Lapsen mielen vaatimattomuudesta

Kerronpa, kun kerran siinä olette, millaista oli joskus, kun olin pieni.

Joskus oli semmoista, että sitä meni sukulaistädin luo. Kyseinen täti (jota ei silloin tietenkään puhuteltu Kyseiseksi Tädiksi, mikä olisi ollut kovin kankeaa, vaan nimeltä mainiten) painoi hirmuisen kovasti töitä, vaikka sairautta oli itsellä ja perheessä monen moista. Siis kiireinen ja raskautettu, raatava ihminen, ei mikään koronkoroillaan elävä sinkku-elämäntaiteilijatäti jolla olisi ollut yllin kyllin aikaa lapsille.

Mutta silti muistan tuon tädin nimenomaan sellaisena, että aina tulee hymy naamalle kun hänet muistan – ja mielikuvissani hän aina hymyilee. Ja muistan hänet monien superjännittävien leikkien luojana.

Mitä ihmettä hän sitten keksi?

Näin aikuisena ajatellen ei mitään ylimaallista. Nyökkäsipä vain perunoita kuoriessaan karttapalloon päin ja sanoi ”Kuunteles Markus kuuluuko tuolta maapallon sisältä pakanoiden jupinoita”.

Ja minä karttapallon viereen, korva siihen kiinni. Ja voi ihme - melkein kuulin ihan selvästi, miten ”pakanat” siellä jupisivat omia asioitaan, juoksivat sinne ja tänne ja papattivat omaa kieltään.

Nykyään ei tarvitse kuin ajatella sille puolelle Suomea matkustamista, kun jo muistuu mieleen aurinkoinen täti ja se pakana-asia ja kaikki muu kiva mitä hän keksi.

Kuten se, kun sain leikkiä avaruusrakettia hetekan sisällä. Aikuisen näkökulmasta tuskin maata mullistava juttu – pikku poika rautasängyn sisällä, käskettynä ”lentämään kuuhun”. Mutta millainen lentomatka se oli minulle – vieläkin muistan sen!

Kolmas, kun ahtaat portaat olivatkin jokin ihmeellinen juttu – olikohan siellä merirosvoja vai mitä; en muista, mutta muistan että todennäköisesti täti käski mennä tarkistamaan jotakin merirosvouteen liittyvää, ja niin ampaisi mielikuvitukseni liikkeelle ja vieläkin niitä portaita ajatellessani tulee sellainen kiva seikkailumieli ja positiivinen jännitys (eustressiksikö sanoisivat..) päähän!

Täti painoi hommia kaiken aikaa, vaikka kärsi reumasta ja hankalista allergioista ja ties mistä. Ei varmaan ollut ollenkaan koko ajan ”henkisesti läsnä lapsen luona” vaan mietti tehtäviään, arkea samalla – mutta kun katsoi minuun, hymy oli aito, ja kun kertoi muutamalla sanalla mitä taas voisin tutkia ja ihmetellä, niin halu ilahduttaa lasta oli aito.

Niin aito, että vuosikymmeniä myöhemmin tässä siitä kirjoitan.

Ja siksi kirjoitan, että haluan muistuttaa itselleni – ja teille – että lapsen ilahduttamiseen ei tarvita ukkosen ihmeitä, ei määrättömästi aikaa, ei välttämättä pennin jetiä rahaa (vaikka jonkinmoinen pääsiäismuna onkin kiva saada, niin silti muistan itse pikemminkin rairuohon kasvattamiset kuin suklaamunat, vaikka yhdestä suklaamunasta sainkin kivan surisevan pillin jonka muistan. Se oli punainen).

Oman kokemukseni nojalla lapsi tarvitsee ajatuksen siemeniä, tai oikeammin pienen rohkaisun ajatella luovan hauskasti ja jännittävästi, ja kun lapsi pääsee ajatustensa kanssa alkuun, niin siinä aikuinen ja lapsi ovat pikkuisen samassa maailmassa, mutta isommaksi osaksi ihan eri maailmoissa. Lapsi saattaa kokea uskomattoman upeana sen, mikä aikuiselta on ensin vain pieni myönnytys oman arkihetken osittaisena uhraamisena.

En tietenkään tarkoita sitä, ettei lapsi tarvitsisi aikaa tai että hänen asioihinsa ei tarvitse syventyä.

Tarkoitan sitä, että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Ja jos ei osaa tai kerkiä heittäytyä satuhahmona koko viikonlopuksi konttaamaan ja suttaamaan sormiväreillä ja rakentamaan matonkuteista roolivaatteita, niin ei kannata heittää kirvestä kaivoon vaan kannattaa ”leikkiä vähän”. Vaikka 32 sekuntia, jos ei elämäntilanne sillä hetkellä enempää aikaa suo. Se 32 sekuntia saattaa olla lapselle iso elämys, jos se on hyvästä mielestä luotu – kuten tätini maapallo-pakanahommeli.

Ja mitä siihen rairuohon kasvattamiseen tulee, niin kiinalainen sananlasku sanoo että paras aika istuttaa puu on kolmekymmentä vuotta sitten; toiseksi paras aika on tänään.

Ja jos rairuohot on loppu, niin ostakaa appelsiini, tutkikaa pitääkö sen siemenet ensin kuivattaa vai voiko istuttaa suoraan, ja istuttakaa kukkaruukkuun appelsiinilehto. ..And world is your oyster, niin kuin amerikkalaiset sanoo.  : )

Hyvää pääsiäiseä!