Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Janne Yli-Äyhö kirjoitti:

Yle tosiaan usein korjaa lehtijuttujen virheellisiä faktatietoja. Kaikkeen ei voida puuttua, ja lehtijutut ovat harvoin kaikilta yksityiskohdiltaan täsmällisiä. Tässä HS-jutussa olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta arvioin tuolloin, että korjaamiseen ei kannata lähteä. Usein on, että vaikka oiotaankin vääriä tietoja, aivan kaikkia yksityiskohtia ei pystytä korjaamaan. Ja sitä paitsi, lehdet eivät läheskään aina julkaise kaikkia Ylen oikaisuja.

Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä.

Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja

Ette tietenkään lähde oikaisemaan tätä, koska virhe sopivasti toimii yhtenä tekosyynä purkaa ko. kiinteistö. Lisäksi vastuu siitä saadaan sälyttettyä Hesarille, vaikka tieto olisi annettu juuri tuollaisena (virheellisenä propagandana) kuin se on painettu, suoraan Ylestä. Ensin on päätetty, että purku edellä mennään ja sitten keksitään verukkeet. Yhtään tuon suurtuotantosiiven säilyttämistä puoltavaa argumenttia ei Ylen johdolta ole näkynyt.

Yksi Ylen strategian tavoitteista on tuottaa arvoa yhteiskunnalle, siis myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan.
Ylen kivijalka ei voi olla muuttumattomuus.

Yle on hukannut täysin tuon ensimmäisen väitteensä tuottaa myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan.
Puhuessaan että kivijalka ei voi olla muuttumaton,Yle on lähtenyt pois kivijalastaan ja hukannut vielä koko tehtävänsä tässä yhteiskunnassa,se on yhtä sekaisin kuin Suomen johto viestinnässä,ei tiedetä mitä mieltä ollaan ja kun ollaan kuin laiva ilman peräsintä tuodaan esille kaikki mielipiteet sekametelisoppana,Yle toimii täysin samanlain,peräsin =kivijalka hukattu ja laivaa vie kaikellaiset tuulet.
Ei selkärankaa,ei kivijalkaa,on vain tuuli ja aina käännytään sinne suuntaan mistä tuuli puhaltaa.
Tämä on erittäin surullista,että Yle johon on luottanut mediana jollain tavalla,siitä on tullut tuuliviiri.
Sitten tätä kaikkea sekamelskaa selitellään sananvapaudella,uudistuksella ja vapaudella.

Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä.

Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja[/quote]

Virheelliset tiedot kannattaisi oikaista. Miten muuten voi luottaa mihinkään tiedottamiseen?

Kurviska kirjoittaa: "Ei tässä katsota taaksepäin, katsotaan eteenpäin."

Kannattaisikohan joskus vaikka hieman vilkaista taaksepäin? Ja voisitko hieman tarkentaa, mitä tarkoitat tuolla taaksepäin katsomisella? Vai onko todella mielestäsi radiosta kuultavat sadut, lorut, lasten toivekonsertit jne tarkoittamaasi taaksepäin katsomista? Aleksis Salusjärvellä oli tänään Ykkösaamussa (12.3.15) hyvä kolumni lukutaidosta. Kuuntelepa se.

Ps. Yle radio Suomen ohjelmat ovat niin ala-arvoisia, että siellä ei ainakaan ole katsottu eteenpäin. Hätäisesti vilkuiltu vain sivuille.

Janne Yli-Äyhö kirjoittaa: "Yle tosiaan usein korjaa lehtijuttujen virheellisiä faktatietoja. Kaikkeen ei voida puuttua, ja lehtijutut ovat harvoin kaikilta yksityiskohdiltaan täsmällisiä. Tässä HS-jutussa olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta arvioin tuolloin, että korjaamiseen ei kannata lähteä. Usein on, että vaikka oiotaankin vääriä tietoja, aivan kaikkia yksityiskohtia ei pystytä korjaamaan. Ja sitä paitsi, lehdet eivät läheskään aina julkaise kaikkia Ylen oikaisuja.

Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä."

Kun ette aio ryhtyä oikomaan HS:n kirjoitusta. Kirjoittakaa kokonaan uusi lehtijuttu asiasta, ja tuokaa siinä oikeat tiedot esille.

Vai vastaako tämä HS:n juttu sittenkin teidän omaa agendaanne studioiden suhteen?

Kurviska kirjoittaa: "Enkä vastaa toisen puolesta, vaan omaa artikulointia täällä teen." Tarkoitatko tuolla artikuloinnilla hyvää ääntämystäsi vai mitä?

Yleensä kai argumentoidaan, kun esitetään omia mielipiteitä ja puolustellaan niitä.

Olen satu.kurvinen@yle.fi ja minulla on Yle Draamassa markkinointi- ja viestintärooli. Radioteatteri kuuluu Yle Draaman pariin. Siksi olen täällä somessa aktiivisessa roolissa. Olen pahoillani, jos olen kuulostanut koneelta. Ihan elävä ihminen tässä ollaan. Enkä vastaa toisen puolesta, vaan omaa artikulointia täällä teen.Tänne ovat kaikki tervetulleita.

Korjaan tässä myös sen harhan, että Radioteatteri olisi luopumassa vanhoista asiakkaistaan. Se ei pidä paikkaansa, kuten sanottua, sehän palvelee sitä hyvin ja vakaasti. Kuunnelmapaikka on edelleen Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin klo 15, sekä uusinta maanantai-illoissa. Radioateljee sekä Ääniversumi samaisella kanavalla sunnuntaisin klo 13, sekä perjantai-illoissa. Uusinnat täyttävät noin 50% kyseisiä slotteja, eli klassikko/valiokuunnelmia yhdessä ensi-iltojen kanssa. Sen lisäksi Radioteatterin pieni tuotantoporukka tekee myös luentaa, kehittelee juuri uutta viihdesarjaa lauantaihin. Radioteatteri tekee myös Yle Radio Suomeen Pikkujuttuja (Mielensäpahoittajan kaltaisia hittejä), sekä Tohtori Raimoa. Lastendraamaa ja -luentaa Yle Puheelle, sekä Alivaltiosihteeriä, joka täyttää 25 vuotta tänä kesänä. Unohtamatta AKK:ta, eli Anonyymejä Kotikiusattuja Suomen suurimmalla kanavalla.

Ystävällisin terveisin,

-samainen Kurviska, satu.kurvinen@yle.fi-[/quote]

Tämä taitaa olla hieman aiheen vierestä, mutta kysynpähän silti. Edustaakohan verkossa olevat Yle Uutisten tuottamat vaalitenttihaastattelut näitä muuttuvia tekemisentapoja äänen ja sen laadun osalta?

Kalle kirjoitti:

Onko tämä Vilenkin niitä IT-neropatteja, joita on palkattu piristämään/purkamaan YLE:ä?

Ville Vileen on niitä tyyppejä, jotka on alkujaan palkattu RadioMafialle suutaan soittamaan. Lisäksi hän on ollut Radio Suomessa. Että tältä pohjalta... Ei ole kovinkaan ihmeellistä, jos hän ei tunne taidemusiikkia tai kulttuurialaa kovin hyvin. Mitään oikeaa johtajakoulutustakaan hänellä tuskin on. Toimistotilojen saneeraukseen kyllä satsataan, mutta samalla musiikkistudiot ajetaan alas. Vileenille aletaan remontoida ns. Luovaa taloa, joka on toimistorakennus. Sellaiseen on kyllä varaa, mutta erityiskäyttöön suunnitellut hyvät studiotilat halutaan purkaa.

Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tässäkään ei ole kyse mistään todellisista säästöistä. Kyllä se on raha, joka valitettavasti on tämänkin hullutuksen takana. Kiinteistöbisnes nimenomaan. Kaavoitus on nostanut tonttien hintaa liian korkeaksi ja siksi se halutaan pistää lihoiksi. Samaan aikaan grynderit odottaa vesikielellä. Mitä väliä sillä on, jos merkittävä kiinteistö tuhotaan, kunhan Ylen eläkesäätiö saa pikavoiton ja Yle säästää eläkesäätiölle maksamissaan kannatusmaksuissa. Vaan eikö silti olisi parempi, että Yle maksaa vuokraa tonteistaan omalle eläkesäätiölleen, kuin ulkopuolisille "kumppanuuksilleen"? Ei. Täytyy likvidoida pois kaikki minkä voi siltä varalta, että Yleveron indeksi jäätyisi tulevaisuudessa. Sillä verkkouudistuksiahan ei voi laittaa jäihin. Tärkeintä on, että Yle toimii Suomen suurimpana uutistoimistona. Verkko ja uutiset ovat tärkeimpiä, ei sillä suomalaisen kulttuurin vaalimisella ole niin väliä. Ei kuunnelmia ja klassista musiikkia tarvitse enää studiossa tehdä. Keksitään uusia tekemisen tapoja. Keskitytään niihin sisältöihin, joita kaupallisetkin yhtiöt tekevät ja unohdetaan Ylen oma erikoisosaaminen ja vahvuudet. Vaan minkälainen loppu sillä ahneella sananlaskun mukaan olikaan...? Jääkö pää vetävän käteen?

Miten tähän on tultu? Mitä on tehty näiden studioiden käyttöasteen kasvattamiseksi, onko mitään? Onko Ylen Musiikkiosaston johto ollut viime vuosina edes aktiivinen etsimään kumppaneita? Onko äänistudiotaloa markkinoitu oikein ja oikeille tahoille?

Entä nyt, kun Yle on teettänyt selvityksen mahdollisuudesta vuokrata pois ylikapasiteettia, onko käyttäjiä etsitty todella aktiivisesti ja onko tiloja markkinoitu tehokkaasti eri käyttäjäryhmille?

Yle Tuotanto & Design hehkuttaa uusittuja TV-studiota nettisivuilla oikein kuvien ja teknisten tietojen kera, mutta äänitysfasiliteetit on kuitattu vain yhdellä lauseella:

"Kuvausstudioiden lisäksi Yle Tuotannolta & Designilta löytyy myös äänitysstudiot niin klassisen kuin pop- ja jazz musiikin nauhoittamiseen."

Tässäkö kaikki? Vaikka Ylellä on maan paras ja ainoa klassisen musiikin studio parhaalla tekniikalla varustettuna? Ja kuunnelmastudiot ja niiden tarjoamat mahdollisuudet? Mihin YTD on ne unohtanut?

Sopisi kai tähän lisätä, että Ruotsissa, Ranskassa ja Britanniassa yleisradiot ovat kulttuuriministeriön alaisia. Suomessa teknillisen alkutaipaleensa takia Yle on jäänyt aluksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön hallinnon alaan ja sitten liikenneministeriöön.

Toinen hallintoon liittyvä ongelma on hallintoneuvoston jäsenten valinta. Sodan jälkeisen Lex Jahvetin perinteitä jatkava Yle-laki edellyttää, että hallintoneuvoston jäsenten tulee olla "tiedettä, taidetta, sivistystyötä ja elinkeino- ja talouselämää tuntevia sekä eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä". Eduskunta toki nimeää vaalikauden alussa, siis jälleen tänä vuonna, puolueiden ehdokkaat jäseniksi hallintoneuvostoon. On takavuosien aikaa, jolloin tässä joukossa oli eduskunnan ulkopuolisia ehdokkaita. Aikoinaan näitä olivat Ylen hallintoneuvoston jäsenistä mm. Seppo Niemelä, Teppo Turkki, Antero Jyränki, Sallamaari Muhonen, Seikko Eskola jne.

Hallintoneuvoston toimia kuvastaa, että aikoihin ei ole kuultu eriävien mielipiteiden kirjauksia eikä äänestyspäätöksiä.

Sampsa Oinaala oli kirjoittanut tämän päivän (HS 22.3.2015) Hesariin hyvän arvion. Hän aloittaa sen:

"En­sin ha­luan lä­het­tää ter­vei­siä Ylen joh­dol­le, jo­ka suun­nit­te­lee kuun­nel­ma­stu­dioi­den pur­ka­mis­ta: Suo­ma­lai­nen kuun­nel­ma on kär­ki­kas­tia ko­ko maail­mas­sa. Mis­sä helk­ka­ris­sa ku­vit­te­let­te si­tä teh­tä­vän, jos stu­dioi­ta ei ole?"

http://www.hs.fi/paivanlehti/22032015/radiotelevisio/Matka+Loimaan+shamaanin+mielikuvitukseen/a1426911288818

Eikö nyt kertakaikkiaan voitaisi tehdä Museovirastolle ja Ympäristökeskukselle esitystä tämän arvokkaan kiinteistön hakemiseksi suojelukohteeksi, kun suojelun perusteet täyttyvät "ihan heittämällä"!

Vaikuttaa siltä, että Yleisradion ns. operatiivinen johto on saanut liian paljon valtaa päättää asioista, eikä tässä demokratia valitettavasti näytä toteutuvan ja Yle-veronmaksajien mielipiteelläkään ole liiemmin merkitystä. Yleisradion hallintoneuvosto on tässä suurtuotantosiiven asiassa, niinkuin monessa muussakin, täysin hampaaton, kirmailevathan sen jäsenet jo parhaillaan vaalikentillä. Nähtäväksi jää onko edes Yleisradion hallituksella enää mitään valtaa, vai jääkö se tässä asiassa pelkän kumileimasimen rooliin.

Vilen kirjoittaa: "Viime vuosina Yle on toteuttanut isoja studiouudistuksia Pasilassa niin uutisissa kuin muutoinkin sekä Mediapoliksessa. Kaikista näistä meillä on hyviä kokemuksia, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö löytäisi hyviä ratkaisuja myös radiodraaman ja musiikkilähetysten tai -taltiointien tarpeisiin. "

Kyllä on! On syytä epäillä! Uutisten ja muiden studioiden ratkaisut ovat täysin erilaisia niin akustiikan kuin kaikkien muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Ne eroavat täysin musiikki- ja kuunnelmatuotannoissa tarvittavista tiloista.
Hyviä ratkaisuja ei ole tähän päivään mennessä löydetty! Mitään kunnollisia konkreettisia ehdotuksia ei ole kyetty esittämään! Siis kunnollisia ehdotuksia. Vain jonkun vanhan TV-studion remontointia, joka sekin maksaisi miljoonia.
Kuulemma Ylen hallitus käsittelee tätä asiaa taas 1.4. olevassa kokouksessaan. Toivotaan, että tästä ei tule aprillipilaa.

"Haluaisimme myös rakentaa Pasilan TV-studiotaloon musiikkistudion, jossa voi sekä äänittää että kuvata."

Juuri näytettiin mtv3:n Kymmenen Uutisissa pätkä, jossa M1-studiolla oli tänään UMO:n kanssa esiintynyt Gregory Porter. Kyllä se kuvaaminen sielläkin näyttää hyvin onnistuvan. Sinne oli saatu ihan kraanakamerakin. Innolla jo odotan toukokuuta, jolloin sessio nähdään Yle Teemalla.

Jazz-diggari kirjoitti:

"Haluaisimme myös rakentaa Pasilan TV-studiotaloon musiikkistudion, jossa voi sekä äänittää että kuvata."

Juuri näytettiin mtv3:n Kymmenen Uutisissa pätkä, jossa M1-studiolla oli tänään UMO:n kanssa esiintynyt Gregory Porter. Kyllä se kuvaaminen sielläkin näyttää hyvin onnistuvan. Sinne oli saatu ihan kraanakamerakin. Innolla jo odotan toukokuuta, jolloin sessio nähdään Yle Teemalla.

Juuri näin! Kyllä ne tekemisen tavat ovat muuttuneet enemmän tuolla kuvauspuolella. Kamerakalusto on kevyempää ja valaistus on esim. LED-tekniikan myötä kehittynyt niin, että ei ole mikään ongelma kuvata näissä jo olemassa olevissa studioissa. Kyllä musiikkistudion pitää mennä musiikin ja akustiikan ehdoilla. Ääni nyt kuitenkin on vielä ehkä toistaiseksi varsin keskeisessä roolissa, kun musiikista puhutaan. Miksi pitäisi rakentaa uusi studio, jos nykyiset tilat ovat näin erinomaiset.

Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene, mutta sen lisääntymisellekään ei anneta mahdollisuuksia. On hyvin lyhytnäköistä ryhtyä tekemään laskelmia muutaman viime vuoden käyttöasteiden perusteella. Tällaiset vain Excelissä tehdyt laskelmat tilantarpeiden mitoituksista, kutsuttaneen niitä sitten miksi koeponnistuksiksi hyvänsä, eivät välttämättä kerro mitään tulevien vuosien tilantarpeista. Puhutaan nykyisen suuruisesta tuotannosta, mutta entä tulevaisuudessa? Haluaako Ylen nykyinen johto asettaa jonkun katon tuotannoille, jota ei enää tulla ylittämään? Onko nykyinen tuotantoaste se, johon halutaan jäädä seuraaviksi vuosikymmeniksi? Miten voitte tietää draamatuotantojen ja klassisen musiikin tilatarpeet vuosien päästä? Ostetaanko tilapalvelut sitten Digitan kaltaiselta yhtiöltä, jonka tuotto valuu ulkomaille? Miten päätöksenteko voikin olla näin näköalatonta. Perehtykää Yleisradion historiaan, ja ottakaa siitä joskus myös opiksi.

