Sen itsen sijaiset

 

Monesti voi olla, että kun on aina vain sitä samaa ja samaa, niin alkaa tökkiä se sitä itseäänkin jo.

Että on samat tuttavat, ja harrastamis- ja ympäristö missä olla, ja sää, ja työ, ja työkaverit.

Ja monesti on aika samat ruuat mitä ostaa kaupasta ja syö mahaansa sisälle. Että makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa, kalakeittoa, lihapullia ja perunamuutta puolukkahillon kanssa, ja lihakeittoa ja jotain uunissa korvennettua paistosta ja vihannes-jotain ja silleen. Tiedätte kyllä.

Että jos katsoisi mitä syöty 10 vuoden aikana niin hirmu paljon niitä samoja.

Niin sitä silloin tämmöinen terve, eloisa hahmo alkaa miettiä, että pitäisi saada päähän vaihtelua sille itselle. Ihan jo hulluksitulon välttämis-mielessä.

Niin siitäpä sitten mieleen kehkeytymään, että ulkoistaisi itsensä sijaisten varaan.

Ensiksi pitäisi säästää rahaa, kerta monet on tosi ahneita rahalle. Esim. yksi entinen naapuri oli niin ahne, että sillä silmät ihan kiilui kun se haistoi että jostakin voisi tehdä muutaman euron. Sairasta on se!

Mutta.

Jotkut itsen ulkoistus-sijaiset haluaisivat rahaa, mutta jotkut toimisivat ilmaisettain, omasta mielenkiinnosta ja oman henkilökohtaisen hulluksitulonsa välttelemis-syystä.

Monta sijaista pitäisi luultavasti saada: yksi, joka kävisi  harrastuksissa hänen itsen tilalla, toinen joka menisi tuttavien luokse iltaa istumaan ja kuuntelisi mitä niiden lapsille ja puutarhakasveille kuuluu ja onko niissä etanoita ja muita loisia. (Kasveissa.)

Kolmas, jolle varmaan pitäisi maksaa vaikka ei olisi ahnekaan, olisi se, joka menee hammaslääkäriin itsen sijasta, kerta hammaslääkärille ei terve ihminen mielellään mene!

Tai siis sairas ei sinne ilosta hyppien riennä.

Vai oletteko muka nähneet monen riekkuvan iloisena hammaslääkärin odotushuoneessa. Ette ole!

Harrasta kansa päät painuksissa syntejään mykkinä miettien istuu siellä aina, lukien lehtiä joista tulee joko huono olo, tai joissa on eläkeläisiä jotka näyttävät riittävän reippailta kiipeämään Mount Everestin huipulle sopivana iltapäivärupeamana, ja joilla on kalliit ulkoiluasut ja design-villatakit jotka oikeasti maksaisi kolmen kuukauden eläkerahat.

Ja rollaattoria ei kellään, mutta älykännykkä ja golf-maila kyllä. Saksasta ostettuja petos-kuvia on ne! Ei ole Suomen eläkeläisiä ne. Sen tietää kaikki!

Mutta.

Kun ulkoistaisi itseään sijaiselle, niin pitäisi myös saada töihin sijainen. Tai helpompi ehkä ottaa säästämisen jälkeen sapattiaikaa ja firma huolehtisi sijaisesta itse.

Sitten kun sijaitset olisivat hankitut ja itse täysin ulkoistettu, voisi miettiä minne menee ja mitä tekee siellä.

Vaihtoehtoja tulee mieleen 4.

 

Vaihtoehto 1 Pesä autokorjaamossa

Ensiksi tulee tietenkin mieleen, että voisi salaa rakentaa jonkin autokorjaamon ikkunattoman peräseinän eteen valeseinän, ja sitten rakentaa sinne syntyneeseen onteloon salaisen pesän ja elää siellä salaista elämää.

Hyvät puolet:

Valmis lämmöneristys, luultavasti joku pimeä sähkömies osaisi vetää sinne sähkötkin autokorjaamon piuhoista, ja tilaa saattaisi olla myös jonkin pienen eläimen pitämiseen. (Vuohi, kaniini, kesy orava.)

Öisin rauhallista siellä.

Huonot puolet:

Juomavesi pitäisi kuljettaa sisälle ja virtsa jne (myös vuohen, kaniinin, tai kesyn oravan) ulos.

Autokorjaamo meluisa ympäristö pesälle päivisin.

Luultavasti sitä ostaisi sapuskat lähikaupoista, eli tulisi syötyä paljon samoja kuin ennenkin, ja purkkilihapullia jotka maistuu sahajauholta, eli ei muuttuisi paljon miksikään se.

