Kisojen seuraaminen käy työstä

Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Hannu-Ilari Lampilan savotta alkoi maanantaina 14 tunnin työpäivällä. Lampilan vastuulla on myös verkkolehti, jonka lukijat odottavat kommentteja aivan tuoreeltaan, ja niitä he myös saavat. "Teen joka päivä kaksi juttua paperilehteen ja illalla tai yöllä aika laajasti verkkolehteen. Arvioin kilpailun tasoa ja tunnelmia ja kuuntelen mahdollisimman analyyttisesti", kertoo Lampila, jolle ooppera ja laulutaide ovat erityisen läheisiä. "Yritän huomioida äänityypin, koulutustason, tekniikan, rytmin käsittelyn, sävelpuhtauden ja hengitystekniikan, eli miten syntyvät pitkä linja ja kuviot. Täällä huomaa, miten tärkeää on laulajan artikulaatio, koska siitä syntyvät laulun vivahteet", toteaa Lampila, joka itsekin harrastaa laulua.

Torstaina raportoidaan alkukilpailun tulokset ja arvioidaan tuomariston päätöstä, ja keskiviikon finaalin tulokset pitää saada heti paperilehteen, kuten myös voittajien kommentit ja haastattelut."Yksi ihminen ei oikein tästä selviä, kiire on niin kova, mutta yritän hoitaa tämän niin hyvin kuin osaan. Lehdessä tiedetään, että tämä on tärkeä tapahtuma josta ihmiset haluavat lukea - tämä on myös mediakilpailu!"

Kuinka paljon toimittajan omat mieltymykset saavat tekstissä näkyä? "Yritän olla objektiivinen ja arvostava, mutta ehkä omat mieltymykset paistavat läpi. Oman mielipiteen korostaminen ei kuulu vanhan toimittajan tyyliin, mutta kyllä persoonaa pitää hiukan olla, se tekee jutun mielenkiintoisemmaksi."

Mirjam Helin -kilpailun Mestarikurssin aikana Lampilalla on vapaahetki: "Tiistaina livahdan huviretkelle Turun Musiikkijuhlille, jossa soittaa Mariinski-teatterin orkesteri Gergijevin johdolla. Yöllä ajan kotiin ja kirjoitan konsertista arvion seuraavaan lehteen."