Poliisieläinvaihtoehto

Vuodesta toiseen saamme lukea, miten koirat toimivat muka  etevästi erilaisissa tehtävissä. On opaskoiraa, huumekoiraa, ruumiidenetsimäkoiraa  ja homekoiraa. Ja rajakoiraa. (Ja hoo - miten pökköpää sohlo sitä saa rajavartiosotilas olla, kun ei näe piikkilangoin, isoin varotuskyltein ja punavalkovärein maalatuin tolpin ja miinakentin merkittyä rajaa, ellei rajakoira ala haukkua ja osoita tassulla että katopas mikä tuolla on! Siellä on kuule Venäjä ja tämä tässä on miinakenttä, tämä missä myö nyt ollaan; ja nää tässä ympärillä on nyt sitten niitä kuuluisia maamiinoja, kerta tää on nyt se raja.) Ja hännän huippuna on tietenkin poliisikoirat.

Mutta missä on poliisikissat!

Lääketieteellinen tutkimus osoittaa, että kissalla on ihmiseen epäuppiniskaistava ja rauhoittava vaikutus. Kun vanhainkoteihin vietiin vanhusten iloksi kissa, havaittiin, että kissaa silittävän vanhuksen vaarallisen korkea verenpaine laski. Ja vanhukset, jotka erilaisista mielenterveydellisistä syistä olivat lakanneet kommunikoimasta toisten ihmisten kanssa, alkoivat ensin pikkuhiljaa reagoida kissaan, sitten puhua tälle, sitten jutella jo muidenkin kanssa. Ja pääsivät eristäytyneisyydestään.

Psykologialla luulisi olevan hyvin suuri merkitys poliisityössä. Ainakin on havaittu se, että usein aggressiiviset miehet reagoivat naispoliisiin hieman eri tavoin, ja usein positiivisemmin kuin miespoliisiin, mikä saattaa käsittääkseni toisaalta johtua naisten luontaisista sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoista, toisaalta kenties joltain pieneltä osalta jonkinlaisesta tabusta, jonka mukaan nimenomaan naiseen kohdistettu väkivalta ei ole miehekästä.

Mutta menepä sitten ärsyttämään naispoliisin vaistomaisuuksissaan juuri lepyttämää roistoa koiralla. Paraneeko sen mieli siitä! Ei parane – päinvastoin rähistyy lisää koira kun huononee sen mieli! Ja roistolla sama vika: alkaa hiiltyä hän, sekä ammatillisista että henkilökohtaisista syistä.

Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan  voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!  

Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!

Siksi olisi hyvä miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin iänikuista koiraa vain aina ja aina.

Yhtä paljon liioitellut on koirien hyveet kuin on vähätellyt monen muun eläimen!

(Ja niille rajamiehille kannattaisi laitaa taskuun gps, kun jos vaikka karkaa se rajakoira, tai tulee hulluksi, niin ei haahuile rajamies vahingossa Laatokalle asti ja aiheuta selkkausta siellä, pyssynsä ja ehkä liian virkainnokkuutensa kanssa, että nyt mummo tassut taivasta kohti tai tulee itselle pikalähtö ionosfääriin, henkilökohtaisella tasolla!)