska olen jo terveempi nykyään.

>Hansu Su, 2012-02-12 16:49

Joopa, kokemusta on näistä kahvilavessoista. Näistä kahvilavessoista löytyy vielä sellaisia jälkiä, kun ovat (yleensä) perheen äidit joutuneet käyttämään lapsia vessa-asioilla, ja kiire on kova, kun perheen isä odottaa autossa rattia sormillaan napsuttaen, että alkakaa jo tulla sieltä vessasta, on jo kiire eteenpäin matkalle. Ja äitiraukka yrittää hoputtaa Jariannelia tai Hannapetteriä, että teehän se pisu tai kakka, että päästään lähtemään. Ei siinä kiireessä vessoja siivoamaan ennätä, ja niin perheen jäljiltä vessanlattialla ajelehtii myös vessapaperia puoli rullaa, pönttö on ruskeanmusta ja rengas on käytetyn näköinen. Pitäisi kahvilahenkilökuntaa palkata lisää tällaisten tapausten varalta, siivoamaan vessa ainakin puolen tunnin välein. Niiiih.

>Täti-immeinen To, 2011-11-17 09:14

Kyllä näitä kauheuksia on ihan kotipiirissäkin. Perheen ainoana naisena sanon, että harvat ovat ne kerrat jolloin vessassa voi asioida istumatta, ja astumatta, märkää. Ei ole naiselle kivaa se.

>Anne To, 2011-11-17 11:42

lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä