Musiikkihistorian subjektiivisin levyarvio
Rättö ja Lehtisalo: UU mama (Ektro Records)
Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo -kokoonpanon mainion Hiekkarantaa-albumin jälkeen parivaljakko Rättö ja Lehtisalo taikovat hatustaan hieman vaisun levyn. Levy vaikuttaa välityöltä, jonka tasapaksun keskitempoisissa kappaleissa hittipotentiaali loistaa poissaolollaan. Naiivisti nimetyt kappaleet kertovat etäännyttävästä ironiasta ja lopputulos vaikuttaa postmodernilta sekoilulta. Tuntuu että aika on kulkenut länsirannikon herrojen ohi ja he taitavat olla siirtymässä jo eläkkeelle pop-museoon. Läpimurto jäi heiltä saavuttamatta, mutta jotain omaperäistä tässä kuitenkin on.
Tuo levyarvostelu ei ole käsialaani, vaan se on kopioitu suoraan Ektro Recordsin nettisivuilta. Rättö ja Lehtisalo ovat kirjoittaneet sen itse.
Vaikka tämä tapaus, jossa bändi kirjoittaa oman arvionsa omasta levystään, ei olisikaan aivan ainutkertainen, niin ainakin kyseessä on yksi hauskimmista levyarvioista, joita olen lukenut.
Pakko lähteä levykauppaan ostamaan tämä uutuustuote heti kun se ilmestyy 12.5., jotta voin luoda levystä oman subjektiivisen näkemykseni.
Levyn kokonaiskesto on nettisivujen mukaan 35:28.
Tuntuu todella hyvältä kestolta. Mahdollisesti yksi musiikkihistorian parhaista kestoista.
Musiikkihistorian lyhyin levyarvio julkaistiin muuten aikoinaan Rolling Stone-lehdessä. Kyseessä oli jokin Yes-yhtyeen levyistä ja arvio oli sanan pituinen:
No.