Tänne on tullut paljon hyviä kysymyksiä ja näkökulmia asiaan. Näyttää vaan siltä että yle ei ole saanut aikaiseksi vastata tai kommentoida näitä mitenkään. Miksi tällainen avoin blogi on jos yleveronmaksajien näkemykseiä ei edes vaivauduta kommentoimaan. Ei ole tuo Kurviskakaan enää vähää aikaan esittänyt omaa "artikulointiaan". Ihan tekee mieli kysyä että "veikö kissa kielen"?

Tässä on odoteltu jo pitkään tämän keskustelun aikana, että näiden päätösten tekijät ottavat kantaa tähän ketjuun. Nyt on huomattu, että jotkut väliportaan päälliköt ja muut hengailijat vastailevat tai oikeastaan heittelevät jonnin joutavia kommenttejaan veronmaksajille.
Ei ole Ville Vilen saati Lauri Kivinen sanonut sanaakaan näin tärkeään keskusteluun?
Tavallisena kuluttajana tunnen ylenkatseen valuvan ylitseni, aivan kuin Ylen päättäjät eivät haluaisi alentua selittämään päätöksiään, varsinkin silloin, kun kyse on verorahojen tuhlauksesta.
Kansanvaltaan on turha vedota Ylen kohdalla tai demokratiaan, ei yhtiön ulkopuolella saati sisällä. Keskustelu on tuonut selväksi ettei Ylen henkilökuntakaan ole tyytyväinen johdon toimintaan.
Käsittäkseni Yleisradiota ei tule johtaa kuin edesmennyttä Nokiaa? Siellähän tukahdutettiin kaikki oikea luovuus tuotekehittelyssä ja pomot saneli omien mieltymysten mukaan tuotannon, ja taisivat konsultit kuitata suuria summia ojaan ohjauksesta? Suomalaiset veronmaksajat olivat silloinkin suurin maksajaryhmä...
Yleisradiossahan on hallintoneuvosto jonka pitäisi valvoa isoja muutoksia, mutta missä ovat valvojat?
Kumileimasimiahan usein tällaisista elimistä tulee, lobbarit lobbaa omia intresseja ja muiden sana ei kuulu. Se ei ole demokratiaa....

Suomen mediataloissa, (siis niissä kaupallisissa, joiden näkemyksille Yle on osoittanut allergisuuttaan viime aikoina), on ammattitoimittajien keskuudessa herättänyt hilpeyttä Yle Draaman viestintä.
Tämä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta erityisesti myös yliopistossa on käytetty näitä Satu Kurvisen kirjoituksia esimerkkeinä huonosta viestinnästä esim. kielenhuollon näkökulmasta. Siis tämä hänen "oma artikulointinsa" ei ole ainoa kömmähdys. Tämä kertoo paljon Yleisradion rekrytoinnista. Vain julkisen palvelun mediatalossa tämän tasoiset ihmiset pääsevät hoitamaan "viestintäroolia" . Yleisradio ei perinteisesti ole piitannut korkeakoulututkinnoista. Sen suhdepolitiikkaan perustuva rekrytointi ruokkii keskinkertaisuuksia ja korkeakoulututkintonsa jättäneitä, joita sitten nostetaan kaveripiirissä jos jolleikin palleille ja pikkupomoiksi. Ja ainakin epävirallisesti myös poliittisen mandaatit saattavat olla taustalla. Läpinäkyvyys puuttuu tässäkin täysin.

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITON KANNANOTTO

Ylen kuunnelmatuotantoa ei saa vaarantaa

31.3.2015

Ylen julkisen palvelun tehtäviin kuuluu ehdottomasti suomalaisen kuunnelma-tuotannon tekeminen. Siihen ei saa tulla tuotantotaukoja, eikä sitä ei saa nykyisestään supistaa, vaan sitä pitää päinvastoin kehittää. Kuunnelmilla on uskoaksemme paljon mahdollisuuksia löytää myös uusia yleisöjä.

Yleisradion Eläkesäätiö aikoo myydä maa-alueen, jolla sijaitsee Radiotalon ns. suurtuotantosiipi, joka pitää sisällään musiikkistudioiden lisäksi sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset kuunnelmastudiot.

Ylellä ei ole muita näihin toimintoihin sopivia studiotiloja. Myöskään ulkoa vuokraaminen ei ole mahdollista, kun kuunnelmatuotantoihin sopivia studiotiloja ei ole vapailla markkinoilla.

Uusien studioiden suunnittelu ja rakentaminen vie vähintään kaksi vuotta. Mikäli studioista luovutaan ennen kuin uudet studiot ovat käytössä, tarkoittaa se käytännössä tuotantotaukoa.

Sen lisäksi, että on vaarana, että kuunnelmatuotantoon tulee puolen vuoden tai jopa vuoden tauko, on huolenamme, että jatkossa kahden suomenkielisen studion sijaan on mahdollisesti luvassa ehkä vain yksi, jossa toimisi myös ruotsinkielinen kuunnelmatuotanto.

Huolenamme on, että kun tilat pienenevät, on syytä supistaa myös tuotantoa. Tämä saattaa johtaa vaaralliseen kehäpäätelmään: pienemmissä tiloissa tehdään vähemmän tuotantoja ja mitä vähemmän suomen- ja ruotsinkielisiä tuotantoja tulee, sitäkin vähemmän tarvitaan tilaa.

Pahin pelko on, että korvaavia tiloja ei tulekaan ja kuunnelmatuotanto ajetaan alas.

Vuonna 2014 lähetettiin radiodraamaa Ylen kanavilla yhteensä n. 417 tuntia, joista n. 160 tuntia oli ensilähetyksiä. Näistä suomenkielistä ohjelmia oli n. 386 tuntia ja ruotsinkielistä n. 30,5 tuntia. Radiodraaman tuotantotunnit vuonna 2014 olivat yhteensä 8774.

Sen lisäksi, että kuunnelmatuotanto on suomalaisten oikeus tarinoihin, ovat kuunnelmat myös merkittävä kulttuurialan työllistäjä. Kuunnelmatuotannoissa työskentelee Ylen ulkopuolista työvoimaa (mm. näyttelijät ja ohjaajat) arviolta n. 600-800 henkilöä vuosittain.

Helsingissä 30.3.2015

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO – FINLANDS SKÅDESPELARFÖRBUND RY.

Helena Ryti
puheenjohtaja

Elina Kuusikko
toiminnanjohtaja

Lähetetty Ylen hallitukselle ja hallintoneuvostolle

JUOSTEN KUSTU JA PURKU EDELLÄ

Tässä asiassa herää päälimmäisenä kysymys, miksi asiassa on niin kiire ja hoppu? Suurtuotantosiivestä pyritään hankkitumaan eroon epärealistisen nopealla aikataululla. Tällaiset hankkeet pitäisi suunnitella huolella. Vanhoista tiloista luopumisen ja uusien tiloja suunnittelun ja rakentamisen pitäisi olla vuosien projekti. Sitä ei pitäisi toteuttaa hätiköiden. Tätä hanketta alettiin suunnitella vasta viime marraskuussa. Ja kuten tuolla aiemmin on todettu: Purku edellä.

Ensimmäisenä tulee mieleen seuraavanlainen selitys. Yleisradion nykyisen toimitusjohtajan viisivuotinen toimikausi alkaa olla ehtoopuolella. Samaan aikaan maassa on vaihtumassa eduskunta ja hallitus. Samalla Ylen hallintoneuvoston kokoonpano menee uusiksi. Siksi päätökset halutaan saada nuijituksi ennen kuin valta vaihtuu. Ylen nykyisen porvarivetoisen johdon tavoitteena on ollut ulkoistaa kaikki mikä irti lähtee – hinnalla millä hyvänsä. Tämän kaiken keskellä Ylen kulttuurituotanto joutuu altavastaajaksi.

Ylessä on alettu noudattaa johtamisessa ”muodikkaasti” Lean-mallia, joka kehitettiin jo aikoinaan Toyotan autotehtaalla. Sen periaatteisiin kuuluvat mm. ketteryys, oikea-aikaisuus, oikeapaikkaisuus ja tavoite vähentää hukkaa. Tätä viimeistä Ylen johto nyt selvästi yrittää soveltaa toimitiloihin. Hukan vähetäminen ei kuitenkaan tarkoita luopumista. Hukkaa voidaan vähentää myös kehittämällä. Siksi toimivien tilojen purkaminen ei välttämättä ole tehokkain keino vähentää hukkaa, vaan käyttöä voidaan kehittää. Tässä Suurtuotantosiiven tilojen käytön tehostamisessa Ylen johto on ollut passiivinen. Käyttäjiä ei ole etsitty riittävän aktiivisesti täydentämään vajaata käyttöastetta.

