Tomowa-Sintow: Laulamisen sävyn on oltava pohjimmiltaan positiivinen

Kilpailujen välipäivinä, maanantaina ja tiistaina, kilpailuorganisaatio tarjoili Sibelius-Akatemian konserttisalissa harvinaista herkkua. Neljä tuomariston edustajaa, Thomas Moser, Teresa Berganza, Anna Tomowa-Sintow ja Jevgeni Nesterenko pitivät mestarikurssin alkuerässä pudonneiden joukosta valituille kahdeksalle laulajalle. Oppitunnit olivat yleisölle avoimia, ja aiheesta kiinnostuneita kuulijoita olikin kerääntynyt saliin lähes yhtä paljon kuin itse kilpailuihin.

Maanantai-iltapäivänä pääsi ensin Thomas Moserin käsittelyyn kaksi tenoria, suomalainen Mika Nisula ja sveitsiläinen Michael Feyfar. Yhdysvalloissa syntynyt ja sittemmin Itävaltaan asettunut Moser on itsekin tenori, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Mozart-rooleistaan sekä liedtulkinnoistaan. Oppilaiksi valitut herrat edustavat kahta eri tenorityyppiä: Feyfar on lyyrinen Mozart-tenori, Nisula taas jykevämpi italialainen tenori. Feyfar lauloi Belmonten aariaa Mozartin oopperasta Ryöstö Seraljista, Nisula alkueränsä Händel-numeroa Ev’ry valley sekä Puccinin Rodolfon aariaa La Bohèmesta.

Neljästä mestarikurssin pitäjästä juuri Moserilla oli eniten lauluteknistä antia. Lyhyessä ajassa on tietysti vaikea antaa kovinkaan ratkaisevia teknisiä neuvoja – pahimmassa tapauksessa niillä saa vain oppilaan konseptit sekaisin. Moser sai kuitenkin varsinkin Feyfarin silmin nähden vapautumaan, ja hänen ylä-äänensä soivat heti kevyemmin ja kirkkaammin. Yleisön riemuksi Nisula pantiin laulamaan kädet taskussa, jotta hän saisi keskityttyä vapaaseen äänentuottoon eikä ”auttaisi” laulamistaan maneerimaisilla kädenliikkeillä.

Teresa Berganzan astuessa lavalle sali tuli tupaten täyteen: moni halusi nähdä omin silmin tuon aikamme legendaarisimpiin laulajatähtiin kuuluvan mezzosopraanon. Hän ottikin heti yleisönsä ilmoittamalla vaatimattomasti: ”Minun nimeni on Teresa Berganza. Olen Espanjasta”. Berganzan oppiin pääsi kaksi taitavaa mezzoa, puolalainen Elzbieta Wroblewska ja suomalainen Carolina Krogius.

Wroblewska teki alkuerässä suorastaan goottimaisen synkän vaikutelman ankaralla olemuksellaan, takaisella äänenmuodostuksellaan ja suurimmaksi osaksi vakavalla ohjelmallaan.

Nyt, kilpailupaineiden lauettua, hänestä kuoriutui eläväinen nuori nainen, joka kieputteli Rossini-aariansa kuvioita vielä häkellyttävämmin kuin alkuerässä. Äänen on oltava jatkuvassa liikkeessä kuin ympyrä, selitti Berganza ja viittilöi sanojensa vakuudeksi Helin-kilpailun tunnusbanderollin palloihin.

Berganzan karisma ja into sai Wroblewskan näyttämään todelliset kyntensä. Sama tapahtui Carolina Krogiukselle, joka sai laulaa Rosinan cavatinan lisäksi kolme Mozartin aariaa kilpailuohjelmansa ulkopuolelta. Oppitunnin päätteeksi yleisö hyvästeli Berganzan osoittamalla suosiotaan seisten.

Tiistaina iltapäivän ensimmäisen kurssin piti bulgarialaissyntyinen Anna Tomowa-Sintow. Hänet tunnetaan erityisesti laajasta ohjelmistostaan, johon kuuluvat Verdin, Puccinin, Mozartin ja Wagnerin tärkeimmät sopraanoroolit. Tomowa-Sintow työskenteli Herbert von Karajanin luottolaulajana seitsemäntoista vuoden ajan. Hänellä on ikää lähes seitsemänkymmentä vuotta, mutta äänessä välkehtii yhä taianomaista loistetta, niin kuin mestarikurssiyleisö sai todistaa.

Tomowa-Sintow lauloikin paljon malliksi oppilailleen ukrainalaiselle Julia Aleksejevalle ja korealaiselle Jung Nan Yoonille. Aleksejevan tien välikilpailuun katkaisivat varmaankin alkuerän Händel- ja Brahms-numeroiden huono saksa ja tyylirikkeet. Puccinin Manon Lescaut-oopperan Manonin aaria sen sijaan sopi hänelle loistavasti: Aleksejeva omistaa harvinaisen suuren, loistokkaan ja puhuttelevan sopraanon. Tomowa-Sintow rohkaisi häntä rakentamaan suuren aarian dramaattiset huiput vielä vaikuttavammin. Ääntä ei saa myöskään keinotekoisesti tummentaa: roolihenkilön kohtalosta huolimatta laulamisen sävyn on aina oltava pohjimmiltaan positiivinen.

Samaa asiaa Tomowa-Sintow tähdensi myös Jung Nan Yoonille. Korealaissopraano oli selvästi paremmassa äänellisessä vedossa kuin alkuerässä viikko sitten, jolloin hän oli kärsinyt vilustumisesta. Hän lauloi Puccinin Mimín aarian sekä välieräohjelmastaan Straussin Cäcilien uskomattoman intensiivisesti. Mimín roolihahmon karaktääriä tarkennettiin: koketeeraus ei kuulu tämän vaatimattoman tytön luonteenpiirteisiin.

Venäläinen basso Jevgeni Nesterenko on Suomessa usein nähty vieras. Hän oli valinnut oppilaikseen marilaisen baritonin Nikolai Shamovin ja valkovenäläisen bassobaritonin Anatoli Siukon.

Vaikka herrojen sujuvin yhteinen kieli olisi epäilemättä ollut venäjä, Nesterenko päätyi kuitenkin yleisön vuoksi opettamaan englanniksi. Pientä sanallisen kommunikoinnin kankeutta hän kompensoi sitäkin vilkkaammalla kehonkielellä. Lavaolemus ja roolihahmon nahkoihin asettuminen olivat hänen oppituntinsa tärkeimmät aiheet Nikolai Shamoville, joka lauloi Rodrigon kuolinaarian Verdin Don Carloksesta sekä Tonion prologin Leoncavallon Pajatsosta.

Melko pienillä asioilla, roolihahmon tilanteeseen ja olemukseen keskittymällä, Nesterenko taikoi nuoren marilaisen näyttämötyöskentelyyn kosolti lisää uskottavuutta. Laulutekniikkaakin käsiteltiin: yleisön joukosta ojennetusta pikkuruisesta puuteripeilistä Shamov sai vahtia, ettei ylähuuli ja sitä myöten leuka laskeudu liian alas.

Suun liiallisesta aukomisesta sai pyyhkeitä myös Anatoli Siuko. Hän lauloi kaksi osaa Musorgskin Kuoleman lauluista ja tansseista, joka kuuluu Nesterenkon omaan keskeisimpään lauluohjelmistoon.

Tälläkin oppitunnilla suurimman huomion saivat esitykselliset seikat, synkkien tekstien henkilöhahmot, tilanteet ja merkitykset. Kiinnostavaa oli myös kuulla, miten tarkkaan Nesterenko itse kontrolloi äänensä kuntoa ja toimintaa: hänellä on neljänkymmenen vuoden ajan ollut tapana nauhoittaa kaikki konsertit ja tärkeimmät harjoitukset. Tätä tapaa Nesterenko suositteli myös kaikille nuorille laulajille.