Langaton Janne vuonna 2005 - tapahtumatuotanto edellä aikaansa
Kansainvälinen Sibelius viulukilpailu vuonna 2005 (silloin kun Alina Pogostkina voitti) oli varmasti ensimmäinen oikeasti monimediallinen tapahtumatuotanto Ylen historiassa. Nyt kun seuraavakin kisa on jo onnellisesti ohi, on hetki aikaa miettiä, mitä tehtiin viisi vuotta sitten ja mitä ehkä viiden vuoden päästä voitaisiin tehdä.
Kaikki alkoi – kuten niin usein – kun oikeat tyypit sattuivat yhtä aikaa oikeaan paikkaan. Ideoitiin kisalle tv- ja radio-olemuksen ohelle laaja netti- ja mobiilipalvelu. Ja toteutettiin se. Tiimissä olivat Yle Teemalta tuottaja Marjaana Kuusinen, verkkotoimittaja Lea Keskitalo, tv-ohjaaja Anna-Kaarina Kiviniemi, YLE Radio 1:sta toimittaja Laila Kangas ja meikäläinen. Tätä kirjoitettaessa Anna-Kaarina on jo eläkkeellä sekä Marjaana ja Lea uusissa haasteissa. Mutta hyllystäni löytyi kuitenkin arkistoitua materiaalia tähän muisteluun.
Palvelusta tuli yhtiön johdon lemmikki. Sitä esiteltiin lukemattomissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä, kilpailua järjestävä organisaatio oli tyytyväinen, kilpailijat eri puolilta maailmaa otettuja, ja Koura-palkintokin napsahti pankkitilille. Sen verran edellä aikaamme oltiin, että mitään laajamittaisia yleisömassoja ei kylläkään tavoitettu.
Kyseessä oli sen ajan mittapuun mukaan laajahko tapahtumasivusto, jossa jokaisesta 56 kilpailijasta oli oma artistikortti, tausta-artikkeleja kilpailusta ja Sibeliuksesta, aikataulut ja ohjelmatiedot, kuvagalleria ja yhden suomalaisen kilpailijan sekä kilpailusihteerin blogit.
Säveltäjä Juha T Koskinen kirjoitti jokaisen kisaosion jälkeen omat kommenttinsa palveluun. Yleisö pystyi lähettämään viestejä kilpailijoille, ja asiantuntijoille kysymyksiä, joihin vastattiin päivittäin. Suorien tv-lähetysten väliajalla kysymyksiä käytiin läpi tv:ssä.
Välierien taiturinumerot, kilpailijoiden haastattelut sekä kilpailijakohtaisia arvioita oli katsottavissa ja kuunneltavissa tallenteina. Yleisö sai myös äänestää omia suosikkejaan.
Kaikki tämä suomeksi ja englanniksi sekä netissä että wap-palvelussa.
Netissä kävi ihmisiä kohtuullisesti, tarkkoja lukuja en enää löytänyt eikä niitä tähän päivään voisi verratakaan. Wap-palvelua käytti satakunta ihmistä, tulospalvelua tilasi kolmekymmentä, soittoäänen tilasi vajaa kolmesataa käyttäjää ja taustakuvan kolmekymmentäkolme.
Mobiilissa oli lisäksi ohjelmamuistutuspalvelu, tekstiviestillä toimiva tulospalvelu sekä mahdollisuus tuunata oma luurinsa kisaluuriksi tilaamalla Sami Liljebladin suunnittelemia taustakuvia ja Pekka Kuusiston tätä tarkoitusta varten toteuttamia aika ainutlaatuisia soittoääniä.
Myös asiantuntijakysymyksiä ja suosikkiäänestystä pystyi tekemään kännykällä. Ei muuten vuonna 2005 ollut ihan yksinkertainen juttu saada netin ja kännykän kautta tulleita ääniä reaaliaikaisesti samaan tietokantaan!
Teknisiä pulmia ratkottiin koko ajan. Betakasetit tulivat Sibelius Akatemialta taksilla iltayöstä Pasilaan, jossa alkoi niiden konvertointi nettiin ja siitä sitten vielä uusi konvertointi mobiiliin. Kolmen aikoihin aamuyöstä materiaali oli valmiina ja se olikin oikein hyvä aika aasialaisten kilpailijoiden sukulaisille.
Palautetta tuli paljon juuri Koreasta ja Japanista ja muistan, kun kävimme keskustelua, että miten saamme selville mitä kilpailijoille lähetetyissä koreankielisissä viesteissä sanotaan, uskallammeko julkaista ne suoraan. Ne julkaistiin ja välillä taitelijalämpiössä kyseltiin kilpailijoilta, että onko kaikki hyvin.
Ja vielä yksi kuriositeetti: kilpailulla oli ilmentymä myös senaikaisessa erikoismediassa digiteksti-tv:ssä.
Tämän vuoden kisasivustolla merkittävintä kehitystä olivat suorat verkkolähetykset ja sosiaalisen median läsnäolo. Facebookista ja Twitteristä kukaan ei edes nähnyt unta viisi vuotta sitten. Myös erilaisten joustavien julkaisualustojen kuten Posterousin ja Flickrin käyttö on helpottanut tekijöiden käytännön työtä valtavasti.
Entäs seuraavassa kilpailussa 2015? Ainakaan silloin ei varmasti tehdä erillisiä palveluita eri päätelaitteille, vaan laite osaa itse etsiä itselleen parhaiten optimoidun sisällön ja osaa myös älykkäästi seurata kilpailijaa tai osiota, jonka käyttäjä on merkinnyt kiinnostuksen kohteekseen. Mutta miten on, saammeko webbikameran seuraamaan myös tuomareiden suljettuja arvosteluistuntoja?
Millaista palvelua odotat Yleltä Sibelius-viulukilpailun osalta vuonna 2015?
Hansku Kurkela on vastaava tuottaja yle.fi:ssä
2 kommenttia
Ti 04.01.2011 @ 22:57
Hieno ajankuva tämä muistelo! Nyt kun videoita voi julkaista kännystä nettiin ja välittää suoria verkkolähetyksiä, ei tahdo muistaa, että betojen digitointi, konvertointiruksutus ja viimein verkkoon julkaisu söi miestä, naista ja tunteja.
Näin tekstinä jälkikäteenkin palvelu vaikuttaa niin hienolta, että tekisi miei tilata soittoääniä, tuunata luuria ja seurata kisoja verkossa, wapissa ja super-teksti-tv:ssä!
Ti 22.02.2011 @ 11:38
Tämä oli kyllä hyvä kertomus Hannelelta, kaikesta siitä mitä tapahtui. Kivaa oli. Julkaisujärjestelmä toimi hyvin (Jouni Mäkeläisen luoma twinkle twinkle little star...) ja siinähän oli jopa mahdollisuus leikata videota alusta ja lopusta. Hieman jäi ylimääräistä alkuun joihinkin videoihin.
Mobiilipalvelu oli aikaansa edellä ja Intiassa matkustava tuottajamme pääsikin vain kännykällä verkkoon sieltä tarkkailemaan tapahtumia. Muistan, kuinka juoksin pitkin ylen käytäviä nauhojen kanssa finaaliöinä.
Voi niitä aikoja, mutta nyt yle on edennyt jo tosi pitkälle näissä tapahtumatuotannoissa verkossa.
Lea Keskitalo