Kuka oli Mirjam Helin?
Laulaja, laulunopettaja, professori Mirjam Helin (1911–2006) tunnettiin intohimoisena musiikin ystävänä. Vielä korkeassa iässä hän tuli konsertteihin ja oopperaesityksiin melkein jokaisena viikon iltana, ja hänelle olivat tuttuja kaikki tärkeimmät kotimaisen kesäfestivaalit. Historiaan hänen nimensä on jäänyt Suomen oloissa poikkeuksellisena kulttuurivaikuttajana, suuren, arvostetun kansainvälisen musiikkikilpailun äitinä.
Mirjam Helin, o.s. Rokkanen, syntyi Pietarissa 29.3.1911. Isä Oskar Rokkanen johti Pietarissa Suomen suuriruhtinaskunnan sähkölaitosta. Pietari oli vuosisadan alussa vireä business-kaupunki, jossa taitavalla liikemiehellä näytti olevan auvoisat tulevaisuudennäkymät. Tarkoitus oli asettua pysyvästi Pietariin: 1910-luvulla Oskar Rokkanen perusti oman sähköalan tukkuliikkeen ja osti liiketoimintaansa varten komean kivitalon.
Venäjän vallankumous muutti Pietarin suomalaisten tulevaisuudensuunnitelmat. Toukokuussa 1918, heti kansalaissodan päätyttyä, Oskar Rokkanen lähetti perheensä rajan yli Suomeen turvaan, Karjalan kannaksella sijaitsevaan Antreaan, jossa perheellä oli kesähuvila. Itse hän vaarallisten vaiheiden kautta seurasi heitä myöhemmin kesällä. Jo samana vuonna Rokkanen perusti Helsinkiin Pohjoismainen Sähkö Osakeyhtiön, jonka toimitusjohtaja hän oli kuolemaansa asti. Yhtiöstä tuli yksi alansa suurimmista, ja sen toiminnan merkittävä haara oli myös äänilevytuotanto.
Isän lannistumattomuus periytyi myös esikoistyttären persoonallisuuteen. Perheessä laulettiin, niin kuin sivistyneissä perheissä tehtiin, mutta ammatiksi se ei toki tyttölapselle sopinut. Isä vastusti tiukasti Mirjamin päätöstä antautua musiikkialalle, mihin tämä vastasi määrätietoisella, mutta kohteliaalla vastarinnalla.
Musiikkiopinnot alkoivat Konservatoriossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) syksyllä 1929, missä Mirjam Rokkanen muutamaa vuotta myöhemmin sai laulunopettajakseen legendaarisen Oiva Soinin. Soini alkoi suunnitella lahjakkaalle oppilaalle oopperauraa. Kun tämä riemuissaan tuli kotiin kertomaan edistymisestään, isä suuttui: ”Minun tyttärestäni ei tule oopperalaulajaa!” Isä sai puolelleen Mirjamin sulhasen, Hans Helinin. Tämäkään ei halunnut, että tuleva vaimo uhraisi perhe-elämän kansainvälisille oopperalavoille.
Kokonaan hänen ei kuitenkaan tarvinnut taiteilijanurastaan luopua. Ensikonserttinsa vastavihitty rouva Helin piti syksyllä 1938, ja se noteerattiin tavanomaista laadukkaammaksi debyytiksi. Erityisesti Mirjam Helinin äänen kirkasta notkeutta ja luonnollisuutta ihasteltiin. Ensikonserttia seurasi joukko ansaittua huomiota herättäviä esiintymisiä kotimaan musiikkikeskuksissa sekä tärkeimpänä Pariisissa marraskuussa 1950. Resitaali oli niin suuri menestys, että hänelle tarjottiin oitis kiinnitystä Pariisin oopperan Wagner-rooleihin. Mirjam Helin kuitenkin kieltäytyi: avioliitto oli etusijalla.
Mirjam Helin joutui varmaankin tekemään vaikean valinnan, mutta hän ei vaikuttanut katkeralta elämänsä tärkeimpien miesten suvaitsemattomuudesta. Elämällä oli tarpeeksi annettavaa, vaikka oopperalava jäikin haaveeksi. Sodan aikana ja sen jälkeenkin hän toimi isänsä yhtiössä konttoripäällikkönä, ja omien konserttien lomassa hän toteutti laulamisen haluaan Nils-Eric Fougstedtin johtamassa Radion Solistikuorossa.
Tärkein sija Mirjam Helinin ammatillisessa toiminnassa tuli kuitenkin loppujen lopuksi lankeamaan laulupedagogiikalle. Hän aloitti opettajanuransa Lahden musiikkiopistossa 50-luvun alussa. Sibelius-Akatemiassa hän aloitti 1960 ja toimi myöhemmin laulun ja laulupedagogiikan lehtorina. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Ritva Auvinen, Tamara Lund ja Ellen Urho. Urho luonnehti häntä synnynnäiseksi pedagogiksi; hän tavoitteli opetuksessaan samaa luonnollisuutta, joka oli leimallista hänen omalle laululleen.
Ennen kuin Hans Helin kesällä 1973 kuoli, puolisot olivat sopineet keskenään, että jäljelle jäävä lahjoittaisi testamenttivarat kulttuurin hyväksi. Pariskunnalla ei ollut lapsia. Ajatus laulukilpailusta syntyi Mirjam Helinin jäätyä eläkkeelle Sibelius-Akatemiasta. Tammikuussa 1981 hän soitti Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehelle Matti Ilmaselle ja kertoi haluavansa tehdä huomattavan testamenttilahjoituksen. Hänellä oli jo mielessään, mihin Helinien nimikkorahaston tuotto käytettäisiin: niillä perustettaisiin kansainvälinen laulukilpailu. Ensimmäinen Mirjam Helin –laulukilpailu käytiin kolme ja puoli vuotta myöhemmin.
Mirjam Helin ehti toimia itse viidessä ensimmäisessä nimikkokilpailussaan eräänlaisena hyvänä hengettärenä, joka antoi kilpailijan kannalta hyvin vaativalle tapahtumalle inhimilliset kasvot. Sosiaalisena ihmisenä hän loi pysyvät suhteet moneen kilpailussa menestyneeseen kilpailijaan ja seurasi myöhemminkin heidän urakehitystään; tuomariston päätöksiin hän ei kuitenkaan puuttunut.
Mirjam Helin tunnettiin huomaavaisena, hyväntuulisena seurustelijana, joka suhtautui aina keskustelukumppaniinsa kohteliaasti ja kiinnostuneesti. Hän oli älykäs ja huumorintajuinen, ja ulkoasultaan aina porvarillisen huoliteltu ja elegantti. Hänellä oli lukuisia ystävyyssuhteita mitä erilaisimmissa verkostoissa. Lisäksi Mirjam Helin rakasti matkustamista ja tunsi laajasti eri maailmankolkkia ja niiden tapoja.
Mirjam Helin kuoli Helsingissä 22. joulukuuta 2006 95 vuoden ikäisenä. Niinpä nämä Mirjam Helin –kilpailut ovat ensimmäiset, joissa hän ei enää itse ole läsnä.
