Pyydystäisinkö amerikkalaisen!

Talven iloja ei ole pelkkä pulkkamäessä laskettelu tai pakkasten noituminen; tekemistä ihminen voi keksiä paljon muutakin. Ihmisaivo kun on, tietojemme perusteella, tunnetun maailmankaikkeuden monimutkaisin rakennelma - se pystyy yllättävän moneen asiaan!

Silti omaa pikku talviprojektia kehitellessään kovin moni hyytyy, eikä keksi mitä tekisi, vaan potkii jääkokkareita turhautuneena ja lähtee sitten juomaan olutta tai menee kylään, vaikka ei isommin kyläluutailu huvittaisikaan.

Osa tekee pienen ulkomaanmatkan ja kuittaa talviprojektin sillä, joku siivoaa jonkin komeronsa tai kenties aloittaa rantaleijona- tai bikinikuntoon tähtäävän dieetin, joka kuivuu kohtuupian, ja lopulliseksi talviprojektiksi jää vain olankohautus ja itsekseen mumistu toteamus että noh, ehkä ensi talvena sitte.

Mutta meteorikivi voi tulla päähän koska vain, tai tippua taivaalta satelliitin litium-akku tai joku veivi, ja täten lähteä henki, siksi ei kannata heittää talviprojektin suunnittelua epämääräiseen ensi vuoteen, vaan takoa nyt kun rauta on kylmää ja katkeaa helposti!

Esitänpä siis vaihtoehtoista talviprojektia: mitä jos pyydystäisitkin amerikkalaisen!

Amerikkalaisia on paljon.

Pelkästään jos laskemme amerikkalaisiksi USA:n asukkaat, heitä on 312 941 173 kpl. Lapsikin ymmärtää, että sadoista miljoonista amerikkalaisista ei ole mitenkään mahdotonta saada satimeen ahteria tai paria. (Ja ettei väärinkäsityksiä synny, puhumme tietenkin amerikkalaisen pyydystämisestä elävältä ja tätä vahingoittamatta.)

Mihin amerikkalaista sitten voi käyttää?

Vain mielikuvitus on rajana!

Amerikkalaiset ovat seurallisia, hymyilevät paljon. Monet heistä ovat lihavia, ja lihavat - kuten tiedetään - ovat hyväntuulisia. Itse asiassa englanninkielen ilmaisu buxom joka nykyään tarkoittaa tukevahkoa, rintavaa naisea, alun perin tulee vanhan englanninkielen taipua-verbistä bugan, merkiten myöhemmin hyväntuulista, sopuisaa, eloisaa, tervettä ja hyväntuulista ihmistä; nykyään siis tavallaan aivan erheellisesti tukevaa ja isorintaista, koska alkuperämerkitys nimenomaan viittaa sisäiseen joustavuuteen ja hyväntuulisuuteen, ei ulkoiseen olemukseen.

Meidän ei siis kannata rajoittaa ajatusta tuhdista, hyväntuulisesta amerikkalaisestamme naisiin, vaan yhtä lailla voi amerikkalaisemme olla joviaali mies.

Pyydystäisinkö siis nais- vai miesamerikkalaisen?

Jos henkilöllä on puolisonhankinta ainakin alitajuisesti mielessä, voi ehkä olla hyvä varautua siihen, että pyydystetystä amerikkalaisesta olisi puolisoksikin, ja silloin tämä seikka ratkaisee sukupuolen.

Kaverimielessä - jos siis puolisoa ei havitella - uskoisin kuitenkin ainakin miehelle olevan enemmän iloa saman sukupuolen edustajasta.

Suomalaismiehelle näet saattaa lajina luontojaan kovin puhelias amerikkalaisnainen olla kaveriksi aivan liian suulas ja sanaisa, ja kiinnostunut vääristä asioista. Toki poikkeuksiakin on.

Naiselle uskoisin amerikkalaismiehen sopivan kaveriksi hieman paremmin, jos nainen sietää urheiluhulluutta melko runsaassa määrin; kokemukseni mukaan amerikkalaismiehet keskustelevat esim. tunneasioista suomalaismiehiä paljon enemmän ja luullakseni tämä on naisille mieleen.

Monet amerikkalaiset ovat myös aika pitkiä, mistä on hyötyä jos pitää ottaa tavaraa yläkaapista tai auton katolla olevasta ”anoppilaatikosta”.

Amerikkalaismiehillä on kuitenkin usein isot jalkaterät mikä tietenkin merkitsee suurta kengännumeroa, ja jos kenkiä on paljon, eteinen monesti näyttää suttaiselta, mikä on hyvä miettiä etukäteen, jos haluaa nähdä kotinsa juuri tietynlaisena jo heti ovensuusta alkaen.

Olen asunut amerikkalaisten kanssa ainoastaan asuntolassa, ja asuntolassa jossa oli vain miehiä, joten amerikkalaisten alusvaatteita osaan kommentoida ainoastaan miesten osalta.

On hyvä tietää, että monet amerikkalaismiehet käyttävät säälittäviltä näyttäviä valkoisia aluskaatioita, ja jos ei asiaa tiedä etukäteen se voi tulla sokkina.

Nuo miesten valkoiset amerikankalsarit näyttävät siltä kuin ne olisi saatu valtiolta jonkinmoisena tilapäisenä, säälittävänä mutta välttämättömänä ja nöyryyttävänäkin köyhänapuna, mutta korostettakoon, että amerikkalaiset itse pitävät kalsareitaan normaaleina ja saattavat ihmetellä eurooppalaismiesten värikkäitä ”bikinejä”.

En silti malta olla vertaamatta amerikanmiesten valkoisia kalsareita ilmaisuun, jota brittiystäväni käytti brittiläismiesten jaloista.

Hän sanoi, että brittimiesten jalat on tehty siitä samasta valkoisesta aineesta, josta on tehty luolissa elävät sokeat liskot, ja että brittimiesten jalat eivät ole tehdyt ihmissilmän nähtäväksi, vaan on armeliasta esitellä niitä aina vain kankaaseen verhottuna.

Joskus talvisia brittituristimiehiä maailmalla shortseissa nähdessäni välittömästi ymmärsin, kuinka viisas oli tuo brittiystäväni näkökanta! Siihen verrattuna amerikkalaismiesten kalsarit ovat mitätön häpeäpilkku ihmiskunnan silmässä.

Amerikkalaisen pyydystäminen on monimutkaisempaa kuin vaikkapa suomalaismiehen pyydystäminen - pelkällä ilmaiseksi mainostetulla viinalla, makkaralla ja karaokella se ei onnistu.

Urheilu on avainasemassa, kun amerikkalaismiestä ajetaan satimeen. Myös amerikkalaisten lapsenomainen uteliaisuus ja mielenkiehtomus entisen Neuvostoliiton alueita kohtaan - jota voi provosoida vaikkapa kiertomatkalla Itä-Suomessa rajan tuntumassa, toimii usein hyvin syöttinä.

Mitä taas amerikkalaisnaisin tulee, niin koska naisen mieli on omintakeinen kuin navajonkielen substantiiviluokat, on myös amerikkalaisnaiselle asetettu syötti oltava omintakeinen.

Amerikan ja Euroopan suhde ei ole aina kovin yksiselitteinen.

Ajatellaanpa vaikka autoilua. Automaattivaihde on kätevämpi, turvallisempi, ja keskivertoautoilijan käytössä jouhevampi ja kömpelön autoilijan käytössä parhaimmillaan merkittävästikin ekonomisempi kuin manuaalivaihde, ja (Pohjois-)Euroopassa se koetaan hiukan statussymboliksi ja usein hinnoitellaan kalliimmaksi.

Vastaavasti Amerikassa statussymboliksi on noussut manuaalivaihde - sen vuoksi että urheiluautoissa on manuaalivaihde, koska osaavan kuskin käsissä manuaalivaihde on usein ehdottomasti parempi. Amerikassa saattaa joutua maksamaan lisähintaa siitä, että saa autonsa manuaalivaihtein varustettuna.

Samalla lailla voidaan taloudessa ja kulttuurissa kokea täysin vastakkaiset näkemykset statussymboliksi ja ylpeydenaiheeksi.

Amerikkalainen ylpeilee kulttuurinsa nuorekkuudella, aikaansaapuudella ja ajattelulla että jokainen on oman onnensa seppä; eurooppalainen kulttuurinsa iällä, pohjoismaisella sosiaaliturvalla jne.

Näistä näkemyseroista saa helposti syötin, kun vähän ensin tutkii amerikkalaisensa mieltä ja sitten asettelee syötin taitavasti.

Nytpä vain miettimään, missä amerikkalaisia talvisin liikkuu, tai mihin heikäläisiä saa vaikka netin kautta yllytetyksi, ja sitten vain syöttejä virittelemään.

Jos kuluu siinä rattoisasti talvinen ilta jos toinenkin, ja saaliiksi saadun amerikkalaisen kanssa riittää papattamista ja touhua pitkälle kevääseen - ehkä jopa useiksi vuosiksi, ja jollekulle suorastaan elämänmittaiseksi ajaksi!

Hauskaa talvoprojektia kaikille, olipa asiana amerikkalaisen nappaaminen tai jokin muu hanke, jonka siivittämänä alatte laskea kevään pitenevien päivien valoa sisään mielenne ahtaisiin, synkkiin ja hytiseviin huoneisiin, valmistaen niitä kevään tuloon ja siihen kun koittaa meille lopulta nuo ihanat kesän päivät!