ajatusten miljoonalaatikko
Askarteluvinkki
Kommentoi 4 Lue kommentitParadoksaalista, että kalleinta mitä ihmisellä on, on aika. Ei aika sinänsä, siis aineena tai energiana (vrt. ketsuppi, U238, aamukaste, margariini tai muu kemiallinen aine tai energia) vaan aika juuri mahdollisuutena tehdä jotain — kuten olla rakkaidensa kanssa, penkoa vanhoja laatikoita ullakolla, tai opetella uiguurien kurkkulaulua alaikäisten riemuksi. Ja silti, ajan kalleudesta huolimatta ihmiset kaipaavat ajanvietettä. Sudokuja, ristisanoja. Palapelejä, neulomista, moottoripyöränräähkän virittämistä, naapurin Saimin myrkyttämisen suunnittelua. Ylipäätään jotain, minkä parissa aika rattoisasti kuluu. Siis kuluu, hioutuu pois, tärväytyy — se kalleimpamme, aika.
Mitä taas konkreettisempaan materiaan tulee, sanovat, että maailmankaikkeudessa on osapuilleen kymmenen potenssiin 97 hiukkasta. Jos siis saisi sen verran hiukkasia, piirustukset ja ohjeet, miten hiukkaset voi yhdistää ryppäiksi, ja jos olisi aikaa, niin sitähän voisi koota maailmankaikkeuden kopion, joka olisi identtinen tämän nykyisen systeemin kanssa, tai sitten valikoidusti erilainen, esim. niin, että vaikkapa Yhdysvaltain presidentin virka-auton tilalla olisi joku pakistanilainen taksiauto — ja päinvastoin.
Jos te saisitte mahdollisuuden tehdä maailmankaikkeuskopion, niin mitä muuttaisitte?
Minusta ainakin monien lipastojen kulmat ovat liian teräviä. Niihin teloo itsensä. Ja cd-levyjen koteloiden saranat särkyvät naurettavan helposti. Samoin Afrikassa on liian kuuma, ja kautta maailman rautatieasemien kuulutuslaitteistojen äänenlaatu on liian huono, ja esim. silitysrautojen johto rispaantuu siitä juuresta raudan muuhun kulumiseen nähden aivan liian helposti. Te varmaan keksisitte vielä muitakin parannuskohteita.
Mutta ennen kuin alkaisitte rakentaa maailmankaikkeuden versiota 1.1, teidän kannattaisi sitoa jalkaanne vaikka punainen kreppipaperi. Sillä kun rakennussarjassa olisivat kaikkeuden kaikki 10 potenssiin 97 hiukkasta, tulisitte rakentaneeksi myös itsestänne kopion.
Kreppipaperista näkisitte helposti, että kumpi on se alkuperäinen, jos jostain kosmisesta syystä molemmat tuntuisivat teistä aivan itsiltä.
Mutta ehkä teiltä nousee nyt sormi pystyyn. Haa, huudatte. Ja jatkatte: Ei kellään ole tuollaiseen aikaa! Työnantaja vie, opinnot vievät, kaikki vie aikaa — ei jää tarpeeksi!
Hyväksytään.
Ette voi koota koko maailmankaikkeutta uusiksi. Ette tehdä siitä kopiota. Mutta jos teillä kerta on niin kova hinku löytää ajanvietettä, niin miksipä ette askartelisi tämän nykyisen maailman kimpussa. Kai sitäkin pienemmälläkin näpräämisellä voi paremmaksi muuttaa. Kai teillä jotain ideoita on! Ja aikaakin jonkin verran. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tehkää maailmasta sudokunne! The world is your oyster, vai miten sitä sanotaan.
Työn iloa!
P.S. Ai miksikö juuri te? Tilastollisesti teillä suomalaisena on maailmanlaajuisesti katsottuna loistava koulutus, ylelliset elinolot ja upeat vaikutusmahdollisuudet. Noblesse oblige - eikö niin…
Poljinroskis ja ihmislajin syvimmät ominaisuudet
Kommentoi 10 Lue kommentitOletteko koskaan nähnyt sellaista polkimella avautuvaa kannellista roskista, joka oikeasti toimisi. Että kun polkimettaisi, niin roskis auentuisi, ongelmattomuuksissaan.
Minä en.
Ne ovat sellaisia, että kun poljinta painaa, niin kuuluu “sulk” ja mitään muuta ei tapahdu, kuin korkeintaan se, että keveä roskis kallistuu sääriluuta vasten kuin lyhtytolpan varaan nyykistyvä humalainen 1950-luvun amerikkalaisissa mustavalkomusikaalielokuvissa. Poljinroskikset ovat niitä vempaimia, jotka toimivat kyllä piirustuslaudalla — ja epäilemättä vaikka 3d-animaatioissa. Mutta eivät oikeassa elämässä.
Osassa poljinroskiksia, niissä vähän painavammissa, kansi kyllä aukeaa, jos poljinta hetkuttelee juuri sopivasti, ikään kuin maanittelee, mutta sillä tavoin roskiksen kannen avaaminen vie yhdeksän kertaa enemmän aikaa kuin vain avaamalla se kädellä. Se ei siis siinä mielessä toimi, että olisi niin nopea ja kätevä ajansäästäjä, kuin sen idea antaisi ymmärtää.
