Pieni askel nettinatiiville, suuri askel mediatalolle

Mediat ovat perinteisesti välttäneet ulkopuolisten julkaisutyökalujen käyttöä. Tämä on ollut erityisen ymmärrettävää suurien kävijämäärien keräämispaineessa: tärkeää on ollut kaikkien mahdollisten ihmisten saaminen omaan palveluun. Me YLEllä pyrimme lähtemään toiseen suuntaan.

Yhä tiukemmin verkostoituneessa maailmassa kaikki meidän tuottamamme tieto ei voi olla vain omassa palvelussamme, vaan sitä on jaettava kulloinkin parhaiten sopivassa palvelussa. Muutos ei ole helppo, sillä syvälle takaraivoomme on kuitenkin juurtunut ajatus siitä, että kaikki on tehtävä oman palvelumme seinien sisällä.

Torstaina käynnistyvässä Dignifi-projektissa lähestymme asiaa toisin.

Seuratessamme Pekka Himasen matkaa arvokkaamman elämän puolesta matkadokumentin pääasialliset julkaisukanavat eivät ole yle.fi:n sisällä. Matkaraportointi tehdään Posterous-blogissa, videot jaellaan YouTubessa ja matkaa voi seurata tämän lisäksi myös Twitterissä ja Facebookissa.

Netissä aktiivisesti toimiville tässä ei ole tietenkään mitään radikaalia, mutta perinteiselle mediatalolle muutos on suuri. Tosiasia on kuitenkin se, että omat julkaisujärjestelmämme ovat välillä kovin kankeita, eivätkä ne tarjoa kaikkia tarvittavia toiminnallisuuksia. Meidän ei silti kannata vain jäädä odottelemaan oman julkaisujärjestelmämme päivittämistä, vaan aiempaa rohkeasti testata ulkopuolisten työkalujen ja palveluiden hyödyntämistä omissa projekteissamme.

Dignifi-projektissa yksi testattavista alustoista Posterous on kiinnostava monellakin tapaa.

Sehän näyttää periaatteessa hyvin perinteiseltä blogityökalulta. Sinne julkaiseminen on kuitenkin aiempia blogityökaluja helpompaa, sillä ihmiset pystyvät päivittämään tekstejään mistä tahansa sähköpostin tai mobiilin välityksellä.

Eri puolilla maailmaa matkaavien Pekka Himasen ja kuvaajamme ei tarvitse lähettää materiaaleja erikseen meille, vaan he postittavat tekstit, kuvat ja videot suoraan yhteen sähköpostiosoitteeseen, joka julkaisee sisällöt automaattisesti. Posterous rakentaa myös automaattisesti kuvagalleriat ja audiosoittimet, ja se tarjoaa myös suorat yhteydet Twitteriin ja Facebookiin.

Kokeilemme tämän projektin yhteydessä myös toista Posterouksen ominaisuutta, eli kaikile avointa bloggausta.

Osana Dignifi-projektia lähdemme keräämään kummikouluilta ajatuksia arvokkaammasta elämästä. Osallistujat lähettävät sisältönsä - tekstit, kuvat, videot - yhteen sähköpostiosoitteeseen, jonka kautta sisällöt kääntyvät suoraan blogimerkinnöiksi.

Meidän ei tarvitse erikseen kopioida tekstejä tai siirtää kuvia julkaisujärjestelmään, vaan Posterous tekee tämän puolestamme. Rooliksemme jää moderointi ja keskusteluihin osallistuminen, mikä helpottaa perinteistä yhteistyömallia huomattavasti.

Yhdysvaltainen sanomalehti Austin American Stateman on hyödyntänyt tällaista mallia jo esimerkiksi Austinin historian kuumimman päivän dokumentoinnissa. Lukijat lähettivät kuviaan suoraan blogiin, ilman eri välikäsiä.

Mutta jos sisältömme ovat jaettuina eri palveluihin, miten niiden menestystä oikein mitataan? Mitä enemmän jaamme sisältöjämme, ei se välttämättä näy perinteisessä kävijämäärämittauksessa.

Jalkautuminen eri palveluihin on kuitenkin strategiamme mukaista: Olennaisinta on sisällön järkevä löytäminen ja jakaminen sekä vuorovaikutuksen lisääminen. Tärkeintä ei ole yle.fi:n miljoonayleisö.

5 kommenttia

hannu h (ei rekisteröitynyt)

Ke 30.09.2009 @ 17:26

eikö tää toiminta nykyisen hallituksen linjauksien mukaan rajaa siis mediamaksun suorittamatta jättäneet myös posterousin, facebookin ja twitterin ulkopuolelle? hakeeko joku virkamies mediamaksamattomilta nimet paperiin, jossa he sitoutuvat olemaan käyttämättä juuri esim. facebookia, jotteivät nämä vaan törmää julkisilla varoilla tuotettuun materiaaliin? vai pitäisikö hallituksenkin siirtyä tälle vuosituhannelle näkemystensä kanssa?

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ke 30.09.2009 @ 20:11

hannu h kirjoitti:

eikö tää toiminta nykyisen hallituksen linjauksien mukaan rajaa siis mediamaksun suorittamatta jättäneet myös posterousin, facebookin ja twitterin ulkopuolelle? hakeeko joku virkamies mediamaksamattomilta nimet paperiin, jossa he sitoutuvat olemaan käyttämättä juuri esim. facebookia, jotteivät nämä vaan törmää julkisilla varoilla tuotettuun materiaaliin? vai pitäisikö hallituksenkin siirtyä tälle vuosituhannelle näkemystensä kanssa?

Joo, kliffa idea hei. Sosiaalist mediaa niinku.

Olispa hauskaa, jos sairaaloillakaan ei olisi hoitotakuuta, vaan vaikuttavuutta mitattaisiin... noh... jotenkin silleen hybridimäisenä minävaikuttajien mosaiikkina. Sinä! Sinä.

pirkka

Ke 30.09.2009 @ 21:01

Anonyymi kirjoitti:

Joo, kliffa idea hei. Sosiaalist mediaa niinku.

Olispa hauskaa, jos sairaaloillakaan ei olisi hoitotakuuta, vaan vaikuttavuutta mitattaisiin... noh... jotenkin silleen hybridimäisenä minävaikuttajien mosaiikkina. Sinä! Sinä.

Vaikuttavuuden mittaaminen on iso haaste. Sairaanhoidossa se on luojan kiitos helpompaa kuin mediassa. Se, että joku katsoo tai lukee jotain, ei tarkoita, että sisällöllä olisi välttämättä ollut vielä mitään vaikutusta. Tietenkään vaikuttavuutta ei voi olla ilman ihmisiä ja vuorovaikutusta, eli sikäli tavoittavuudellakin on tärkeä roolinsa.

Mutta jotain hybridimäistä minävaikuttajien verkostoa se vaikuttavuus tulee varmasti myös olemaan. :-D

Tuomas Rinta (ei rekisteröitynyt)

To 01.10.2009 @ 08:29

Ideana ja kokeiluna kuulostaa hyvinkin mielenkiintoiselta.

En voi kuitenkaan olla kysymättä tässä tapauksessa: miksi?

"Yhä tiukemmin verkostoituneessa maailmassa kaikki meidän tuottamamme tieto ei voi olla vain omassa palvelussamme, vaan sitä on jaettava kulloinkin parhaiten sopivassa palvelussa."

Läsnäolo sosiaalisissa verkostoissa on kyllä suotavaa, tuosta olen samaa mieltä. Kuitenkin lähestymistapa ihmetyttää. Sen sijaan että saavutetaan tilanne jossa tieto on saatavilla helpommin useammassa kanavassa, eikö tässä kuitenkin ole riski että tieto ennemmin pirstaloituu niin moneen paikkaan että sen mielekäs käsittelemeninen, sekä tiedon kuluttajan sekä tiedot tuottajan puolelta hankaloituu turhaan? Eikö Yleisradion tehtävänä olisi tarjota sisältö mahdollisimman helposti mahdollisimman monelle?

Toki oikeassa olet siinä, että erilaisten verkkopohjaisten työkalujen, kuten Posterous, Twitter, yms. hyödyntäminen viestintätoiminnassa on oikea ratkaisu jos ne ovat tehokkaampia/joustavampia kuin omat työkalut, mutta näen myös riskin näissä joku liittyy juuri tuohon tiedon pirstaloitumiseen. Jos näitä halutaan käyttää, tulisi näihin tuotettava tieto kuitenkin aggregoida johonkin YLE:n palvelun alle jotta ei tarvitse tiedon perässä juosta ties missä palvelussa (jossa vielä Facebook vaatii rekisteröitymisen, joten ei voida puhua avoimesta tiedon jakamisesta).

"Jalkautuminen eri palveluihin on kuitenkin strategiamme mukaista: Olennaisinta on sisällön järkevä löytäminen ja jakaminen sekä vuorovaikutuksen lisääminen. Tärkeintä ei ole yle.fi:n miljoonayleisö."

Mutta onko monien palveluiden käyttäminen tae sisällön järkevästä löytämisestä? Kun mietitään esimerkiksi tällaisen dokumenttiprojektin yleisöllistä kohderyhmää, kuinka suurta päällekkyyttä nähdään netin aktiivikäyttäjien kesken jotka edes tietävät mikä Posterous on? Kysymys on mielestäni validi sillä kuitenkin kirjoituksessa voimakkaasti painotetaan sitä että työkaluja/palveluja käytetään koska "Olennaisinta on sisällön järkevä löytäminen".

"Anteeksi herra, käytätkö posteroussia?"
"En, oon yrittäny pysyä erossa huumeista, kyllä mä nuorena kerran kokeilin, mutta eikös kaikki?"

Itsekin esität tuossa hyvän kysymyksen:

"Mutta jos sisältömme ovat jaettuina eri palveluihin, miten niiden menestystä oikein mitataan? Mitä enemmän jaamme sisältöjämme, ei se välttämättä näy perinteisessä kävijämäärämittauksessa."

Voisin tässä esittää asiaan liittyen myös jatkokysymyksen: miksi yle.fi -verkkopalvelu edes on kaupallisessa TNS Metrix -mittauksessa? Miksi YLE:n menestystä pitäisi mitata tällä tavalla? verrataanko YLE:ssä sisäisesti menestystä kaupallisiin kanavaan jotka toitottavat "katso kuvat", "katso videot", "katso nyt oikeasti tänne koska me halutaan kävijöitä"? Toivottavasti ei.

On mielestäni hienoa että YLE tahtoo toimia sähköisen viestinnän edelläkävijänä, mutta onko sitten YLE:n toiminnan kannalta mielekästä että viestintä on liiankin pirstaloitunutta ja YLE:n vaikutuspiiriä verkossa on vaikea rajata jos se on läsnä kaikkialla mutta ei keskitetysti sitten missään? Edelläkävijät ovat kyllä tärkeitä, sillä niiden avulla päästään eteenpäin kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin koska YLE:n rahoituskin on erilaista ja en usko että samanlaista tulosvastuuta kuitenkaan on (vaikkakin varmaan henk.koht. työpaikka on vaarassa), ovatko mallit sitten peilattavissa muun suomalaisen organisaatiotoiminnan käytettäväksi? Uskon kuitenkin että teillä onnistunut projekti voi päättyä tilanteeseen "opittiin paljon". Tämä ei kuitenkaan hirveen monelle taholle käy.

Kuitenkin kaiken tämän hirvittävän negatiivisen nillityksen jälkeen toivotan onnea hankkeeseen ja tulen kyllä seuraamaan sivusta projektin etenemistä. Sen seuraaminen vaan helpottaisi jos ne tuotokset olisi johonkin aggregoitu ;)

pirkka

To 01.10.2009 @ 11:36

Tuomas Rinta kirjoitti:

Läsnäolo sosiaalisissa verkostoissa on kyllä suotavaa, tuosta olen samaa mieltä. Kuitenkin lähestymistapa ihmetyttää. Sen sijaan että saavutetaan tilanne jossa tieto on saatavilla helpommin useammassa kanavassa, eikö tässä kuitenkin ole riski että tieto ennemmin pirstaloituu niin moneen paikkaan että sen mielekäs käsittelemeninen, sekä tiedon kuluttajan sekä tiedot tuottajan puolelta hankaloituu turhaan? Eikö Yleisradion tehtävänä olisi tarjota sisältö mahdollisimman helposti mahdollisimman monelle?

Olen itse asiassa täysin samaa mieltä kanssasi, täytyy vähän tarkentaa omaa kirjoitustani.

Näin kun kysyt, niin täytyy ehdottomasti paljastaa nykytilanteen ongelma: meidän työkalumme eivät vielä mahdollista kunnon sisällön aggregointia omassa palvelussamme. Niitä työstetään parhaillaan kuntoon, ja tavoite on todellakin toimia sisällön suodattajana ja aggregaattorina niin, että relevantti sisältö löytyy yhdestä paikkaa. Tällöin sisällön koti voi olla jossain muualla, ja hyvä kooste meidän omilla sivuillamme.

Tavoitteena on siis nyt testata malleja, jotka pystymme jatkossa ottamaan käyttöön myös muussa toiminnassamme. Sisällöt ja tieto pirstaloituu, meidän tulee koostaa sitä yhteen.

Tässä kyseisessä projektissa Posterous on aggregointikeskus, jonne tulevat kaikki sisällöt, myös YouTubesta ja YLEn omilta kanavilta. Twitter ja FB tarjoavat rinnakkaisen kanavan matkan seuraamiseen ja kommentointiin, mutta ne ovat pikemminkin tukikanavia.

Tuomas Rinta kirjoitti:

Voisin tässä esittää asiaan liittyen myös jatkokysymyksen: miksi yle.fi -verkkopalvelu edes on kaupallisessa TNS Metrix -mittauksessa? Miksi YLE:n menestystä pitäisi mitata tällä tavalla? verrataanko YLE:ssä sisäisesti menestystä kaupallisiin kanavaan jotka toitottavat "katso kuvat", "katso videot", "katso nyt oikeasti tänne koska me halutaan kävijöitä"? Toivottavasti ei.

Kyllä kävijämääriä jonkin verran vertaillaan, ja itse pidän niitä tiettyyn pisteeseen asti ihan järkevänä mittarina. Jos kukaan ei tule palveluihimme lukemaan, katselemaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan, niin onko sitä järkevää tehdä? Meillä ei ole tarvetta olla Suomen suurin verkkopalvelu, mutta jonkinlainen tuntuma siitä missä me menemme on mielestäni tärkeä olla - kyllähän tv- ja radio-ohjelmiakin mitataan, eikä silloin ole kyse vain miljoonayleisöjen tavoittamisesta.

Keskustelua esimerkiksi kaupallisen mittauksen käytön lopettamisesta on kyllä käyty talon sisällä aina silloin tällöin, mutta mielestäni meidän pitää olla siinä vielä mukana. Avoimuuden nimissä kaikkien tulee saada tietää kuinka hyvin sisältömme tavoittavat verkossa, mutta jatkossa tämän mittaustuloksen relevanttiutta tulee kyllä arvioida aika tarkkaan.

Tuomas Rinta kirjoitti:

Kuitenkin koska YLE:n rahoituskin on erilaista ja en usko että samanlaista tulosvastuuta kuitenkaan on (vaikkakin varmaan henk.koht. työpaikka on vaarassa), ovatko mallit sitten peilattavissa muun suomalaisen organisaatiotoiminnan käytettäväksi? Uskon kuitenkin että teillä onnistunut projekti voi päättyä tilanteeseen "opittiin paljon". Tämä ei kuitenkaan hirveen monelle taholle käy.

Ei sen minusta pidä meillekään riittää. Ajattelen itse, että meidän on pakko opetella jakamaan omia kokemuksiamme näistä projekteista ja toimintatapojen testaamisesta aiempaa avoimemmin: mitä opittiin, mikä toimi ja mikä ei. Jostain tiedosta voisi olla varmasti hyötyä myös muille, mutta tällä hetkellä jätämme nämä tiedot usein jakamatta. Siinä meillä on aikalailla oppimisen paikka - voisimme jakaa paljon rohkeammin, tuotetun sisällön lisäksi myös kokemuksiamme.

Tuomas Rinta kirjoitti:

Kuitenkin kaiken tämän hirvittävän negatiivisen nillityksen jälkeen toivotan onnea hankkeeseen ja tulen kyllä seuraamaan sivusta projektin etenemistä. Sen seuraaminen vaan helpottaisi jos ne tuotokset olisi johonkin aggregoitu ;)

Ei ollut edes pahaa nillitystä, vaan itse asiassa juuri oikeita kysymyksiä. Huomasin tässä, että omasta kirjoituksestani jäi monta asiaa uupumaan, enkä usko, että olen loppujen lopuksi edes eri mieltä kanssasi.

Tuotosten aggregointi on kyllä meidänkin tavoitteemme!