Yöuintimietteitä

Uinpa tässä taannoin henkilökohtaisesti yöllä (ei kaikkea ehdi tehdä päivällä ja jonkunhan se on yöuinnitkin hoidettava - järvien käyttöaste on nykyiselläänkin aivan liian kieroutunut tai polarisoitunut tai mitälie) ja vesilintujen mekastus (kai ne niitä olivat kerta kuulostivat japanilaisen elokuvan linnuilta) sai mieleen nousemaan kaikenmoista; enimmäkseen järjettömyyksiä tosin.

Satuin uidessani nielaisemaan 1/8 suullista divetymonoksidia ja siitä juohtui mieleen se tunne kun luulee että lasissa on vettä, ja siinä onkin lämmintä vissyä. Tai kun muistelee lasissa olevan maitoa ja hörppääkin piimää.

Tunne on lievästi sanottuna häkellyttävä - aivot jotenkin odottavat yhtä, mutta saavatkin toisea.

Onko aivoissa siis joku semmoinen pysyvä odotustila? Ainakin jos kävelee portaita, ja yksi porras onkin eri korkuinen kuin muut, niin turvalleen sitä lentää, kun aivo odottaa että juu juu, saman korkuisia ne on portaat kaikki.

Voi siis vain kuvitella millaista oli Yhdysvalloissa 50- ja 60-lukujen tietämissä, kun satojen miljoonien amerikkalaisten aivot odottavat, että miehillä on lyhyt tukka, naisilla pitkä ja musiikki on enimmäkseen rauhallinen kokemus. Niin sitten alkaakin tunkea ikkunoista ja ovista hippejä ja rokkia ja ties mitä hapsulaukkuista joogagurua ja puoliamatööriä hassiskauppiasta.

Ja satojen miljoonien amerikkalaisten aivot sanoo ronk-ronk ja niistä tuntuu samalta kuin maidonjuojasta joka ei muista että lasissa onkin piimää, blääh.

Amerikkalaisten olisi kannattanut ottaa jonkinmoinen aivovakuutus hippeyden varalta, siis sen ilmiön. On ikävää, kun kokonaisella kansalla tulee semmoinen tunne joka ennen vanhaan tuli auton takapenkillä, kun ajettiin nopeasti korkean mäennyppylän yli; semmoinen mahanpohjan nousu ilmaan, hujaaaaa! Vähän niin kuin vedettäisiin henkisesti matto mielen alta.

Muuta maat pääsivät helpommalla, kun niissä jo osattiin vähän varautua amerikkalaisiin kotkotuksiin; hapsulaukuista pirtelöihin, Elviin lantionhetkutukseen ja teepaitoihin joista saa migreenin. Mutta amerikkalaisia olisi suojellut edes vakuutus, jos semmoinen olisi tämän varalta keksitty.

Lyhyesti sanottuna; parempia vakuutuksia pitäisi olla. Monipuolisempia, nerokkaampia. Abstraktimpejakin.

Mielialan vakuuttamisen kulta-aika on selvästi vasta edessämme!

(Hurraa.)