Ramppikuumetta - mikä avuksi?
Laulukilpailua seuratessa moni tuntee sisällään helpotuksen läikähdyksen ajatellessaan, että onneksi ei tarvitse olla lavalla juuri nyt.
Kun laulaja jännittää, tilanteesta tekee erityisen se, että jännitykseen liittyvät fyysiset ilmiöt vaikuttavat suoraan instrumenttiin. Ne ovat kehon tapa lisätä vireystilaa, joten keho toimii omasta mielestään tarkoituksenmukaisesti. Viulisti ei kuitenkaan varmasti näkisi mitään tarkoituksenmukaista siinä, että hänen soittimensa kielet alkaisivat kiristyä tai löystyä soittajansa jännityksen tason mukaan.
Alalla ajatellaan usein, että jos ei kestä paineita, jonossa on liuta muita, jotka kestävät. Kuitenkin iso osa muusikoista kärsii ramppikuumeesta. Kun Professori Susan E. Middlestadt Indianan yliopistosta tutki orkesterimuusikoiden terveyttä, 76 % tutkimukseen osallistuneista kertoi kärsivänsä esiintymistä haittaavasta terveydellisistä ongelmista, joista yleisin oli esiintymisjännitys. Melkein kolmasosa käytti joskus beetasalpaajia jännityksen hallintaan. Ei niin moni paineita sittenkään kestä.
Oopperalaulaja Ritva Auvinen on valmentanut omia oppilaita kilpailuihin. Onkohan kilpailijoiden joukossa ketään, joka ei jännittäisi? ”Se on varmasti äärimmäisen harvinaista. Pieni jännitys onkin hyvästä.”
Mitä erityistä on kilpailuesiintymisessä? ”Ei mitään. Kaikki esiintymiset ovat samanarvoisia. Joskus intiimimmät tilanteet voivat olla jopa haastavampia.” Jännityksen lääkkeellistä hillitsemistä Auvinen ei suosittele. ”Kannattaa yrittää rauhoittaa tilanne muuten.”
Näyttelijä Laura Jurkka törmäsi odottamattomaan ongelmaan aloitettuaan aikuisena lauluopinnot: tottunutta esiintyjää jännittikin yhtäkkiä niin paljon, että esitys meni täysin pieleen. Jatkuvat epäonnistumiset nakersivat itsetuntoa ja ylireagointejakin tuli: ”Juoksin metsään huutaen, että tämä loppui nyt tähän, en laula enää ikinä!” Hän alkoi miettiä jännittämistään: Mitä tekijöitä siihen liittyi? ”Vaadin itseltäni aivan liikaa. Aloin esittää niin helppoja lauluja, että pystyin hallitsemaan ne teknisesti esiintymistilanteessa, ja aloin saada onnistumisen kokemuksia.”
Nykyään Jurkka kouluttaa esiintyjiä, muun muassa musiikinopiskelijoita. Hän myöntää, että laulajan tilanne jännittämisen suhteen on erityinen. ”Näyttelijä voi vetäytyä roolinsa taakse. Näytelmän Lumikki voi laulaa huonona päivänä heikommin, mutta jos Lumikilla on oopperassa huono päivä, Lumikki on huono laulaja. Laulaja on esiintyessään kuin 100 metrin juoksija, joka tavoittelee joka kilpailussa maailmanennätystä sitä kuitenkaan saavuttamatta. Laulajan täytyy oppia hyväksymään myös ne heikommat suoritukset.”
Mirjam Helin -kilpailussa huomio on kiinnittynyt erityisesti monien korealaisten ja yhdysvaltalaisten luonnolliseen esittämiseen. Ehkä noista maista kannattaisi etsiä näkökulmia siihen, miten laulamisen lisäksi myös esiintymistä voitaisiin opettaa.
