Muutoksia arkeen

Kajon naama, jossa ilme kuin haikealla ajokoiralla jolla alhainen verensokeri.

Arvoisa Valtio, Helsingin Yliopiston Anatomian ja Fysiikan Laitos, YK, tai ketä se nyt koskeekaan.

Terve!

Olen suomalainen toimittaja, joka on tyytymätön muutamaan asiaan arjessamme, ollen kyseiset jutut sellaisia, että vain pienellä säätämisellä niissä elämä muuttuisi merkittävästi juohevammaksi ja energiaakin säästyisi.

Kunnioittavasti pyydän siis, että harkitsisitte niiden säätämistä toiveideni mukaan. Näette itsekin, että toiveeni ovat pieniä ja mielekkäitä kuin puolukat.

Kiitos! (P.S. Älkää vielä lopettako lukemista, asiat on lueteltu tässä alla:)

 

Ensimmäinen toiveeni koskee aivokykyä.

Olen lukenut, että on olemassa savantteja, joilla on ihan samanlaiset aivot kuin muillakin ihmisillä, mutta silti huimia kykyjä.

Voipi tämmöinen henkilö esim. lattialle heitetystä litranmitallisesta kauraryynejä yhdellä vilkaisulla tarkalleen sanoa, montako ryyntä lattialla on. Tai voi henkilö osata laskea silmänräpäyksessä, paljonko on 327,934227 x 123 944 687 (tosin luvut voivat olla aivan muutkin kuin nuo). Tai että mikä hitto on Orinoco, vaikka olisi lukenut tiedon 26 vuotta aikaisemmin metrossa vastapäisen hapannaaman visailulehdestä.

Olisiko siis kohtuutonta, että tavallisellekin väelle suotaisiin sen verran aivokapasiteettia, että mennessäni kauppaan osaisin vaistomaisesti nähdä aivollani vaikka kahden viikot ruoat, luovan, mehukkaan, terveellisenkin sekä edullisen aterianmuodostuksen mukaan, ja vaistomaisesti ja miettimättä osata poimia juuri niihin aterioihin tarvittavat tarvikkeet käyttäen vaikkapa kolmea kauppaa, joiden valikoima ja hinnat olisivat painuneet mieleeni, niin että kustakin (anteeksi kirosana) kaupasta tulisi valituksi se tuote, joka juuri siellä on edullisin - tietäen jo ensimmäiseen kauppaan astuessani, paljonko ostokset tulevat yhteensä maksamaan, mikä niiden ravintoarvo per ateria on, ja ottaen huomioon kalenterini mukaiset mahdolliset vieraat ja heidän ruoka-aineallergiansa ja muut skitsoilunsa ja vouhotuksensa, ja mieltymyksensä, sekä omat allergiani, mieltymykseni ja kernaimmat päähänpinttymäni.

Sitten. Tokaksi.

Rientäessäni toteuttamaan erilaisia hankkeita eri paikoissa joudun kyöräytymään eri paikkaan kuin missä ensin olen. Monesti käytän ruumiini siirtämiseen autoa. Rakennuksien sisällä se ei kuitenkaan käy, ja silti voi olla sairaan pitkä käytävä kuljettavana. Jos juosta nylkytän matkan, olen perillä ihan hikisenä ja kuolemaisilluuden tunteen vallassa.

Asia olisi kuitenkin helposti korjattavissa pienellä kitkan tai painovoiman säätämisellä.

Eli, jos jotenkin voisi säätää vasemman jalan painovoimaa tai kitkaa, niin että vasen jalka halutessani - ja vain halutessani - liukuisi maassa tai muutama milli sen yläpuolella, niin voisin oikealla jalallani tökkiä vauhtia ja kiitää huimaa vauhtia yhtiömme tiloissa, ja missä lienisinkin, hiukan rullalautailijoiden tapaan.

Siltä varalta että aikakytkin sattuu sammuttamaan valot (koska varsinkin illalla käytävän valot ovat aikakytkimellä, kaiketi sen vuoksi kun arv. yhtiömme on Pekka-Antero -tilassa eli ns. ”peeaa”  - kuten kaikki muutkin yhtiöt ja iso osa valtioista - tai kenties siksi, että yhtiön kelpo johtaja, hra L. Kivinen mahdollisesti - joskaan ei millään lailla varmasti - on mieleltään itaruuteen kallistuva syistä joita en tunne, koska emme ole vanhoja perhetuttuja tms, tahi sitten molemmista syistä yhtä aikaa) ...olisi hyvä, jos ainakin nopeaan vauhtiin voisi yhdistyä jonkinmoinen bioluminesenssivalo, niin että esim naama hehkuisi valkoisena ja niska punaisena.

Kolmanneksi, on ihan hyvä, että ukkossäällä salamassa valo tulee ensin ja sitten paukahdus vasta perässä. Tästä viipeestä on kuitenkin vain vähän hyötyä silloin, kuin sitä juuri eniten kaipaisi.