Ei rusketu siellä auringottomassa pesässä.

 

Vaihtoehto 2 Muukalaislegioona

Muukalaislegioonaan menö toisi isoa vaihtelua sille, ja vaatteet talon puolesta ja ruuvan ja panokset. Muukalaislegioona myös marssii hitaammin kuin muut armeijat, niin ei haittaisi ehkä niin vaikka alussa huono kunto kuin sialla. Voisi ehkä myös saada katsella kiikarilla siellä.

http://www.youtube.com/watch?v=cAdhCEICLV8

Hyvät puolet:

Ilmainen ruoka, vaatetus jne. Oppisi ranskalaisten kieltä, joskin myös sopimatonta kieltä ja hirmu rivoja eleitä.

Näkisi outoja paikkoja.

Oppisi ampumaan vielä paremmin kuin nyt.

Saisi ehkä katsella kiikarilla siellä.

Saisi uusia kavereita paljon. (Tosin voi olla iso osa kiiluvasilmäisiä psykopaatteja.)

Ruskettuu.

Ei olisi samat ruuat kuin lähi-kaupasta aina itse ostaa; makaronilaatikot jne.

Huonot puolet:

Saharalla jne menee koko ajan hiekkaa kenkiin ja kuppaa indokiinan moskiittosuolla hyissit ja iilieläimet ja ties mitkä moskiittosuon pohjamurassa hampaat irvessä elävät kauheat suo-verimakkarat.

Jos laittaa nimen paperin - kuten on pakko - niin vähintään kolme vuotta pitäisi hillua siellä.

Voisi olla aika kauheat ne ruuat siellä välillä, vaikka onkin Ranska kokki-maa muka.

Voi purra meri-käärme päähän tai suo-käärme.

 

 

Vaihtoehto 3 Reppuselkä-haahuilu hipsterinä kulttien perässä Intiassa tai jossain tai Kaliforniassa guruna olo amerikkalaisille

Kuin jos ei olisi liian kirkkaana mielessä, että mitä tahtoo ja mitä kaikkea sitä voi olla maailmalla, niin voisi hippinä lähteä haahuilemaan ja liittyä vaikka jonkin puolivillaisen gurun laumaan Intiassa tai Kaliforniasa tai jossain tai ruveta guruksi itse vaikka guruvapaille amerikkalaisille tai niiden kavereille (siis eri amerikkalaisille kuin ne ekat).

Hyvät puolet:

Ei tarvitsisi paljon muuta kuin repun ja sinnikkyyttä liftata Intiaan tai kekseliäisyyttä & pitkämielisyyttä sinnitellä eväiden kanssa konttiin ujuttautumalla laivakyyditse Kaliforniaan.

Ei tarvitsisi miettiä, kun vain seuraisi puolivillaista gurua ja tekisi niin kuin muutkin laumassa.

Olisi ihan eri ruuat kuin jotka on lähi-kaupassa.

Hauska englanninkielen aksentti on Intiassa ja pitkä kulttuuri jota ei opi ikinä kokonaan kukaan.

Ruskettuu.

Huonot puolet:

Jos olisi itse se guru amerikkalaisille tai niiden kavereille, niin pitäisi joka päivä keksiä laumalle tekemistä.

Amerikkalaiset on puheliaita eli jos haluaisi vain istuskella niin aina olisi joku niistä pälättämässä ja kysymässä että miksi ei koko ajan hymyile se itse.

Voisi jäädä huumekauppiaiden ja poliisien risti-tuleen Amerikan nakkikioskilla.

Kova melu voi olla Intiassa ja tiikeri syödä tai käärme.

 

 

Vaihtoehto 4: Hankkia pimeä resiina ja ajella sillä yöllä rautateillä ympäri eurooppaa ja nukkua teltassa.

Voisi pimeällä resiinalla kiitää rataa pitkin vaikka minne hän! Mukana teltta ja pellosta söisi perunaa yöllä, ja viiniköynnöksestä. Vettä ranasta aseman lähellä, tai vuoristopurosta, jos on.

http://www.youtube.com/watch?v=k8S9rm2MZSQ

Hyvät  puolet:

Ei tarvitse kuljettaa virtsaa ulos kuten autokorjaamopesästä, vaan voi asioida luonnon helmassa kuin muukalaislegioonassa tai maaseudulla guruna ollessa.

Vapaa kuin taivaan lintunen, paitsi täysin sidottu rataverkostoon.

Tulee vahvat hauikset.