Lisäksi tällaisesta muutoshankkeesta koituu aina kustannuksia. Suunnitelmat pitäisi tehdä tarkoin ja harkiten, sillä muutoin vasta hukkaa tuleekin. Tuotantojen alasajosta, irtisanomisista, ja sopimusrikkomuksista koituu kustannuksia, jotka tulisi huomioda. Uusien tilojen suunnitteluun ja toimintojen muuttamiseen kuluu mm. työaikaa, joka on pois sisällöntuontojen resursseista. Uusissa studiossa on usein uutta tekniikkaa ja uusien käytäntöjen oppimiseen ja kouluttamiseen kuluu resursseja. Kaikki nämä tulisi huomioda. Lisäksi purkaminenkaan ei ole ilmaista. Suurtuotantosiipi on niin vankkaa tekoa, että sitä ei ihan kauhakuormaajalla saada jyrättyä, vaan siihen tarvitaan varmasti myös räjähteitä. Lisäksi talo sisältää niin paljon erilaista epätyypillistä tekniikkaa, että sen purkaminen vaatii erityistaitoa. Tämä on kallista.

Yksi väitteistä on, että talo on suunniteltu 70-luvun tarpeisiin. Rakennus on kuitenkin varmasti aikoinaan suunniteltu elinkaareltaan pidemmäksi kuin 35 vuotta, jopa yli 50 vuoden elinkaari on realistinen. Rakennsyhtiö A. Puolimatka on tehnyt maineikkaan Kurt Simbergin arkkitehtitoimiston suunnitelmien pohjalta hyvää, kestävää ja laadukasta työtä. Suurtuotantosiipi ei todellakaan ole rakennusteknisesti niin huonossa kunnossa kuin johto antaa tiedotuksessaan ymmärtää. Se ei ole yhtään sen huonokuntoisempi kuin muukaan osa Radiotalosta.

On normaalia, että taloa pitää huoltaa. Jokainen talo tarvitsee putkiremonttia jossain vaiheessa. Se, eivätkä muutkaan talotekniset remontit ole kuitenkaan syy purkaa kiinteistöä. Eihän muutakaan osaa Radiotalosta olla nyt purkamassa.

Ylen johto perustelee suunnitelmiaan väitteellä: toisin kuin vuonna 1979, on Helsingin seudulla on nykyään useita äänitykseen sopivia tiloja. Mutta kuinka monta tällaista klassisen musiikin tuotantoon suunniteltua studiota on maahamme rakennettu tuon vuoden 1979 jälkeen?

Klassisen musiikin tuotantoon korvaaviksi tiloiksi tarjotut tilat, Sellosali ja Musiikkitalon harjoitussali Paavo, eivät ole studioita, eikä niitä olen alun perin tähän tarkoitukseen rakennetukaan. Ne eivät kokemusten mukaan vastaa akustiikaltaan ja käytettävyydeltään Pasilan M2-studiota. Lisäksi niiden käyttöasteet ovat nykyisellään niin korkeat, että ne eivät ole saatavilla tuotantojen ehdoilla. Luovaa studiotyötä ei voi tehdä kelloa vastaan taistellen, muutoin kuin, että se näkyy lopputuloksessa. Ja kun tilat eivät ole varsinaisesti studioita syntyy tuotannollista hukkaa, kun aikaa menee kenttä-äänityskaluston kokoamiseen ja purkamiseen. Nämä korvaavat tilat eivät ole saatavilla tuotantoja varten tarpeeksi pitkää ajanjaksoa kerrallaan. Ja niiden yhteystä puuttuvat M2-studion tarkkaamoa vastaavat tilat ja tekniikka.

Väittäessään, että kulttuuri ei asu seinissä, on Ylen johto itse on se joka tässä niitä seiniä tuijottaa. Taloa on jopa luonnehdittu jopa karuksi tahoilta, jotka eivät arkkitehtuurista ymmärrä mitään. Kauneus on katsojan silmässä, eikä tuotantotilojen mitää wau-arkkitehtuuria tarvitsekaan edustaa. Sellosalissa ja Musiikkitalossa varmasti on uudemmat ja prameammat seinät. Valitettavaa vaan on, että äänitysten kuuntelijat eivät niitä näe, mutta akustiikan he kuulevat varmasti. Se ei vastaa äänitykseen suunniteltuja studio-olosuhteita. Korostan vielä kerran: Konserttisali ja harjoitussali eivät vastaa tarkoitukseltaan studiota!

Uutta kuunnelmastudiota (huom. yksikkömuoto) ja populaarimusiikkiin sopivaa studiota on kaavailtu mm. vanhoihin TV-studioihin. Tällaisten rakentaminen maksaisi kuitenkin miljoonia. Eikö kuitenkin olisi järkevämpää osoittaa rakentamiseen suunnatut varat jo olemassa olevien tilojen ehostamiseen. Yhtä kaikki: hanke on huonosti valmisteltu ja aikataulu epärealistinen.

"Popille ja kuunnelmille valmistuvat uudet tilat studiotaloon, kuunnelmatilat valmiit syksyllä 2016." Näin kirjoittaa Radion Sinfoniaorkesterin intendentti Tuula Sarotie Facebookissa. Jos tämä aikataulu uusista kuunnelmastudiosta pitää todella paikkansa, mitä voi suuresti epäillä, vahvistaa se vain edellisen kirjoittajankin toteaman "juosten kusemista". Yhdyn edelliseen puhutaan - huonosti valmisteltu hanke ja Ylen henkilökuntaa ei ole kuunneltu tarpeeksi alusta asti. Jos asia olisi hoidettu oikein, odottaisivat äänialan ammattilaiset innolla uusia tilojaan. Näin ei kuitenkaan ole. Tuula Sarotiekin näyttää Musiikitalossa tietävän asioista enemmän kuin he, jotka oikeasti Pasilassa studioissa työskentelevät.

Juostenkustut omatmurot kirjoitti:

"Popille ja kuunnelmille valmistuvat uudet tilat studiotaloon, kuunnelmatilat valmiit syksyllä 2016." Näin kirjoittaa Radion Sinfoniaorkesterin intendentti Tuula Sarotie Facebookissa. Jos tämä aikataulu uusista kuunnelmastudiosta pitää todella paikkansa, mitä voi suuresti epäillä, vahvistaa se vain edellisen kirjoittajankin toteaman "juosten kusemista". Yhdyn edelliseen puhutaan - huonosti valmisteltu hanke ja Ylen henkilökuntaa ei ole kuunneltu tarpeeksi alusta asti. Jos asia olisi hoidettu oikein, odottaisivat äänialan ammattilaiset innolla uusia tilojaan. Näin ei kuitenkaan ole. Tuula Sarotiekin näyttää Musiikitalossa tietävän asioista enemmän kuin he, jotka oikeasti Pasilassa studioissa työskentelevät.

Tuula Sarotie on tässä varmasti hyvällä asialla! Hän ymmärtää varmasti enemmän asiasta enemmän kuin Ylen johto. Orkestereiden intendentit vaan ovat harvoin itse perehtyneet musiikkituotannon ja sen ääniteknisiin tilatarpeisiin. Äänittäjät, musiikkituottajat ja -tarkkailijat sekä etenkin esiintyjät olivat tässä parhaita asiantuntijoita. Heitä pitäisi kuunnella talon ulkopuolisten kaupallisten konsulttien sijaan. Ylellä on itsellään Suomen paras asiantuntemus talossaan. Sen pitäisi ottaa tästä vahvuudestaan kaikki hyöty irti.

Eilen tullut tieto uuden kuunnelmastudion rakentamisesta ja kiireellisestä aikataulusta on nyt sitten saanut ilmeisesti vahvistuksen. Hätähousut yrittävät saada pikapikaa kyhätyksi jonkinlaiset tilat vanhaan TV-studiotaloon jo ensivuoden syksyksi. Tästä ei selvitä ilman tuotantokatkoksia. Lohdullista on kuitenkin se, että ketään ei lomauteta. Varmaan saavat pyöritellä sormiaan - vähintään puoli vuotta.
Jos hanke olisi hyvin valmisteltu, olisi hanke aloitettu jo ajat sitten, ja uudet studiot valmiina. Tuotantokatko tulee ilmeisesti siitä, että Suurtuotantosiipi jyrätään jo ennenkuin uudet tilat ovat valmiina. Surullista, hyvin surullista. Valtakunnallisesti merkittävä, Suomen Abbey Roadiksikin tituleerattu kulttuurihistoriallinen rakennus, on pian historiaa sanan toisessa merkityksessä. Suomen Ylesiradion historiassa on kääntymässä uusi lehti.
Vaikka uutinen näyttää ulospäin positiivisesta, moni toivoisi sen olevan aprillipilaa. Jos Ylen johdolla olisi edes vähän järkeä päässään Suurtuotansiivestä luovuttaisiin vasta kun uusi studio on valmis. Tämän hetkinen päätös toivottavasti päästää kuitenkin Radioteatterin väen piinasta. Kenenkään ei tarvitse pelätä työnsä puolesta, mutta tuotannollista tappiota puolenvuoden seisokista tulee. Se tapahtuu Yleveronmaksajien kustannuksella.

