Mirjam Helin -kilpailun Korea-ilmiö
Seuraavan puolentoista viikon ajan suomalaiselle laulumusiikin ystävälle tarjotaan nähtäväksi, minkälaisia laulajia maailmalla tällä hetkellä kasvaa. Kuukausitolkulla 50 laulajaa 17 eri maasta on tehnyt töitä päästäkseen Helsinkiin kisaamaan. Osallistujalistaa selatessa silmään osuu helposti useita suomalaisia, yhteensä 11, mikä on tietenkin luonnollista, kun kerran Suomessa ollaan. Seitsemän venäläistäkin on mukana. Ymmärrettävää, että naapurimaasta tullaan kilpailemaan tänne. Mutta sitten: 11 osallistujista on Etelä-Koreasta.
Luku ei edes kerro koko totuutta korealaisten kilpailijoiden määrästä. Ennen peruutuksia heitä oli kilpailussa 17 – siis enemmän kuin mitään muuta kansallisuutta. Kilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas kertoo, että 343 hakijasta yli 60 oli Etelä-Koreasta.
Korealaisten laulajien suuri määrä ei ole vieras ilmiö myöskään muualla. Euroopan musiikkikorkeakouluihin ja kilpailuihin on jo pitkään marssinut joukolla klassisia laulajia Etelä-Koreasta. Ja tässä tapauksessa määrä ei korvaa laatua. Pétas arvioi, että kilpaileminen ilmeisesti sopii aasialaiselle luonteenlaadulle. Korealaisissa hakijoissa vaikutuksen teki hyvä äänimateriaali ja luonnollisuus. Heillä saattoi olla suppeampi ohjelmisto, mutta sen mitä he tekivät, he tekivät ”priimasti”.
Jong-hyup Lee Etelä-Korean suurlähetystöstä vahvistaa käsityksen korealaisten kilpailuvietistä. Tai kyse ei ehkä ole niinkään vietistä kuin siitä, että kaikki korealaiset opiskelijat ovat hyvin tottuneita kilpailemiseen. Kilpailuja järjestetään kaiken ikäisille lapsista lähtien. Yritykset sponsoroivat kilpailuja ja niiden voittaja saa stipendin, jonka avulla voi rahoittaa opintonsa vaikka ulkomailla.
Ulkomaille parhaat lähtevätkin. Hämeenlinnassa asuva muusikko Mihwa Park-Jakobsson on ollut poissa Etelä-Koreasta 13 vuotta ja kertoo, että sikäläinen musiikkimaailma on pieni. Korealaisia on paljon, ja kilpailu on kovaa. Maailmalla on enemmän mahdollisuuksia.
Mutta vielä täytyy palata kysymykseen, miksi he sitten ovat myös hyviä? Park-Jakobsson kertoo, että haastava tekninen harjoittelu aloitetaan aikaisemmin kuin täällä. Salaisuus saattaa piillä myös innokkaissa vanhemmissa, jotka patistavat lapsiaan harjoittelemaan, jotta muusikon ura urkenisi. Ja korealaiset ovat kovia tekemään töitä. Töitä pitääkin tehdä, jos haluaa opetella täysin vieraan musiikkikulttuurin, eikö niin? Ei, sanoo Jong-hyup Lee. Länsimainen taidemusiikki on korealaisille musiikinopiskelijoille tutumpaa kuin korealainen, ja yksi syy on kirkkomusiikissa, jota 12 – 13 miljoonaa säännöllisesti kirkossa käyvää korealaista kristittyä kuulee usein.
Mutta osaavatko teknisesti taitavat korealaiset sitten tulkita? ”Tulkaa kuuntelemaan”, sanoo Marja-Leena Pétas. ”Olen yllättynyt, jos välikilpailussa ei nähdä yhtään korealaista”.