Pääsee liikkumaan ympäri Eurooppaa mielin määrin kun vain jaksaa resiinalla nylkyttää.

Huonot puolet:

Ei näe ulkomaita juuri enempää kuin autokorjaamo-pesässä, koska resinoi yöllä kun on pilkkopimeää, ja päivällä nukkuu hatelikon sisällä teltassa.

Pitää oppia kiskomaan resiina äkkiä radalta kun jos tuleekin juna vastaan tai takaa.

Ei juttukaveria paitsi jos sattuisi törmäämään toiseen joka on ulkoistanut itsensä ja valinnut resiinavaihtoehdon (=nro 4).

Oh-hoh!

Tässäpä siis pähkinä purtavaksi, että minkä valita, suorastaan!

Siitä näkee, että elämässä ei ole aina pakko olla samaa kuin nyt on.  Elämässä on vaihtoehtoja. Voi olla 4 vaihtoehtoa jopa!¨

Siinä ero!!

 

Tämän teille soi:

 

Kunn.

 

M.K.

kommentit

Eipä kasva tuolla menolla (video2) Henrikin hauis, resiinalla. Pohje vahvistuu Ruotsissa. Resiinan sijainen tuollainen peli.

>Antti R Ke, 2013-09-18 08:06

Itse voisin ajatella rakentavani kivan pienen mökin esim. Lapin erämäähän. Söisin luonnosta marjoja ja sieniä ynnä syötäviä varpuja.. Joisin purosta tai lähteesä ravitsevaa vettä..

Hyvät puolet: Saisin olla rauhassa tukkoisista kaupungeista ja olisin täysin uutispimennossa enkä ressaantuisi maailman kauheuksista.

Saisin elää luonnon keskellä eläimiä seuraten ja niiden asioita kuunnellen.. Eläisin kuin intiaani ikään! Paitsi en metsästäisi eläimiä! Saati biisonia!

Huonot puolet: En pääsisi lukemaan tätä blogeamista.
Lapissa on paljon hyttyjä ynnä mäkäriä ja hirvikärpäsviholaisia jotka kuppaa liiaksi ja menee hermot.. Ja mistä kortisooni rasvaa paukamiin kun edellinen loppui alle minuutissa!? Ja se kirja, jossa kerrotaan luonnon lääkkeistä, unohtui kotiin tietty siinä kiireessä enkä ees kännykällä pääse nettiin tarkistamaan onko kituisessa koivussa parantavaa ainetta kutiamiin, vai oliko se justiin se, joka vasiten aiheuttaa pahan ihottumisen!

>Supi Ke, 2013-09-18 10:44

Sitä voisi ryhtyä riistakolmioihmiseksi, joka katsoo paljon on eläimiä missäkin. Pitäisi kolkuttaa koko puolen hehtaarin metsä kivenkolo kivenkololta. Ja isompikin. Hyvä puoli on, että saa ulkoilmaa ja luontoa. Huono puoli : Se sama.

Onkin kannustavampaa ryhtyä presidentiksi. Siihen kun ei oikein muuten ehdi, omien toimien ohella ei ole aikaa. Muuten kyllä olisinkin presidentti, aivan varmasti. Opettaja sanoi että jos haluan niin voisin tulla presidentiksi.

>Tuomoh Ke, 2013-09-18 11:44

Ei hemmetti kun taas revähti nauru-elin.

>Teratogenesis Ke, 2013-09-18 15:07

Mitä ne valittavat, ettei ole muka vaihtoehtoja elämässä. Osalla muka ainut vaihtoehto syrjäytyminen, vaikka voisi liittyä legioonaan tai alkaa guruksi tai löytöeläinten hoitajaksi. Mikä tahansa on parempi kuin jäkittää kuin Suoperhe suossa ja siivilöidä ruuaksi planktonia parrallaan. Paremman puutteessa sekin käynee elämänmuutoksesta.

Mieli-kuvituksen puutetta on se, ettei mielekästä tekemistä keksi. Mieli-kuvitusharjoituksia voi tehdä, jolloin kehittyy sixpack häneen.

Minäkin keksin joka päivä vaikka mitä, eikä ole edes pakko. Jos en muuta, niin uuden ruokalajin kehitän. Ei syödä meillä samaa joka päivä, vaan eri.

