Naistenkoppavuusmittarin kenttäkäytön sudenkuoppia

Kajon naama, jossa ilme kuin haikealla ajokoiralla jolla alhainen verensokeri.

Sitä ei varmaan kukaan kiellä, että jos nainen katselee muita nenänvarttaan pitkin, kävelee ylpeän ja itsetietoisen näköisenä, tokaisee kutakuinkin jokaiselle tai jokaisettarelle häntä jollain asialla lähestyvälle edes silmiin katsomatta että "Pyh!" ja on kaikin puolin ollakseen, niin koppavahan se on; ei siinä kauheasti vatvomista ja aivokapasiteetin käyttämistä tarvita, sen tajuamisessa.

Mutta entä kun on kysymyksessä työhönottohaastattelu tai muu tilanne, jossa nainen saa merkittävää etua salakavalasti piilottamalla koppavuutensa naamioimalla käytöksensä joksikin aikaa - miten sellaisessa tilanteessa voi erotella koppavat naiset koppamattomista?

Hätäinen helposti sanoo, että "naistenkoppavuusmittarilla tietenkin" - mutta haluaisitteko itse olla se, joka joutuu sanomaan, ehkä hyvinkin kireän ja pimahtavaisen oloiselle naiselle, että olisitteko hyvä ja astuisitte tuohon naistenkoppavuusmittauskoppiin ja kiinnittäkää nuo elektrodit somaan pikku päähänne.

Minä en haluaisi, kun sehän voi haastaa oikeuteen, että koppavana pidätte jo etukäteen - rasismia! (Tai siis öh… …koppavuudesmia.)

Jotta esimerkiksi rekrytoitaessa henkilökuntaa isompaan yritykseen saataisiin jotain tolkkua henkilöiden ominaisuuksista ja suhteellisista vahvuuksista tiettyyn toimeen, tulee hakijoista pitää jonkinmoista kirjanpitoa, jossa merkitään muistiin näiden suorittamat opinnot, työkokemus, mahdollinen koppavuus ja esim. että haiseeko liikaa parfyymille (naiset) tai haiseeko pahalle (miehet).

Mutta jotta tällaista kirjanpito ei olisi laitonta, tulee noudattaa henkilötietolakia (523/1999) ja erilaisia määräyksiä ja säädöksiä kuten rikoslain 24. luvun soveltuvia osia, jotka käsittelevät yksityiselämän loukkaamista, sekä mm. lakia yksityisyyden suojasta työelämässä.

Ja jos tietoja laitetaan muistiin atk:ta käyttäen tai muuten sellaiseen muotoon, että niitä sieltä halutessaan löytääkin, niin silloin kyseessä on lain kannalta henkilörekisteri. Edelleen, ns. "hyvä rekisteritapa" edellyttää toisaalta sitä, että rekisteröidyllä on oikeus tarkastaa häntä koskevat tiedot, ja toisaalta, että arkaluonteisia tietoja ei rekisteröidä.

Arkaluonteisiksi tiedoiksi katsotaan mm. (ei siis pelkästään) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta ja henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia ja henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä.

Edellisistä päätellen voisi kuvitella, että esimerkiksi naisen koppavuus on arkaluonteinen tieto, koska se voi kuvitella liittyvän henkilön seksuaaliseen käyttäytymiseen tai (henkiseen) terveydentilaan.

Näin ollen koppavuustietoja ei saa rekisteröidä.

Poikkeuksena on tilanne, jossa rekisteröitävä antaa luvan koppavuutensa ylöskirjaamiseen.

En ole ammatiltani työhönottaja, mutta jos olisin, en haluaisi olla se raukka joka joutuu tarjoamaan työhönottumaan tuleville naisille allekirjoitettavaksi paperia, jossa pyydetään lupaa rekisteröidä heidän koppavuuttaan koskevia tietoja.

Edellä mainitun pohjalta esitän seuraavaa:

Jos on kyseessä vaikkapa työhönottohaastattelu, jonka osana koppavuusmittausta ollaan tekemässä, suosittelen, että

1. Haastateltavilta pyydetään suostumus siihen, että heidän vasempaan jalkaansa saatetaan maalata tai olla maalaamatta pieni maalitäplä.

2. Naistenkoppavuusmittauksessa käytetään koppavuusmittaria, joka muistuttaa porttia tai holvikaarta, jonka alitse kaikki hakijat kulkevat. Mittari on rakennettu niin, että jos mitattava nainen on koppava, laite ruiskauttaa tämän vasempaan koipeen pienen vihreän maalitäplän.

3. Hakijat tutkitaan normaalein psykologisin testein ja haastatteluin ja he saavat tulosten perusteella pistemäärän; mitä suurempi pistemäärä, sitä parempi hakija.

4. Etsitään korkeimman pistemäärän saanut sellainen hakija, jolla ei ole maalitäplää jalassa, ja palkataan hänet.

5. Juodaan kahvit. (Ei tosin välttämätön kohta, mutta mukava).

Tällä tavalla voidaan välttää toisaalta rekisterimääräysten sudenkuopat kuten joko päätyminen rikkomaan henkilötietolakia tai päätyminen pyytämään lupaa koppavuustiedon rekisteröimiseen - koska esittämässäni toimintatavassahan ei koppavuustietoja rekisteröidä mitenkään, hakijoilla vain on tai ei ole maalitiplua koivessaan - ja toisaalta vältetään myös se sudenkuoppa, että päädyttäisiin palkkaamaan koppava, vaikka olisi ollut tarjolla myös koppamattomia.

Näin minä näen tämän asian järjestämisen, jos minulta kysytään.

 

 

kommentit

no höpöhöpö! ei koppavuus/koppamattomuus ole mikään dikotomiajutska vaan gradientti. niin että sitä maalia pitää tulla siitä mittarista sitä enemmän kuta koppavampi (ja tietenkin vastaavasti sitä vähemmän kuta koppamattomampi) työnhakijatar on kyseessä.

>keskisuomalainen77 Ma, 2011-12-19 20:32

Voisi olla parempi, että se vihreä maalitäplä ruiskautetaan niiden koppamattomien hakijoiden kinttuun.

Arvaanpa, että koppava ihminen on herkempi reklamoimaan maalipilkusta kuin koppamaton.

>Judas von Kampfer Su, 2011-12-25 06:44

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä