Modernisoitumista

Kaikelle on oma aikansa. Ja se voi olla vaikea tietää etukäteen, että koska se aika on.

Ajatellaanpa, että olisi auto, jossa on sillä tavalla huono hanskalokeron kansi - kuten yhdessä autossani oli - että riippumatta siitä, oliko auto paikoillaan ja hiljaa, vai tärisikö se maantieajossa, hanskalokero pysyi kiinni vain noin 4-5 sekuntia.

Sitten jos ajatellaan, että autossa istuisi matkustajan paikalla henkilö, jolla olisi todella lyhyt, sanotaan nyt kolmen sekunnin lyhytmuisti. Ja hän näkee, että hanskalokero kossahtaa auki. Ja släm!

Hän läimäyttää sen vaistomaisesti kiinni. Eikä muista, että on jo sulkenut sen, kun se sekunnin, parin päästä aukeaa uudestaan, ja pamauttaa sen kiinni vaistomaisesti ja napakasti. Jne. Hän sulkee sitä vaikka 22 800 000 kertaa, ärsyyntymättä. Niinpä hanskalokerosta särkyy saranat ennen kuin sulkija kyllästyy - ja mistään ei voi tietää, koska tule se aika, että saranat pettävät: räk.

Tai, ajatelkaa, miten kauan Niilin ja Trafalgarin taistelun sankarin, Horatio Nelsonin (s. 1758, k. 1805) ajoista on täytynyt kulua, että on voinut syntyä sellaisia käsitteitä kuin nerd, nörtti, tai lol.

Vaikka symbolin ”@” otti Ray Tomlinson ARPANETin sähköpostin käyttöön jo vuonna 1972, ja vaikka America online perustettiin 1985, ja ircinkin Jarkko Oikarinen kehitti jo 1989, niin vasta kun Tim Berners-Lee keksi webin v. 1989, alkoi säpinä toden teolla päästä vauhtiin. Ajan on täytynyt saada kypsyä optimaaliseksi, omaan tahtiinsa, ennen kuin tapahtumat ovat voineet edetä kulminaatiopisteeseen.

Horatio-parka oli siis saanut maata haudassaan jo koko perhanan pitkään, ennen kuin ensimmäinen älypää on keksinyt, toimivasti, että hei, Lord Nelson on “käännettynä” Nerd Lolson! Hähähähhää, rääh! Nerd Lolson! Lol! Repeen!

Kuvitelkaa jotain 1700-luvun brittiläistä standup-koomikkoa, joka on väännellyt nimiä ja kokeillut ja maistellut “Horatio Nelson – Neratio Holson”... Hmm. Ei toimi... “Lord Nelson - Nerd Lolson"... ei järjen hiventä siinäkään... “Lord Byron... Byrd Loron...” Pahkeinen...

Mutta entäs se preussilainen filosofi, jolla oli hauska nimi...  Hmm.. Pakko taas mennä kainalopieru- ja kakkavitseillä, kun Siassa ja Pillissä ei yksikään usko, että tiukkapipopreussilaisilla on filosofi jonka nimi oikeasti on ...Kant! Hmmm, mutta nauraa ne sille silti, kännisimmät.

.. Varataan se Kant nyt kuitenkin täytejutuksi. Saisikohan siitä Limerickin...

Kokeillaas...  Se on Köningsbergistä... Mutta venäläiset varmaan himoitsevat sitä seutua... Ja takuulla nimeävät sen aikanaanuudelleen... Shall we see...

“There was in Köningsberg, Prussia
(but later of Kaliningrad, Russia)
An ethical runt
Whose name was but Kant!
And Kantism was Kant’s wee pet stunt!

“Hmmm.. . vähän pakotettua, mutta voi loppuillasta mennäkin”, on 1700-luvun standuppaaja miettinyt ja Sikaan ja Pilliin sontaisten katujen läpi paarustaessaan marmattanut itsekseen “olisi pitänyt ostaa se vatsastapuhujan nukke.. Olisi saanut edes jotain tyyliä pieruvitseihin... Tällä menolla alkavat markkinat jo kyllästyä… Voi kun joku keksisi jo television!"