>Wirtanen To, 2013-09-19 20:44

En minä tuosta autokorjaamosta, mutta jospas kehitelisi semmoisen valvontakamera-näkymättömyyspuvun. Silloin voisi mennä asuskelemaan johonkin kahden hehtaarin hypersupermegamerkettiin. Siellä kelpaisi käyskennellä ja istuskella pitkin päivää, kun se on niin iso, ettei toisen pään myyjät/täret koskaan edes näe sen toisen pään myyjiä/ttäriä. Päiväsaikaan kävisi konsulenttien pettuleipä/laamanjuusto/sinitiaismaito maistiaisissa, niin olisi ruokahuolto kunnossa. Istuskelisi "testaamassa" hifi-audio-musiikki härpäkkeitä ja vilkuilemassa lehtiä sekä kirjoja, niin olisi viihdepuoli kunnossa. Saatikka ihmettelisi sitä erinäköisten asiakkaiden tulvaa. Jos tulisi tekemisen pulaa, niin voisi mennä pienkone- ja puutarhaosastolle värkkäämään moottorisahaveistosta jättipelakuusta. Ja kun marketti sulkeutuu, niin menee vuodeosastolle nauttimaan kunnon yöunista. ja vaatetus tietenkiin sieltä trendiosastolta (vaimikäsenytoli). Huonona puolena olisi se, että maailma sitten jäisi siihen kahteen hehtaariin sekä joutuisi myyjille/ttärille keksimään uusia selityksiä joka päivä. Ellei sitten laita hupiosastolta Groucho Marx hupilaseja päähän, jolloin kukaan ei voi tunnistaa itseä.

>Japa To, 2013-09-19 22:45

Arv. hra. M. Kajo

Tekisi mieli kiittää mutta en kuitenkaan saata. Kun olette taas houkuttelemassa maamme johdateltavissa olevaa nuorisoa vaarallisille teille. Eli kiskoille.

Kohta 4:jä:

Ette paljasta missä ympäri Eurooppaa resinaarallin on tarkoitus kulkea. Vaikka meillä Venäjän kanssa on sama raideleveys niin uskallan arvella Teidän tarkoittavan Keski ja Etelä. Ja siellä piilee vaara luotijunien muodossa. Ei ole sellaista ihmistä keksittykään, joka ehtisi vetää resiinansa raiteilta, kun sellainen hirviö mutkan takaa pyyhältää kohti ja yht'äkkiä valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää ja ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma.

Siinä on aamulla belgialaisen pienen aseman päälliköllä ihmettelemistä, kun yön aikana lautaseinään on ilmestynyt M. Kajon tai kenen muun resiinanajajan muotoinen reikä. Tuska on päällään hänellä, kun tarttuu lennättimen kampeen ja viestittää ylitirehtöörille, että mikä-mikä (änkyttää raukka järkytyksestä) on tästä läpi lentänyt ja ikkunlaudalta kukat ruhjonut mennessään. Kuunaan eivät vastausta löydä, kun eivät varmasti Suomeen ymmärrä soittaa ja kysyä. Eivätkä he suomea osaakaan.

Turvallisempi vaihtoehto on lintujen kevätmuuton tarkkailu. Se on ihanteellinen homma. Juuri kun on koko vuoden loikoillut seslongilla, kartoittanut kaikki sisäkaton oksankohdat ja alkanut siihen kyllästyä, niin jo alkaa se. Ilmatkin ovat silloin sopivasti lämmenneet. Termokseen kahvit ja reppuun evästä ja sitten etsitään mäeltä lämmin aurinkoinen kohta. Jos lintuja ei ihan heti kohta näy, niin voi muurahaisia tarkkailla tai avittaa kevätpuroja pahoistapaikoista ohi.

Sitten kun on parin viikon jälkeen saatellut viimeiset kurpat, kirviset, pyryharakat ja kaljupääkorppikotkat pohjoiseen, niin on mukava palata kotisohvalle ja alkaa odotella seuraavaa kevätmuuttoa. Ei ole ihmisellä kunaan pitkästymisen pelkoa.

>tommi, kuopio Su, 2013-09-22 16:44

Kesällä voi pitkästyä myös, niin sitä varten voi sitten seurata lintujen syysmuuttoa. Mielenkiintoisea on sekin ja kestää paljon pitempään kuin kevätmuutto, koska alkaa joiltakin siivekkäiltä jo juhannukselta se.

>Paulia Ke, 2013-09-25 21:02

Legioonassa pääsee kanssa ehkä pitämään sitä hauskaa hattua ("képi", sanovat) kiikaroidessa, ja kenties oppii ha'aksi perunain kuorinnassa.

Lisäksi voi ottaa itselleen salaisen, ranskalaisen identiteetin jos haluaa, ja kukapa ei haluaisi, voi tulla hyödyksi.

>A.M. Ma, 2013-09-23 21:28

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä