Aloituspäivän tunnelmia
Lauantaina kello 18 kaikki ovat paikalla. Tervetuliaissanat lausutaan ja yleisö hiljentyy. Koko yleisökö? Takapenkissä on supinaa. Viiden hengen aasialaistaustainen ryhmä puhuu jatkuvasti – niinpä tietysti, joku tulkkaa ja muut kyselevät. Ei englanti sentään ole vielä aivan itsestäänselvyys jokaisessa maailmankolkassa.
Esiintymisjärjestyksen arpomisen jälkeen seuraa vapaamuotoinen tervetuliaistilaisuus ruokineen ja juomineen. Kiertelen kyselemässä aloituspäivän tunnelmia. Oven vierestä bongaan sveitsiläistenori Michael Feyfarin. Hän on elämänsä ensimmäisissä laulukilpailuissa. Kun kysyn, millä perusteella hän valitsi juuri Helinit, vastauksena on hieman nolostunut: "Voi hyvänen aika, kehtaakohan tätä edes kertoa… äiti sanoi minulle, että tuonne kannattaisi mennä." Hän kertoo olleensa Suomessa lapsena kuoromatkalla ja ihastuneensa maahan. Välierien suomalaiseksi lauluksi hän on valinnut Toivo Kuulan Kesäyö kirkkomaalla. "On todella tärkeää, että laulu on suomeksi, Suomessa kun ollaan. Sitä paitsi kappale puhutteli minua ja kun luin, että säveltäjä oli murhattu kansalaissodan jälkimainingeissa, oli valinta selvä", hän toteaa naurahtaen.
Toisella puolella salia näen Melis Jaatisen, suomalaisen mezzosopraanon. "Voi että, meni esiintyminen vasta torstaille", hän harmittelee. "Aiemmin otin rennosti, mutta tänään alkoi vähän jännittää." Jaatisella on vahva musiikkitausta pianotunteineen, mutta uranvalinta ei silti ollut itsestäänselvyys: "Vasta lukion jälkeen aloin pohtia, että mitäköhän tässä nyt sitten tekisi. Muutin Norjaan lukemaan musikologiaa ja myöhemmin pyrin konservatoriolle opiskelemaan klassista laulua. Sibelius-Akatemiassa aloitin vuonna 2004."
Jaatista jututtamaan saapuu tuomariston puheenjohtaja Jorma Silvasti. Hänen neuvonsa kilpailijoille on selvä: "Antaa palaa vaan! Ei kannata kiinnittää huomiota yksittäisiin asioihin, vaan tehdä musiikkia. Hiomisen aika on harjoituskopissa. Ja kannattaa muistaa, että tässä arvioidaan ainoastaan yhtä viikkoa teidän elämästänne, ei sitä, millaisia te ihmisinä olette."
Vaihdan vielä muutaman sanan kanadalaisen David DQ Leen kanssa. Hän on kontratenori ja sai kimmokkeen laulajanuralle Gerald Corbiaun elokuvasta Farinelli: "Ennen sitä en edes tiennyt, mikä on kontratenori ja elokuvaa katsoessani totesin, että minähän laulan paremmin kuin nuo!" Kysyn, millaiset ovat tunnelmat näin kilpailun alussa: "Oi, olen ollut täällä jo pari päivää ja käynyt joka päivä juoksemassa. Helsinki on ihan kuin Vancouver ja tunnen oloni hyvin kotoisaksi täällä. Ehkä tämä onkin minun toinen kotini."
Cocktail-tilaisuus päättyy ja kilpailijat lähtevät majoitusperheisiinsä valmistautumaan tulevaan viikkoon. Tunnelma on keskittynyt, mutta ystävällisen oloinen. Laulunrakastajien onnenpäivät ovat alkaneet.