On kyllä niin, että salaman lyödessä kauemmas valo tulee ensin ja ääni vasta pitkän ajan perästä, mutta silloin kun salama lyö lähelle, eli silloin kun ääni on kaikkein kovin - sikakova! - niin valon ja äänen väli on kovin lyhyt; käytännössä olematon.

Esim. toissa kesänä säikähdin aivan s******sti, eikä se ollut miellyttävää. Päin vastoin!

Voisiko siis säätää lähelle osuvan salaman valon ja sen äänen välille merkittävästi pidemmän viipeen, niin että olisi aikaa tunkea sormet henkilökohtaisiin korviinsa ja kenties jopa juosta hieman loitommalle katsomaan, että jätkät kohta päsähtää tosi räleesti, tulee nimittäin tosi lähelle!

Kun onhan mielettömää, että varoituksen salamasta saa ajoissa silloin kun se lyö niin kaukana ettei ääni edes kuulu kovana, mutta silloin kun salama iskee melkein kintuille ja vastavasti ääni tietenkin on niin kova että pelottaa etä peräaukko tuottaa häpeän koko henkilölle ja hänen tennarit sulavat, niin juuri silloin kunnollista varoitusaikaa ei ole, kerta tätäkään asiaa ei ole mietitty loppuun valon ja jyrähdyksen väliaikoja eri salamaetäisyyksille säädettäessä.

Muitakin asioita toki on, mutta näillä muutamilla entrauksilla ainakin pääsisi hyvin alkuun. Ja itsekin varmasti keksitte tapoja järkiperäistää tätä arjen touhua, kunhan lakkaatte pelleilemästä niiden neutriinojen ja nollapisteiden kanssa ja otatte järjen käteen.

Vielä kerran teille kiitokset ja työn iloa säätämisessänne!

 

 

kommentit

Julkisten tilojen vessapaperiannostimet ovat kautta linjan, anteeksi, ihan päin peetä. Eli sitä paperia, mitä tarvitsisi päin peetä, saa annostimesta postimerkinkokoisina resuisina hilppeinä.

Mikä siinä voi olla niin vaikeata?

Tekisi vetää se kuukortti. Okei, vedän, en voi vastustaa kiusausta. IHMINEN ON KÄYNYT KUUSSA, mutta vessapaperitelineitä ei saada toimimaan.

>Eve Mantu Myshörnasta Ti, 2011-10-04 09:20

Luulin että tuo asia olisi korjautunut kun saadaan nainen presidentiksi, ja ensin ajattelin että asia on korjattu mutta vain naistenvessojen puolella, mutta nähtävästi kummankin sukupuolen vessoissa ollaan edelleen prelunaariekskursioajassa tämänkin asian kohdalla.

Sitten asia 2. (Eri asia.) Sinäkö teit ohjelmaa jonka kuulin Yle puheessa? Siinä oli puhetta liikunnasta ja sen vastenmielisyydestä laiskille ja painaville, ja sitten olit lenkillä ja kerroit kokemuksista sen jälkeen? Jos olit sinä, niin kiitokset siitä - käsittääkseni se oli ainoa kerta länsimaiden historiassa kun joku tekee ohjelmaa liikuntaan taipuvaisettoman liikunnasta, ilman että välittömästi päätyy kuvailemaan euforiaa, joka syntyy itsensä henkihieveriin kiusaamisesta ja vaikka sellaisten kasvien syönnistä, mitä akvaarioissa kasvaa itsestään, jos niitä ei hoida ja putsaile ikinä.

mk

>kajomar Ti, 2011-10-04 18:51

Ehdottomasti ainakin tuo muistikohta tulisi toteuttaa. Ei ole kerran eikä kaksi, kun olen esim. kysynyt toverilta asiaa jo viidettä kertaa muistamatta edellistä neljää kyselyä saatika niiden vastauksia. nimim. hyvä että edes oma nimi tulee mieleen joskus.

>Gonzo Ti, 2011-10-04 10:11

Tuttu tilanne! Ja jos jotain muuta asiaa miettiessään vaikka on kädessä esim. se avain jolla huoneiston ikkunat saa auki pesua varten, niin sen panee ajatuksissaan johonkin, ja menee neljä ja puoli vuotta ennen kuin avaaja löytyy - tai sitten se löytyy vasta poismuuton loppusiivouksen yhteydessä ja nimenomaan sen _jälkeen_ kun on rautakaupasta käyty ostamassa vara-avauskahva. (Ja koska auto oli muuttopuuhissa, kahva piti käydä taksilla ostamassa, ja koska rautakaupat eivät ole tarkoitetut autottomille ihmisille vaan sijoitetut puoliväliin maaseutua, niin kahvalle kertyi hintaa noin 42 euroa.)

mk

>kajomar Ti, 2011-10-04 18:57

Hekohtelin ääneen tuon "(anteeksi kirosana)" -ajatuksen jälkeen sen verran että loppupuolen kolmoskohta ei enää mennyt jakeluun. Mikäpä siis oli tuo kolmas toive / parannusehdotus? Vai oliko se lähinnä vain toteamus ukkosilman äänekkyyden sietämättömyydestä.

