Keksintöjä

Raportissaan The Global Competitiveness Report 2008-2009 kansainvälinen ja puolueeton tutkimusjärjestö  The World Economic Forum päättelee eri maiden tutkimuslaitosten laadun, tuotekehittelyyn käytettyjen rahamäärien, yliopistojen ja teollisuuden harjoittaman yhteistyön, tutkijoiden ja tiedemiesten saatavuuden ja myönnettyjen patenttien ja immateriaalioikeuksien suojaamisen tason  perusteella tuloksen, joka asettaa maailman maat paremmuusjärjestykseen innovoinnin suhteen. Kaikkein innovoivin maa on sen mukaan Yhdysvallat, toisena Sveitsi ja kolmantena oma Suomemme.

Kolmantena!

Siis siinä missä amerikkalaiset turhanaikaiset banjonsoittelijat ja sveitsiläiset jonninjoutavat höyhenhattujodlailijat vievät kulta- ja hopeamitalin, Talvisodan maalle muka riittää kupari! Ei kunsiis pronssi, vai mikä se on. Olkoon vaikka pelti, piruvie, mutta tähän tulee saada muutos!

Lapsikin ymmärtää, että vaikka meillä on surkea ilmasto, maailman munattomimmat kansantanssit ja keljumainen ja vastahankainen väestö, niin meillä on paras maa silti, eikä tarvitse tulla minkään kynänpyörittelijän väittämään että amerikkalaiset revolverihaihattelijat  ja jotkut laivastottomat juustoperunadippaajat muka olisivat meitä parempia.

Siksi on nyt tärkeää, että ryhdymme kaikki innovoimaan ahkerasti, niin että saamme häpeän vieritetyksi sinne minne se kuuluu: muille. (Ehkä mieluiten Venäjälle ja Ruotsiin, jos valita saapi. Toim huom.)

Toivon että mietitte keksintöjä tekin, ja kerrotte niistä kommenteissa, mutta listaan tähän aluksi joitakin, jotta on ajatukselle siementä.

Näitä ei ole suojattu, koska ulkomaalaiset eivät tietenkään älyä Suomea, ja jos keksinnön varastaisi joku suomalainen, niin silti se säilyisi suomalaisen innovaation piikissä ja toisi meille kunniaa 24/7.

Eli tässä ajatuksiani keksinnöiksi – saa kehitellä edelleen:

Rapulamittari

Suomalaiset tykkäävät kilpailla erilaisilla asioilla, erityisesti ruotsalaisten ja venäläisten kanssa. Ruohonjuuritasolla kilpailu saattaa olla tervehengetöntä mittelöä siitä, kuka on kovin jätkä.

Ja milläpäs sitä paremmin mittaat kuin viinanjuonnilla! Koska alkometri tai veren alkoholipitoisuus on kuitenkin kilpailun tuomarointimenetelmänä tylsä, niin suosittelen että mitataan kankkusta.

Sovitusta aloitushetkestä lähtien kilpailijat saavat juopotella haluamillaan aineilla ja haluamaansa tahtiin – ja 18-20 tunnin kuluttua aloittamisesta kilpailijakaarti istuu puurakennuksen ulkoportaille auringonpaisteeseen huokailemaan, ähkimään, hikoilemaan ja sadattelemaan, ja siinä rapulamittari mittaa, kenellä on kovin rapula.

Erinomainen perusta kansanjuhlalle, johon voidaan yhdistää iskelmämusiikkia tai pitää se aivan au naturel, korkeintaan varustaen yleisölle oluttelttoja, sekä mahdollisuuden karaoen ulisuttamiseen, koska niitä ilman suomalainen kesäjuhla ei voi elää!

Dopingeuden mittari

Ehkä edellisen kilpailuun voi yhdistää rullasuksi-kesähiihdon – suomalainen mies kun usein haluaa rankaista itseään juomisestaan urheilemalla kankkusessa, mikä on erinomainen tapa saada yllättäen kammiovärinä ja kuolla tuikisen turhaan – ja koskapa kankkusessa hiihtely helteessä on rankkaa puuhaa, voi dopingista olla apua.

Voittaja on se joka kestää vaaditut sata metriä perille, ja jolla on vielä tolpillaan kestäessään veressään eniten dopingia. (Ja vakavasti ottaen, miehet – ei lenkkeilyä tai puulaakijalkapalloa tms kankkusessa. Siihen oikeasti moni kuolee, ja tosiaan ihan turhaan. Fiksumpaa on vähentää juomista kuin rangaistukseksi rehkiä kankkusessa…)

Eläinten tai lasten söpöyden mittari

Tämä akustinen mittari on kalibroitu naisen äänialueelle ja mittaa sitä alaspäin kaareutuvan katkaistun paraabelin mallista kiekaisua joka syntyy, kun nainen näkee kissanpennun, vauvan, koiran jolla on hauska hattu tai kaksivuotiaan joka on syönyt mämmiä valvomatta.

V***tutusmittari

Tämä koje mittaa kumuloituvaa stressiä mentaalisen pisterasituksen avulla. V***tusmittari muodostuu pääosin Nokian kännykästä, johon täytyy määräajan kuluessa asettaa sim-kortti. Nokialaiseen tapaan puhelin on muotoiltu niin, ettei siitä saa millaistakaan otetta, ja teflonpäällystetyn, aerodynaamisen saippuan kaltainen muovikansike pitäisi kuitenkin saada nuljautetuksi paikaltaan jotta sim-korttiin pääsee edes silmiksi, saati käsiksi. Kuoren kuviointi on tarkoituksella suunniteltu niin, että on äärimmäisen vaikea edes hahmottaa, mitä osaa pitäisi liu’uttaa minne päin – ja miten. Sim-kortin kehikko on oma autonominen ja perkeleellinen lisätehtävänsä, jossa piilossa olevaa liukasta muovipalaa pitäisi jotenkin ujuttaa ulos välistä, johon mikään ujuttajaobjekti, joka on heliumatomia paksumpi, ei mahdu. Tälle kellotulle tehtävälle on aikaa vain kuusi tuntia, minkä vuoksi siitä suoriutuvat vain aniharvimmat!

Ja nyt keksimään keksintöjä lisää itse. Kunnian päivä on oleva meidän, ensi tilassa!

M.K.