Valtakunnan ainoa klassisen musiikin studio menetetään. Se on tässä kaikkein surullisinta. Vuosien kehitys tällä uhanalaisella taidemusiikin äännittämiskulttuurimme saralla maassamme huudellaan alas pöntöstä. Klassinen musiikki keskittyy vastaisuudessa konserttisaleihin ja harjoitussaleihin. Tunnemme suurta myötähäpeää ymmärtämättömiä päättäjiä kohtaan.

Miten on mahdollista, että Helsingin kaupunkin on voinut kaavoittaa Yleisradion tontit, jolla rakennukset ovat seisseet jo 36 vuotta, asuntorakentamiseen? Siis tontin, jolla sijaitsee valtionyhtiön rakennus. Ja nyt kallista kansallisomaisuutta puretaan korkeiden kiinteistöverojen vuoksi, kun vallitsevan kaavoitustilanteen vuoksi joudutaan maksamaan korkeaa asuntokiinteistön kiinteisöveroa rakennuksesta, joka ei ole edes ole asuinrakennus. Tämä kuvio on niin hämärä, että jonkun tutkivan journalistin pitäisi oikeasti selvittää tämän purkuprojektin taustat peripohjin.

Aivan käsittämätöntä tuhlausta. Julkisen sektorin rahan käyttöä on vaikea ymmärtää. Verovaroin kustannetun yhtiön maksamat verot ovat liian korkeita. Rahaa siirrellään julkisella sektorilla taskusta toiseen. Helsingin kaavoituslautakunnalle terveisiä: Hävetkää! Tilanne on samanlainen, jos kaavoittaisitte vaikka Helsingin Kulttuuritalon tontin asuntotuotantoon, ja se siksi pitäisi purkaa.

Ylen johdolle ei ole enää mitään sanottavaa. Edelliset kommentoijat ovat vieneet sanat suustani heidän suhteensa. Voi elämä tätä yhteiskuntaa ja nykyajan kapitalismia, jonka varjolla tehdään suuria uhrauksia. Enää ei ymmärretä mitään arvoja, jos niitä ei voi euroina ilmaista. Se on ainoa arvonmitta, joita tämän päivän ihminen ymmärtää.

Tuliko kenties jollekin yllätyksenä, että suurtuotantosiipi sitten kuitenkin puretaan? Janne Yli-Äyhö tuossa aikaisemmassa kommentissaan valeli öljyä laineille (27.2.) todeten, että mitään lopullista purkupäätöstä ei ole tehty ja keskusteluja eri tahojen kanssa jatketaan vielä. Todellisuudessa purkupäätös oli nuijittu kasaan jo aikoja, aikoja sitten. Tällaisissa asioissa ei käy kateeksi Jannen ja Villen hommat. Yleisradiolakiin kirjoitettujen toimien suorittamisen vaikeuttavat päätökset kun varmasti kolkuttavat pikkaisen omaatuntoa. Janne ja Ville tosin toimivat, ainakin täällä avoimessa ylessä, enimmäkseen sanansaattajina. Olisin tietenkin toivonut, että keskustelua aiheesta olisi syntynyt myös hieman tänne enemmän. Mielestäni ylen edustajien (johto) puheenvuorot ja osallistumiset keskusteluun olivat sekä lukumääräisesti että sisällöllisesti heikohkolla tasolla.

24 vuotta ylessä enemmän ja vähemmän työskennelleenä olen oppinut talon tavoista muutamia asioita. Tärkein ehkä on, että uudistuksen ja edistyksen välille ei siinä talossa voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, tai ehkä paremminkin harvemmin. Tämä studiouudistuskaan ei siis välttämättä tarkoita edistystä, vaan ehkä paremmin taantumaa tuotannossa. Yksi syy studioiden vähäisille käyttöasteille, mihin siis keskustelussa on vedottu, löytyy sellaisesta uudistuksesta, mikä nuijittiin Yleisradioon 1998. Kyse on sisäisestä maksujärjestelmästä. TV oli tässä järjestelmässä heti alusta alkaen, radio siirtyi siihen vasta 2008. Tuotannoista siis maksettiin talon sisällä riihikuivaa rahaa osastolta toiselle palveluja vastaan. Hommaan liitty koomillisia piirteitä mm. Tohlopista, missä tehtiin Ylen ohjelmaa Tohlopin ulkopuolella, koska Ylen tilat siellä olivat liian kalliit. Ylen paikoittainen tuottamattomuus johtuu osittain siis niistä tuotanto"uudistuksista", jotka itse asiassa aiheuttivat näkyviä vaurioita välittömästi ohjelmavirtaan mm. omatuotannolliset musiikkiohjelmat vähenivät TV-kanavilta tuntuvasti. Hommahan pyörii edelleen saman suuntaisella tavalla. Tässä esimerkki uudistuskiimaisille siitä, että uudistus ei tarkoita välttämättä edistystä. Koko järjestelmän pohjimmainen tarkoitus oli (on) vähentää vakituisen työväen määrää, sekä ohjata excel-taulukoista käsin tuotantovirtoja haluttuun suuntaan. Arvoitukseksi jää, kuinka paljon uudet studiot tulevat ylen sisäisessä järjestelmässä maksamaan. Siitä riippuu suoraan se, kuinka paljon niissä mitäkin tuotetaan.

Toinen tärkeä seikka on, että jos päätös on korkealla tasolla tehty, siihen ei kannata sanoa mitään vastaan. Johdon moittimisesta (Ylen äänijohtoja joutuu joskus manaamaan) kun on joskus seurannut lopullinen kädenpuristus, eikä välttämättä mikään lämmin sellainen. Humaanin ja yhteiskunnallisen kuoren alla Ylessä asustaa joku aivan muu olio, mikä määrittää hyvin paljon Ylen toimia. Ylessä kannattaa vakkarin olla hyvin monesta asiasta hiljaa, sillä taloa johdetaan osittain pelon avulla. Nimenomaan yksilöön (tuotantoresurssi) kohdistuvan pelon avulla. Tässä suhteessa Yleläisten hieman yllättäväkin passiivisuus purkupäätöksen suhteen on kyllä ymmärrettävää. Uudistusten ohessa yleinen tapa on antaa ns. kaksoissignaali työntekijöille: "Me puretaan nämä, mutta annamme teille uudet, ehkä jopa paremmat tilalle". Kaksoissignaalien jatkuva käyttö ei voi jatkua loputtomiin. Päihdeongelmaisen vanhemman jälkikasvulta voi vaikka käydä kysymässä tätä asiaa.
Niin, se tärkeä seikka; Ylen isoista (joskus jopa pienistä) päätöksistä kysymyksen nostattaminen saattaa johtaa päätymiseen ns. "mustalle listalle". Ennemmin kannattaa vaikka kotona avata ikkuna, ja huutaa asiansa pihalle, kuin lähteä julkisuudessa riepomaan asioita. Yhtä paljon sillä on vaikutusta, ja säilyypi ainakin oma maine Ylen sisällä...ellei nyt joku sattunut juuri kulkemaan ikkunan ali oikealla hetkellä.

Yle on mullistusten keskellä, ja ehkä suurin ongelma ei olekaan jakelualustat tai tuotantotilat. Ehkä suurin ongelma on kuitenkin se avoimuusaste mitä talossa harjoitetaan. Uudistuksen ja edistyksen saralla olisi hyvä nähdä muutoksia myös päätösten avoimuuksista. Verorahat kun ovat kuitenkin ne teidän tulolähde. Aika jolloin "me ollaan Ylestä, me saadaan tehdä mitä me halutaan" tyyppinen ajattelutapa on auttamattomasti passe.

Onnittelut purkupäätöksen johdosta, oli se sitten kelle tahansa mieluinen tai ei. Omasta mielestäni se on rikos suomalaista kulttuuria kohtaan, mutta enpähän ole asiasta vastuussa jälkipolville. Hyvää kevään jatkoa.

Hei!
Te jotka haluatte säilyttää Suurtuotantosiipenne, älkää vain vielä luovuttako tässä taistelussa!!
Onhan se kumma jos Suomesta ei löydy tahoa joka voisi pistää nämä Ylen tuohoajat kuriin.
Sillä totuushan on, että jos tällainen mielivalta saa jatkua, me veronmaksajat maksamme yleveron lisäksi työttömien Yleläisten menot,
Jonkun intresseissä on selkeästi syytää rahat kavereiden firmoihin, kumppanuuksien varjolla. On studiota ja tuotantoyhtiötä, on golfkaveria ja perhetuttua, on entistä tyttöystävää ja koulukaveria...
Eikö teitä yhtään hävetä tämä läpinäkyvä peli jota te pelaatte meidän veronmaksajien edessä ja vielä väitätte parantavanne ohjelmien laatua. Ja katin paskat!
Tietääköhän Ylen pomoista monikaan miten tuo "verkko edellä" höpötys aiotaan toteuttaa, paljon puhetta vähän villoja...joo

Olen samaa mieltä kuin edellinen Veronmaksaja. ÄLKÄÄ VAAN LUOVUTTAKO!!!

Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset!

Suomen Yleisradio purattaa ainoat musiikkistudionsa, jotka on studioiksi rakennettu. Sitten ymmärtämättömät päättäjät haluavat siirtää tuotannot Musiikkitalon harjoitussaliin. Tämä Paavo-sali on sinfoniaorkesterin harjoitussali ja sen esiintymislava suurensalin lavan kopio. Sali on olemassa siksi, että sekä Radion Sinfoniaorkesteri että Helsingin kaupunginorkesteri voisivat työskennellä talossa yhtäaikaa. Ne käyttävät saleja päivittäin. Ei ole kovin uskottavaa, että tilaa olisi äänituotannolle riittävän pitkiä aikoja.

Ja sitten se toinen virhearvio, jonka päättäjät ovat tehneet. He eivät nähtävästi erota toisistaan konserttisalia, harjoitussalia, ja studiota. Äänituotantoon tarvitaan ihan oikea studio nyt ja tulevaisuudessa. Sitä ei harjoitussali korvaa. Suomessa ei ole toista M2-studiota vastaavaa tilaa. (Eikä toista M1-studiotakaan sen puoleen). Mutta voidaanhan sitä palata menneisyyteen ja lähteä tekemään studioäänityksiä ulkomaille tai Käpylän työväentalolle. Äänitystekniikat ja äänityskulttuurit ovat keskeisiä ja historiallisia maailman Yleisradioyhtiöissä. Jotkut Yleisradioyhtiöt ovat tunnettuja myös äänittämiseen kehittämistään mikrofonitekniikoista, joita käytetään erityisesti klassisen ja akustisen musiikin äänittämisessä. Suomessa tätä ei osata arvostaa. Yleisradiossakin on varmasti kehittynyt vuosikymmenten saatossa paljon omaa osaamista äänityskulttuurissa ja hiljaista tietoa. Kaikki tämä on nyt vaarannettu. Kuka tahansa äänituotannon alalta maassamme on varmasti tässä samaa mieltä. Yleisradion johto vaan ei halua heitä kuunnella. Luovasta studiotuotannosta ollaan siirtymässä harjoitussaleissa tehtäviin taltiointeihin.

Ja sitten nuo säästöt. Uskotteko oikeasti, että jos säästetään kiinteistökuluissa 800 000 euroa (josta puolet tämän hetkisen asemaakaavan vuoksi kiinteistöveroa), että tuo summa kasvattaisi kuunnelma- ja musiikkituotantojen resursseja? Tuskin. Uusien kuunnelmastudioiden rakentaminen maksavaa 2 miljoonaa (vähintään) ja eiväthän nuo Musiikkitalon ja Sellosalin tilatkaan ilmaisia ole. Sinne ne rahat hupenevat. Tai sitten ne menee verkkoinfrastruktuurin ylläpitoon.

Ihmettelen miten Ylen pomot tämän jälkeen kehtaavat näyttää naamaansa kansainvälisissä piireissä, sanotaan nyt vaikka Euroopan Yleisradioliiton kokouksissa. Voivat varmaan rinta rottingilla kertoa, että meillä Suomessa ei tarvita musiikkistudiota, kun olemme luoneet uusia tekemisen tapoja ja siirtäneet kaikki harjoitussaleihin.

Yleisradion johtoa ei edes kiinnosta selvittää voisiko kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistölle saada kaavamuutosta - tavalla tai toisella. Eläkesäätiön tontista mahdollisesti saama raha kun polttaa jo. Ja kiire on kova, vaikka asemakaavoituksesta on kohta 10 vuotta, niin ei ole voitu yhtään aiemmin asiaa ajatella. Tämä on niin tätä Yleä. Näköalatonta kaikki tyynni. Nyt sitten hutkitaan kuin viimeistä päivää.

Jos musiikkialan järjestöt ovat kuulolla, niin koettakaa nyt hyvät ihmiset saada aikaan samankaltainen kannanotto kuin Näyttelijäliitoltakin on tullut. Älkää luovuttako!!!

juuri näin! Vanha johto jäi eläkkeelle ja uudet tulivat tilalle, kuka sössitystä nokiasta ja kuka sonerasta; meriitit puhuvat puolestaan. Vanha johto oli toki kaavoihin kangistunut, mutta he tunsivat pelikentän. Nyt hypetetään verkko edellä teemaa kuin soneran umtsia aikoinaan.

Hyvä!

Tätä keskustelua seuratessani olen kiinnittänyt huomiota ristiriitaisuuksiin.
Yleisradion toimitilapalvelujen edustaja sanoo tuolla aiemmin:

"Yle maksaa suurtuotantosiiven tontista kiinteistöveroa ja vuokraa, yhteensä noin 400 000 euroa vuodessa. Muita kiinteistöön liittyviä kuluja syntyy vuositasolla noin 430 000 euroa, ne muodostuvat kiinteistön ylläpidosta, lämmityksestä, sähköstä jne."

Kiinteistöveroa maksetaan koko Radiotalosta, ei sen osasta. Ja tarkkaa lukua ei edes ole mikä siitä on suurtuotantosiiven osuus. Ihmetystä herättää, että tämä 830 000 euroa tarkoitushakuisesti pyöristetään miljoonaan. Jopa RSO:n intendentti puhuu "miljoonan nielevästä rahareiästä", aivan kun talon ulkoa vuokrattavat tilat olisivat ilmaisia, uuden kuunelmastudion rakentamisesta ja purkukustannuksista nyt puhumattakaan. Ja vuonna 1979 käyttöön otetun talon ikäkin pyöristyy tarkoitushakuisesti "lähes 40 vuodeksi".

Yle hallitsee näemmä sekä ulkoisen että sisäisenkin tiedottamisen "mallikkaasti" tyylilleen uskollisena. Eivätkä nämä ole ainoita ristiriitaisuuksia.

Suurtuotantosiiven kulupuoli on se mitä korostetaan. Tulopuoli on unohtunut. Nimittäin rakennuksessa toimivat perheyrityksen pyörittämä ja yleläisten kiittämä henkilöstöravintola. Ja UMO-jazzorkesteri toimii siellä myös. Näille on tulossa häätö purkamisen myötä. Se sijaan, että Yle itse ottaisi vuokralle talon suojiin muitakin toimijoita, vaikka äänilevyteollisuudesta ja elokuvien musiikin ja äänen jälkituotannon tekijöitä, se pyrkii itse vuokralaiseksi. Ja veronmaksajat maksavat lystin...
"verkko edellä - jakelutekniikka kuluttajilla maksattaen" Näin edistetään verkko-operaattoreiden bisnestä veronmaksajien varoilla. Tuotannonjohtaja taitaa olla vain Soneran troijanhevonen.

Ei taida valitettavasti olla toimitusjohtajan toimikausi viittä vuotta. Lauri Kivisen palkka nostettiin huikeaksi ja sopimus on voimassa toistaiseksi. Hänestä ei niin vaan päästä eroon, vaikka koko Radiotalo purettaisiin vain, kun johtaja diktaattori näin määrää. Hallituksella ei ole pokkaa erottaa nykyistä johtoa, vaikka sillä pitäisi olla siihen valta. "Kumileimasin" tekee niin kuin Lauri määrää. Osa henkilökunnasta hännystelee ja toiset voivat pahoin. Epävarmuus luo stressiä ja kiristää ilmapiiriä. Suunnitelmat elävät koko ajan. Alle vuosi sitten Lauri Kivinen kertoi tiedotustilaisuudessaan (30.4.), että Suurtuotantosiipi on käytössä ainakin vuoteen 2020 asti. No, edellä on tullut selväksi, että ei mennyt puoltakaan vuotta, niin jokin muuttui ja tuuliviiri kääntyi. Viimeisin kuntokartoitus on tehty joulukuussa 2012. Ja vuosi sitten annettiin talolle tämän tiedon valossa elinaikaa vähintään kuusi vuotta. Mutta mikä muuttui? Saammekohan tietää sitä koskaan, kun Ylen tiedotuksen radiohiljaisuus yhä vaan jatkuu ja jatkuu...

"Avoin Yle
Täällä yleläiset keskustelevat kanssanne ja vastaavat kysymyksiinne. Tervetuloa osallistumaan avoimeen Yle-keskusteluun!"

Pitäisi kai olla:
"Sulkeutunut Yle. Täällä voitte keskustella keskenänne, emme vastaa kysymyksiinne. Tervetuloa epäavoimeen Yle-keskusteluun!"

Palvelun tuottaa Yle Propaganda

Purettavalle rakennukselle kerrotaan tehdyn Due diligence -arviointi joulukuussa 2012 yhdessä muiden Ylen kiinteistöjen kanssa. Tällainen pelkkään talotekniikkaan perustuva kartoitus ei ole riittävän laaja tämän kaltaisen rakennuksen arvon määrittelemiseen. Toisin kuin muut Ylen rakennukset, Suurtuotantosiipi ei ole toimistorakennus. Se sisältää arvokkaita rakennusteknisiä ratkaisuja, jotka tekevät kiinteistöstä todella arvokkaan. Akustinen suunnittelu kelluvine rakenteineen ja kiinteästi asennettu tekniikka on jo yksistään arvokas. Jos tällainen rakennus pitäisi suunnitella ja rakentaa alusta pitäen, pelkät rakennuskustannukset olisivat enemmän kuin tuon 10-15 miljoonaa, jonka Ylen eläkesaatiö odottaa tontista saavansa. Kiinteistön arvo on siis määritelty väärin ja väärillä perusteilla. Sen "vapauttaminen", siis lahjoittaminen ahneen eläkesäätiön tuhottavaksi on sulaa hulluutta!

Mainittakoon lisäksi, että Yleiradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen toimii Ylen eläkesäätiön hallituksen puheenjohtaja ja säätiön hallituksessa on myös tuotannonjohtaja Janne Yli-Äyhö.

Purkuhanke muodostaa selvän eturistiriidan Yleisradion (Ja Yle-veronmaksajien) ja Eläkesäätiön välillä. Siksi jo pelkästään Hallintolain nojalla pitäisi Kivisen ja Yli-Äyhön olla asiassa esteellisiä! Nyt Ylen Eläkesäätiön etu menee edelle ja sen vuoksi ollaan tuhoamassa jotain valtakunnallisesti ainutlaatuista ja kansainvälisessä vertailussakin merkittävää suomalaista akustiikan ja studiosuunnittelun merkkipaalua ja aikansa edelläkävijää! Tätä päätöstä tullaan vielä tulevaisuudessa katumaan raskaasti!

Rikollista toimintaa kirjoitti:

Purettavalle rakennukselle kerrotaan tehdyn Due diligence -arviointi joulukuussa 2012 yhdessä muiden Ylen kiinteistöjen kanssa. Tällainen pelkkään talotekniikkaan perustuva kartoitus ei ole riittävän laaja tämän kaltaisen rakennuksen arvon määrittelemiseen. Toisin kuin muut Ylen rakennukset, Suurtuotantosiipi ei ole toimistorakennus. Se sisältää arvokkaita rakennusteknisiä ratkaisuja, jotka tekevät kiinteistöstä todella arvokkaan. Akustinen suunnittelu kelluvine rakenteineen ja kiinteästi asennettu tekniikka on jo yksistään arvokas. Jos tällainen rakennus pitäisi suunnitella ja rakentaa alusta pitäen, pelkät rakennuskustannukset olisivat enemmän kuin tuon 10-15 miljoonaa, jonka Ylen eläkesaatiö odottaa tontista saavansa. Kiinteistön arvo on siis määritelty väärin ja väärillä perusteilla. Sen "vapauttaminen", siis lahjoittaminen ahneen eläkesäätiön tuhottavaksi on sulaa hulluutta!

Mainittakoon lisäksi, että Yleiradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen toimii Ylen eläkesäätiön hallituksen puheenjohtaja ja säätiön hallituksessa on myös tuotannonjohtaja Janne Yli-Äyhö.

Purkuhanke muodostaa selvän eturistiriidan Yleisradion (Ja Yle-veronmaksajien) ja Eläkesäätiön välillä. Siksi jo pelkästään Hallintolain nojalla pitäisi Kivisen ja Yli-Äyhön olla asiassa esteellisiä! Nyt Ylen Eläkesäätiön etu menee edelle ja sen vuoksi ollaan tuhoamassa jotain valtakunnallisesti ainutlaatuista ja kansainvälisessä vertailussakin merkittävää suomalaista akustiikan ja studiosuunnittelun merkkipaalua ja aikansa edelläkävijää! Tätä päätöstä tullaan vielä tulevaisuudessa katumaan raskaasti!

Kyllä näin on!!!

Kohtuutonta palkkaa nauttivat Yle-pomot haluavat vain ahneuksissaan turvata omat jättieläkkeensä ja maksattaa ne veronmaksajilla!!! Samaa ahneutta kuin muissakin valtionyhtiöissä. Verorahoitteisessa julkisen palvelun yhtiössä ei tällaista omaneduntavoittelua pitäisi sallia!!! Jäävejä ovat Kivinen ja Yli-Äyhö tekemään näin suuria päätöksiä!!!

Eiköhän se ole päivän selvää miksi tähän keskuteluun ei ole osallistuttu Yleisradion taholta enää pitkään aikaan. Johto on antanut määräyksen noudattaa tiedottamisessa niukkaa linjaa ja kieltänyt kommentoimisen. Sinänsä harmillista, että verorahoitteisen julkisen palvelun yhtiön ei pitäisi kilpailla kenenkään kanssa eikä sillä pitäisi olla yrityssalaisuuksiakaan. Kyllä meillä veronmaksajilla on oikeus saada asiallista ja oikeaa tietoa. Nyt meille valheitaan esittäneet purkamisen puolustajat ovat pistäneet päänsä pensaaseen. Meitä rahoittajia yritetään höynäyttää. Yleisradion tehtävä EI OLE tuottaa omistajilleen voittoa, se oli tavoitteena siellä Nokiassa ja Sonerassa, mutta Yleisradion tavoitteet ovat jossain aivan muualla. Jos säästöjä pitää hakea, niin aloitetaan se alentamalla Ylen johtajien palkkoja! Ketä vastaan Yleisradio kaikilla strategioillaan yrittää kilpailla?
Nämä rikolliset pitää saada vastuuseen teoistaan! Yleisradiota ei saa tuhota keskenään ristiriitaisilta strategioilla ja kohdella henkilöstöä miten vaan. Suurimman imagotappion Ylen brändille ovat aiheuttaneet toiminnallaan juurikin Lauri Kivinen ja Janne Yli-Äyhö. Yleisradion hallituksen pitäisi uskaltaa osoittaa heille rohkeasti epäluottamuksensa! Henkilökunnan epäluottamus on paljastunut jo aikoina sitten. On vaan kumma, että tämä ei johda mihinkään vaan meno saa jatkua.

Janne Yli-Äyhö kirjoitti:

Yle tosiaan usein korjaa lehtijuttujen virheellisiä faktatietoja. Kaikkeen ei voida puuttua, ja lehtijutut ovat harvoin kaikilta yksityiskohdiltaan täsmällisiä. Tässä HS-jutussa olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta arvioin tuolloin, että korjaamiseen ei kannata lähteä. Usein on, että vaikka oiotaankin vääriä tietoja, aivan kaikkia yksityiskohtia ei pystytä korjaamaan. Ja sitä paitsi, lehdet eivät läheskään aina julkaise kaikkia Ylen oikaisuja.

Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä.

Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja

"Usein on, että...". Voi että, kun on huonoa tuo yleläisten suomenkielen taito. Jokatapauksessa tätä ei ole oikaistu, koska se edustaa Ylen johdon omia pyrkimyksiä hävittää arvokasta tekniikkaa ja heittää kalliita rakenteita miljoonien edestä roskalavalle.

Eija Räisänen kirjoitti:

Älkää nyt hyvänen aika menkö noita musiikkistudioita hävittämään, ellei vastaavanlaisia studioita ole tarjolla! Minulla on ollut onni käydä äänittämässä siellä useiden suomalaisten säveltäjien hienoa musiikkia upeiden muusikoiden kanssa ja erittäin hyvien äänittäjien avulla. Mikään noista äänityksistä olisi tuskin onnistunut ilman M1- ja M2-studiota.

Täällä on nyt luettu useiden asiantuntijoiden lausuntoja salien ainutlaatuisuudesta. Toivoisin, että pistäisitte ne merkille ja todella harkitsisitte tätä päätöstä vielä huolella. Eikö niitä saleja voisi esimerkiksi remontoida, jos ne sen tarpeessa ovat? Nykyään tuollaisten salien rakentaminen maksaisi varmaan maltaita ja jos remontoimalla asiasta selviäisi, niin miksi purkaa täydellisesti hommassaan palvelevia saleja? Nämä salit ovat Suomessa aika uniikkeja, asuinkerrostaloja sen sijaan voi kaavoittaa useaan paikkaan ilman, että jotain ainutlaatuista tuhoutuu siinä samalla.

Toivoisin vielä huolellista harkintaa asian suhteen. Toivoisin myös, että suomalaiset muusikot ja säveltäjät pääsisivät jatkossakin tekemään huippulaatuisia nauhoituksia M1- ja M2-studioihin.

Ystävällisesti,
Eija Räisänen

Olen täysin samaa mieltä! Miksi Yleisradion päättäjät eivät ole kuunnelleet alan asiantuntijoita tai edes omia äänialan ammattilaisiaan? Tämä on katastrofaalinen tilanne. Suomi on varmaan tämän jälkeen ainoa Pohjoismaa, jonka yleisradioyhtiöllä ei ole omia musiikkistudiotaan! Suomi ei ole enää sivistysvaltio. Surullista, hyvin surullista.

"Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ja musiikkituotannoille löytyy pääkaupunkiseudulta paljon laadukkaita ja erilaisia tiloja."

Kuka tällaista keksii? Eihän tuo ole totta! Ei muuten löydy! Nuo Ylen studiot ovat ainoat laatuaan Suomessa.Vastaavia STUDIOita ei ole! Ei kai nyt oikeasti ryhdytä studiotuotantoa tekemään joillakin ulkotuotantoautoilla?

Acoustics kirjoitti:

"Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ja musiikkituotannoille löytyy pääkaupunkiseudulta paljon laadukkaita ja erilaisia tiloja."

Kuka tällaista keksii? Eihän tuo ole totta! Ei muuten löydy! Nuo Ylen studiot ovat ainoat laatuaan Suomessa.Vastaavia STUDIOita ei ole! Ei kai nyt oikeasti ryhdytä studiotuotantoa tekemään joillakin ulkotuotantoautoilla?

Kyllä siltä näyttää. Ei tämä kyllä hyvältä näytä. Mutta Yleisradiossa ei enää arvosteta äänituotantoa muutenkaan. Tämä on musiikkituotannon alasajoa. Kun kiinteistömenot vähenee niin se lisäresurssi, joka siitä ehkä jää menee kasvaviin tuotantokuluihin, koska ulkotuotannossa tarvitaan enemmän työvoimaa kaluston kokoamiseen ja purkamiseen äänitysten välissä. Sellaista tilaa, joka on tehty vain äänityksille eli studiota ei enää saada. Asiat tehdään nyt vaikeimman kautta ja hankaloitetaan ihmisten työtä. Mutta eiväthän nuo Yli-Äyhöt ja kumppanit osaa sellaisia ajatella, kun eivät tunne koko musiikkituotannon prosessia. Alasajoa tämä nyt on. Ei se siitä uusilla tekemisen tavoilla miksikään muutu. Äänitysten taso ei saisi laskea, mutta vaikea on kuvitella, että ulkotuotanto ei kuuluisi lopputuloksessa. Ja taiteellisen tason laskemisena, kun enää ei voida otoksia äänittää rauhallisessa studioympäristössä.

Nyt näyttää siltä, että Ylen johto on päättänyt päästä eroon sekä suurtuotantosiivestä että käyttäjistä, siis ääniammattilaisista.
Kavereiden studiot käyttöön, sitä kumppanuuttahan se on.
Kumappanuutta on suosittu jo vuosikausia esimerkiksi draama-tuotannoissa, näinhän uutisoi jo viime vuonna Iltasanomat? Ei savua ilman tulta, vai mitä?
Onko se oikein, että Ylen johto jakaa työt ulkopuolelle ja käyttää rahat tukeakseen kansinvälisiä tuotantoyhtiöitä, sillä kuinka monta puhtaasti suomalaista media-alan yhtiötä Suomessa vielä on?
Eli, ensin verorahat "kumppaneille" ja sitten työväki ulos Ylestä nostamaan työttömyyskorvausta, josta osa on taas veronmaksajien kukkarosta?
Hölmöläisten hommaa!
Eikö olisi parasta tuottaa niitä ohjelmia vakihenkilökunnalla joka on ammattitaitoista eikä sen kalliimpaa kuin "kumppaneilla" ja nämä ammattilaisethan maksavat veronsa Suomeen ja ovat osana pyörittämässä suomalaisten hyvinvointia!
Lopettakaa se suomalaisten veronmaksajien rahojen haaskaus jonnin joutaviin nettisekoiluihin ja kansainvälisten tuotantoyhtiöiden rahoittamiseen!!
Ja hei, minkälaiset katteet niillä kumppaneillanne on?
Tuskin yksikään tuotantoyhtiö tekee tappiolla tv-ohjelmia?
Paljonko Ylen maksamista rahoista menee itse tuotteen tekemiseen, siis ohjelmaan ja kuinka paljon rahasta vilahtaa tuotantoyhtiön omistajien taskuun?
Ottakaapa siitä selvää hyvät veronmaksajat!!

"Nyt jutun julkaisusta on jo aikaa. Näkemykseni on edelleen se, että emme lähde oikaisemaan tätä.
Janne Yli-Äyhö, Ylen tuotantojohtaja"
Hyvä Janne ja muut hullutuksiin ajautuneet: miten helppoa olisi, jos joskus olisi liian myöhäistä!
kuten terapeuttini sanoi.

Mielenkiintoinen keskustelu. Oikeaa Yle Draamaa. Tehkää nyt joku dokumentti purkamisesta aina siihen saakka kun viimeinenkin tiili on murskattu. Jää dokumentti elävään arkistoon jälkipolville Ylen johtajista, jotka päättivät Yleisradion 90-vuotisen taipaleen kunniaksi tuhota vuosikymmenten perinteet. Vanhassa Radiotalossa Fabianinkadullakin oli studiot, mutta yhtäkkiä tulee verkkojohtaja Sonerasta ja parissa vuodessa saa pahaa jälkeä aikaan. Hän ei ymmärrä broadcastingista mitään, vaan ajaa sen alas ja tuputtaa verkkopalveluja tilalle. Ylen mahdollisuudet tuottaa omia musiikkiäänitteitä tuhotaan kun luullaan uusien muuttuvien tekemisentapojen kaikkivoipaan voimaan. Eikä tämä tähän jää. Yle tuskin kohta tuottaa itse enää yhtään mitään. Sisäinen maksatusjärjelmä kun ajaa kaiken muunkin kumppaneiden tehtäväksi. Mutta kun in-house -tuotanto loppuu on kyseenalaistettava koko Yleisradion tarpeellisuus. Se ei enää kykene huolehtimaan roolistaan suomalaisen musiikin tukijana. Studioden purkamisen sijaan pitäisi purkaa Ylen sisäinen maksatusjärjestelmä. Näin veronmaksajien rahat saataisiin oikeasti tehokkaampaan käyttöön. Nyt rahat menevät byrokratiaan.

Kun Yleveron indeksikorotus näyttää taas jäätyvän, on yhä kyseenalaisempaa, kannattaako näin epävarmaan studioiden tuhoamiseen ryhtyä. Ei taida olla varaa rakentaa uusia äänistudiota TV-studioihin. Eikö kannattaisi nyt pitää kiinni niistä tiloista, jotka on jo olemassa? Kun tällä hankkeella ei säästöjä synny, on riski todella suuri Ylen nykyisessä taloustilanteessa.

"Voisimmeko avata ovet radiodraamaan, ja uskoa, että sitä pystytään tekemään muuallakin kuin kelluvassa studiossa?"

Tämä ei ole uskon asia. Se, että radiodraamaa tehtäisiin joskus muuallakin, ei muuta studioiden tarvetta miksikään. Kysymys on lopputuloksen laadusta, johon tarvitaan hyvää akustiikkaa ja hiljaisuutta.

"Yle on eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden keskuudessa edelläkävijä. Edelläkävijyys ja pysyminen kansainvälisenä suunnannäyttäjänä edellyttävät Yleltä ennakkoluulotonta ajattelua ja rohkeita tekoja."

Näin Ylessä profetioidaan. Onko studiorakennuksen purkaminen kenties rohkea teko vai näytetäänkö sillä suuntaa kansainvälisesti? Edelläkävijyys on yksi perusteista joilla kaikkea älyttömyyttä voidaan perustella. Mutta voiko pienen Suomen Yleisradio olla suunnannäyttäjä ja tarvitseeko sen olla sitä? Pikemminkin se on varoittava esimerkki siitä kun perinteet unohdetaan ja otetaan riskejä veronmaksajien varoilla. Yle ei todellakaan eroa kansainvälisessä vertailussa edukseen. Laadukkaimmat ohjelmat on ostettu BBC:ltä ja muilta paljon paljon edellä käyvemmiltä yleisradioyhtiöiltä.

Yle on murentanut kivijalkansa ja itse lietsoo muutosta, jota veronmaksajat eivät edes haluaisi. Yle tekee nykyään paljon muuta, kuin mitä sille on laissa määritelty. Samalla se ajaa perustehtäväänsä kuuluvat kulttuurin ja sivistämisen tehtävänsä ahtaalle. Studioiden tuhoaminen on vain pieni osa tätä älyttömyyttä.