Miksi poljinroskiksia siis valmistetaan ja myydään — ja miksi niitä ostetaan?
Ihminen on sellainen, että se haluaa parempaa elämää ja toisaalta haluaa päästä helpolla. Ja on toiveikas — ennakoi, että kyllä tämä vielä tästä paremmaksi lutviutuu, eventuellt.
Niinpä innokkaat suunnittelijat ja valmistajat ja kauppiaat suunnittelevat, valmistavat ja myyvät, sillä he haluavat vaurastua ja olla lomalla hienommissa paikoissa kuin vaurastumattomana voisi, ja ostaja haluaa säästää vaivaansa — ja on joko toiveikas, tai täysin unohtanut sen, että lapsuudessa sukulaisreissun lääkärikäynnillä vastaanotolla nähty emaloitu kermanvärinen poljinroskis ei toiminut, ei toiminut sittemmin mummolassa nähty peltinen — eikä toimi se muovinen versio, jonka ostaja nyt kotiinsa ostaa, toiveikkain mielin.
Sillä tavalla se sujuu ihmisen elämä sukupolvesta toiseen, samalla kun vuodenajat vaihtuvat ja vaihtuu muoti, ettei olisi liian samanlaista, tapahtumatonta ja ikävää.
Ja jos meinaa olla liian samanlaista, niin ainahan sitä voi värjätä tukkansa punaiseksi. Jos on nainen.
Tai vaihtaa auton, jos ei ole.
Pakkoajatuksia
Kommentoi 10 Lue kommentitPakkoajatuksia Blogeamisen riemuja! : )
Ennen ei ollut kuin sata astetta pakkasta ja kansakoulu, poliisi ja kauraryynejä liotettiin maidossa kun ei ollut merkkimuroja vielä niinku, ainakaan meillä päin. Ja koulutiellä susi roikkui hampailla persiissä kiinni; sen kynnet veti jäisen maahan viiruja kun me lapset juostiin kansakouluun henkiemme kaupoilla. Ja käytiin Valtaojalla katsomassa, kun sinne kuraiseen veteen, puoliksi jään alle oli kuollu joku elukka eikä tiedetty mikä. Mutta se olikin sitten joku karvapuuhka tai muu, ei eläin ollenkaan. Ammuttiin sitä pistoolilla varalta silti.
Kun viihdettä kaivattiin, ja Joukon isän pistooliin ei löydetty enempää panoksia, niin Jorma tai joku muu kaveri nauratti minua niin, että minulta tuli maidot nenästä. Se oli sen ajan realityä.
Maailma oli silloin yksinkertaisempi, lähes mustavalkoinen. Miten se Peps Persson lauloikaan… ”Då lyste världen med klara konturer, vitt på svart och svart på vitt. Men nu målar mångfalden flerfärgsfigurer som förvirrar mig.”
Selkeää ja järkevää oli kaikki. Ei ollut vielä edes beigeä keksitty! Hyvä kun oli keksitty edes b-, g-, ja d- kirjain — ja niitä ei likimainkaan kaikki osanneet edes sanoa. Jotkut ei kirjoittaakaan. Jos piti saada kello tarkalleen aikaan, niin tilattiin aikamerkki ja se tuli Helsingistä magnetofoninauhalla postiauton mukana.
Ja takuulla ei ollut mitään ihmeen blogeja!
Elettiin siis tervettä ja mielekäälliseä elämää.
Ja nyt kuulemma pitäisi päinvastoin juuri semmoista blogia kirjoittaa.
Minä siihen että: en!
Niin ne vain, että ”pakko”. (Ja katselivat toisiinsa silleen jotenkin surullisen ja määrätietoisen näköisenä niin kuin vanhemmat, jos molemmat ovat paikalla kun vauva annetaan rokotettavaksi sille naiselle.)
Tervetuloa siis tämän uuden blogin pariin. Minä päätin laittaa tälle blogille otsikoksi että Pakkoajatuksia, kerta pakotettiin, mutta ne varmaan saattaa salaa vaihtaa sen, poliittisista syistä. Silti tästä tulee älyttömän hyvä blogi, kerta on käsketty sanoa, että tulee, ja että muka olen kuulemma hyvä ja innokas blogeamaan. Älkää siis lallittako niille kommentteja, että ei se osaa. Olette kuin kaikki olis ihan o.k. Jätätte lukematta vaikka, mutta kehutte että joo joo oli se tosi hyvä ja nostatte peukalon että jee. Semmoinen high-five voi olla vähän liikaa ja se on vähän teennäinen, varsinkin jos on yksin kun tekee sen, molemmin käsin itselleen.
Huomasin sen kerran, kun yritin olla dynaaminen ja ajan hermolla kiinni ja olin markkinointiammattilaisten keskellä. — On kuulkaa outo tunne, kun Finlandia-talon cocktail-aulallinen mainosmiehiä ja naisia menee yhtäkkiä hiljaisen ja alakuloisen näköiseksi. Ja kuulostaa se itsetehty kaksikätinen high five –vitosten ”läpsäys” sangen luonnottomalta sen hiljaisuuden keskellä, kun hullu luulin että menee paremmin perille, jos teen sen uudelleen.
Eli,
Kiitos kun tuette! - M.K.
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat