Erityistaitoja

Elokuvissa joskus näkee tilanteen, joista arvaa, että kuvan henkilötär kohta kirkaisee, tai peräti kirkuu.

Motivoijana voi olla tarinan antagonisti, tai sitten jokin hyönteinen tahi muu matelija. Motivoija ei ole niin kovin tärkeä - mutta se ääni on.

Semmoinen hyvin onnistunut, vaistomaisesti juuri oikealla hengitystekniikalla palleasta lähtevä, ja lähes kyykkyyn pusertautuvan kirkujattaren koko lihasmassasta pontensa saava naiskirku - Hriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii... se on yksi upeimpia taitoja mitä voi olla kellään!

Ääni on niin korkea, ettei sitä käsitä, ja siinä on niin paljon voimaa, että jos sen muuttaisi lämpöenergiaksi, sillä saisi pakastearkullisen nestetypessä uivia NHL-hyväksyttyjä jääkiekkoja millisekunnissa kuplimaan kiehuvana mustana jääkiekkovellinä.

Miten voi joku osata pitää semmoisen äänen! Vau!

Ja miten se mitenkään malttaa olla käyttämättä tuommoista luonnon lahjaa! Miten!

Jos olisin nainen, niin minä en totisesti kätkisi kynttilääni vakan alle. Jos vaikka ulkomailla eksyisi reissuporukasta - esim. Tokion Shinjukun asemalla ruuhka-aikaan, tai Times Squarella, niin ei muuta kuin pari kolme reipasta sisään- ja uloshengitystä veren hapettamiseksi, sitten kädet kunnolla nyrkkiin, ja Hriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!  - Vaikka kaverit olisivat ihmismassan keskellä ja jo neljänsadan metrin päässä, niin kyllä kuulisivat, että nyt se on taas eksynyt.

Äärest kätevää!

Entä sitten nykykaupat.

Marketit ovat nykyisin niin isoja, että ainakin diabeetikoiden on suositeltavaa ottaa mukaan eväät, koska lyhintäkin reittiä kulkien matka kassalle nielee viimeisetkin verensokerit, vaikka et pysähtyisi kuin ostamaan litran maitoa. Suunnistamista vaikeuttaa se, että missään ei ole myyjää, joka osaisi kertoa, millä ilmansuunnalla jo monenko sadan metrin päässä sijaitsee se maito-osasto (joka sekin on vanhan Caravelle-lentokoneen laskukiidon pituinen ja yhtä leveä kuin Koreoiden välinen ei-kenenkään maa, valokuvaukselta kielletyt vyöhykket mukaanlukien).

Mistä apu siis?

Arvaatte sen kyllä!

Ei varmaan tarvitsisi kovin monta kertaa marketin keskellä päsäyttää sitä veretseisauttavaa, mielen hyytävää Hriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii-kirkuaan, kun myymälän johto jo oppisi valistamaan osastoesimiehiä, että pitäkää aina huolta, että tuon tietyn asiakkaan lähellä on myyjä, koska viimeksikin yhdeksäntoista muuta asiakasta valitti, että heillä oli mennyt p***** housuun äkillisen äänen äkillisenä seurauksena. (Eikä asiakasta, jolla on lääkärintodistus psyykkisestä vaarattomuudestaan, voi heittää ulos tai estää pääsemästä sisään sillä perusteella, että hän kuulemma ahdistuu myyjättömyydestä eksymistilanteessa niin, että aina pääsee se infernaalinen kirku.)

Entä mihin muuhun vielä voisi tuo mainio äänentuottokyky suoda parannusta?

Naisen euro on pienempi kuin miehen euro, ja kiinnikuromisen suhteen ollaan tavoitteista kuulemma jäljessä. Johtuu kaiketi siitä, että monilla naisvaltaisilla aloilla palkkaustaso on pieni.

Mitä jos esim. asiaan liittyvät sairaanhoito- ja kunnallisalan järjestöt ohjeistaisivat naisjäseniään, että jos teillä on liikaa töitä, liian vähän palkkaa tai muuta vastaavaa, niin pitäkääpä ääntä, siskot...

Luulen, että naisen euro alkaisi nousta kohinalla. Koska mitä työnantajapuoli voisi? Irtisanoa kaikki naispuoliset sairaanhoitajat? Fat chance!

Totisesti hieno ja potentiaalinen on semmoinen kunnon kirkuääni, ja hänen henkilökohtaista mielikuvitusta yhtä uudelleen motivoiva!

Ja P.S. Jos joku käsitti niin, että vitsailen naisten palkoista ja pidän asiaa merkityksettömänä, niin käsitti väärin.

Ja minä taas en oikein käsitä sitä, että miksi tärkeimmistä töistä - joihin kuuluu minusta mm. ihmisen terveydestä tai hänen kasvamisestaan ja mielensä kehittymisestä huolehtiminen, toisen ihmisen pelastaminen vaikkapa tulen keskeltä tai bensiinihöyryjä sihisevän kolariauton sisältä tai jonkun humalaisen tai huumehullun, tai väkivaltaisen puolison käsistä - miksi näistä maksetaan tunnetusti palkkaa, josta voisi kuvitella että työ ei ole tärkeää tai että siinä ei kummoista erityisosaamista tarvita. Se tuntuu jotenkin erikoiselta.

Jos ei siitä nyt ihan kirkumaan tee mieli ruveta, niin saapi kait sitä ainakin ihmetellä.