>Terhi Ti, 2011-10-04 11:12

Paholainen! Tai siis et sinä Terhi, sulle kiitos kommentista, vaan paholainen sikäli, että oli jäänyt tekstiä pois. Lisäsin sen ja vähän editoinkin; nyt varmaan on enempi järkeä siinä. Kiitos huomautuksesta ja kiitos lukemisesta!

mk

>kajomar Ti, 2011-10-04 18:59

Minulla olisi salamointiin ja jyrinähtelyyn vielä yksi ajastusehdotus: tulisi ensin se päsähdys ikäänkuin varoitukseksi, ja salama tuhovaikutuksineen vasta vaikka puolen minuutin päästä, että ehtisi karkuun. Lyhyempi varoitusaika ei riitä, ellei satu olemaan Usain Bolt.

Minulla nimittäin piti tosi läheltä kerran salaman kanssa; ei tosin ajallisesti vaan geneettisesti, sillä mummoni (tuolloin vielä ei) oikeasti kuoli salamaniskuun, samoin tätini, joka tuolloin ei vielä ollut tätini ollenkaan vaan isäni 3-vuotias pikkusisko. Hänkin (siis mummo) olisi nuorena, vetreänä naisena ehtinyt lapsen ja koiran kanssa karkuun, jos ensin olisi jyrähtänyt se luonnonilmiö ja sitten vasta välähtänyt.

Tämä se vasta on kehitysehdotus! Nobelin arvoinen kenties, mutta ei se ole välttämätöntä, sillä olen vaatimaton luonteeltani ja välttelen kohua.

>Hansu Su, 2012-02-12 15:21

Ai jahah,

Vihdoin, vastoin ja vuosien itsepiinaisen ja hämäläläisperäisen jäljittelyn jälkeen löytyypi tämä ylen kaivattu osoite, jossa tarjolla mahdollisuus kohdata - näin yhteysverkoitse - arvostamaani, aivan asiasta lujasti (niinkuin kaverit sanoo) kiiteltyä henkilöä.

Ei kai siinä muuta.

Palaan asiaan, kun sitä on.

Mutta kaikenkaikkiaan: Kiitokset tähänasti ja tästedes!

Tuus in Pacem,

Jani S.

>janisalo Ma, 2011-11-14 23:02

Muistia lisää kiitos! Se ottaa nuppiin ja tympäsöö kun huomaa, että tuo pitää muistaa tehdä. Sitten menet sinne huoneeseen missä "tuo" odottaa tekemistä! Huoneessa et saa millään päähäsi, mitä piti tehdä! Seisot hiljaa paikallasi ja mietit, mietit, mietit etkä muista enää mitä se joku oli. Menet kenties takaisin siihen huoneeseen missä se "tuon tekeminen" alkujaan pälkähti päähäsi, mutta et siltikään saa sitä enää pälkähtämään päähäsi. Sitten on pakko luovuttaa ja esim. justiin muuton yhteydessä muistat sen mutta se on jo myöhäistä.

>Kirsu Ke, 2012-01-18 12:48

Olisko mitään flunssan iskemisen ajankohdan säätelymekanismihässäkkä?

Se (flunssa taikka muu tauti) nimittäin iskee yleensä silloin kun siitä on enten harmia: Kun olisi lomamatka, tärkeä työkeikka, kaveri lainaisi moottorikelkkaansa, itse innostuisi laulamaan (vaikka olisikin hyytävää se laulu), perhejuhlat tahi muut tärkeämmät asiat kuin flunssan poteminen.

Ja toisaalta, silloin flunssa ei iske kun sitä eniten toivoisi: Olisi joku evvk-työtehtävä, pakko palvella kumminkaiman serkkua muutossa tai muussa ankeassa, vaimo keksii että huonekalujen järjestys on huono (vaikka se oli tosi hyvä 2 kk sitten) tai esim. lunta tulee niin kuin 'jätetään nyt sanomatta' ja pitäisi itse kolata piha.

Ehdottaisin päättäjille, että säätäisivät flunssan määrän per naama, eli esimerkiksi kaksi viikon kestävää nuhailua vuodessa, ja kukin saisi itse ilmoittaa viranomaisille, milloin haluaa sairastella. Ja ennakkoakin saisi seuraavilta vuosilta, jos olisi todella ankea pomo itsellä.

>Julle Su, 2012-02-26 07:17

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä