Kuka on Suvi Teräsniska?
Suvi Teräsniskan kahta ensimmäistä levyä on myyty yhtyeensä lähes 50 000 kappaletta. Se on tämän päivän Suomessa suuri määrä. Keikkoja hän ehtinyt tehdä satoja. Siitäkin huolimatta kysymys kuuluu edelleen, kuka on Suvi Teräsniska? Media on ollut Suvin kohdalla kovin hiljaa. (Perinteistä radiota lukuun ottamatta.)
Suurin piirtein ainoa media-ihmisten kysymys Suvista on ollut, että onko tuo todella hänen oikea nimensä? (On.)
Tämä ei varmaan johdu Suvista, jolla tarinoita ja persoonaa riittäisi, vaan yksinkertaisesti siitä, että Suvi edustaa medialle väärää genreä, iskelmää. (Ja ehkä myös ’väärää’ paikkakuntaa, täältäpäin kaukaista Oulua.)
Entinen valtavirta, suomalainen iskelmä on siirtynyt marginaaliin. Tai paremminkin, siltä se näyttäytyy median valokeilassa. Iskelmä on joutunut kotimaassaan puolustuskannalle. Sen täytyy nykyisin ansaita julkisuutensa, mieluiten sydänsuruisten ja karikkoisten elämäntarinoiden tai juhlallisten palkintojenjakojen ja -konserttien kautta.
Siellä jossain kuitenkin on vielä se suurehkokin, ’iskelmää rakastava Suomen kansa’,
jolle iskelmä on edelleen osa arkipäivää. Se osa kansaa, joka on kiitollinen siitä, että joku uusi nuori tulokas haluaa vielä edustaa ja esittää heidän musiikkiaan.
Ehkä tilanne Suvin kohdalla kuitenkin muuttuu kun hänet on saatu mukaan Nelosen Kuorosota-ohjelmaan edustamaan kotikaupunkiaan.
Kirjoitin pari vuotta sitten Suvin ensilevystä ’Särkyneiden sydänten tie’, että se on vuosikymmenen paras iskelmädebyyttilevy. Kantaani en ole tarvinnut muuttaa. Enkä myöskään sen suhteen, että Suvi on hieno, poikkeuksellisen kauniin ja syvän äänen omaava nuori laulaja.
Uusi levy
Uudella "Rakkaus päällemme sataa"-levyllä Suvin ääni pääsee entistä paremmin esiin. Riittää kun kuuntelee levyn aloituskappaleen ja singleraidan ’Jos menet pois’ ensiminuutin. Suvin ääni on saanut entistä enemmän varmuutta ja tuotanto samalla ilmavuutta. Suvin ääneen voi luottaa, sitä ei tarvitse peittää minkään ylimääräisen alle.
"Rakkaus päällemme sataa" -levy on tehty huolella. Säveltäjiä, sanoittajia ja tuottajia on useita. Oikeita lauluja, oikeita sanoituksia ja oikeata tapaa lähestyä niitä on selvästikin mietitty.
Ei ole uutinen, että suomalainen iskelmä on liian usein, resurssien tai ajattelun puutteesta, liukuhihnatuotantoa. Suvin kohdalla näin ei ole. Mikä ei sinänsä ehkä ole yllätys, harva se haluaisi pilata kultalevyillä alkaneen uran puolihuolimattomalla
toteutuksella.
Vaikka kokonaisuus toimii, niin katsoisin noin puolen levyn materiaalista nousevan tietyn rutiinitason, vaikka hyvänkin sellaisen, yläpuolelle. Ja parhaat raidat nousevat isoiksi, koskettaviksi lauluiksi, joista moni löytänee oman tarinansa, omien tunteidensa sen hetkisen tulkin.
Niin kuin kaikki tiedämme, sellaisiksi iskelmät ovat parhaimmillaan tarkoitettu. Iskelmälle ei ole olemassa etukäteen määrättyjä objektiivisia hyvän mittareita. Ne nousevat isoiksi lauluiksi käytön kautta. Sellaisen voi toki aavistaa, mutta ei tietää.
Singleraita ja radiohitti ’Jos menet pois’ voi olla yksi niistä. Muita mahdollisia elämään jääviä lauluja ovat ’Elän kosketuksesta’, ’Kaksi yksinäistä’, ’Jos mikään ei riitä’ ja ’En saanut sua pilviin’. Viimeksi mainittu on vanha Jussi Hakulisen sävellys ja Yö-yhtyeen hitti, jota Suvi on esittänyt myös Yön keikoilla. Siinä meillä on ison laulun upea tulkinta. Olli Lindholmin omanlaisensa juron tulkinnan jälkeen tämä kuulostaa joltakin aivan muulta.
Toinen iso laulu on Nalle Alhstedtin säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama ’Älä ikinä sano niin’. Tuossa on aineksia lauluksi, jota keikoilla lauletaan mukana käsiä kertosäkeen kohdalla ylhäällä keinuttaen.
Tuollaiset laulut ovat Suville omiaan. ’Älä sano ikinä niin’ sisältää suuria tunteita, suuria kertosäkeitä, herkkiä suvantokohtia, sielukasta tulkintaa. Pikkusievyys tai liiallinen siloisuus, joista tälläkin levyllä on joitakin merkkejä, ei minusta Suville sovi.
Mutta kokonaisuutena ottaen: Jos pidätte suomalaisesta iskelmästä, kuunnelkaa tämä levy. Luulen, että ette pety. Suvin kautta suomalainen iskelmä on saanut tärkeän lisän perintönsä jatkeeksi. Suomalaista iskelmää ei pidä esittää tai kuunnella anteeksipyytäen, vaan juuri niin kuin Suvi sen tekee, siitä aidosti nauttien.
