Pe 01.02.2008 @ 13:54admin

Suomalaislaulaja Ranskan listaykkösenä.

the do: a moutful   (Wagram)
 
Ennen tämän viikon tiistaita en tiennyt tästä yhtyeestä ja levystä mitään.
 
Nyt tiedän, että the do-yhtyeen esikoislevy on tämän viikon Ranskan albumilistan ykkönen ja tiedän, että tämän yhtyeen laulaja, sanoittaja ja toinen säveltäjä on suomalainen Olivia B. Merilahti.
 
Tämä levy on löytö.
 
Siksi lyhyt tarina.
 
Olin Ranskan Cannesissa Midemin musiikkimessuilla. Tiistaiaamuna poikkesin paikalliseen levykauppaan etsimään paikallista musiikkia. Aulassa katseeni osui
viehättävään levykanteen. Kääntelin levyä ja huomasin, että täällähän on Suomen kieltä. ’Unissasi laulelet’ oli yhden raidan nimi. Ja sisäkannessa luki Olivia B. Merilahden nimi. Ja kiitos rakkaimmille, suomeksi.
 
Ei kun kassalle. Se oli pakko-ostos.
 
Tulin messualueelle. Vastapäätä Suomen messualuetta oli sattumoisin kyseisen levyn julkaisseen ranskalaisyhtiön vastaavat tilat. Olivat kovin kiireisiä, mutta sen verran ehtivät kertoa, että kädessäni pitämäni levy on tämän viikon Ranskan albumilistan ykkönen. Ja että levy oli aivan tuore, ilmestynyt 13.1.
 
Näytin levyä muutamalle tutulle suomalaiselle. Eräs heistä tiesi (hei Jutta) yhtyeen esiintyneen Euroopan yleisradioyhtiöiden Eurosonic-festivaaleilla Hollannissa ja siellä yhtyettä oli kuuntelemassa pieni joukko suomalaisia. Kiinnostus oli sitä luokkaa, että yhtyettä tiettävästi yritetään saada ainakin Provinssirockiin.
 
Tietokoneeni reistaillessa pääsin kuuntelemaan levyä vasta keskiviikko-iltana Suomeen palattuani. Kello oli silloin noin 23 ja matkaväsymystä ilmassa. Pakko tuota levyä oli kuitenkin kuunnella, edes vähän.
 
Se kuulosti juuri niin hyvältä kuin toivoinkin.
 
The do (nimi tulee do-re-mi…(kiitos Jussi)) on Olivian ja ranskalaisen Dan Levyn muodostama duo. He huolehtivat lähes kaikista äänistä levyllä. Olivia laulaa laulut englanniksi.
Ja siis yhden suomeksi.
 
 
Levyn avausraita ’Playground Hustle’ on kuvaava koko levyn hengelle. Raita kertoo lasten leikkikentästä, jossa vanhempien ei anneta määrätä tyttöjen ja poikien rooleja tai leluja. ’We are not crazy’ / we are not afraid of you grown-ups /…/ let them young restless seeds / choose their own toys’.
 
Ja tuo kaikki kuulostaa siltä kun sen soittaisi ikuisen tyttölapsen johtama leikkikenttäorkesteri. Kaunista, iloista, mielikuvituksellista ja koskettavaa. Tuo koskee koko levyn soittamista, sovituksia ja sanoituksia.
 
Olivia laulaa välillä tyttömäisesti korkealta, välillä lämpimästi matalalta. Englannin kieli taipuu kauniisti. Ja samoin se Suomen kieli.
 
Tämä levyn listaykkössija olisi kunniaksi mille tahansa maalle.
 
Tämä saattaa olla myös ensimmäinen kerta kun minkään suuren musiikkimaan albumilistan ykkösenä on levy, jossa pääosaa esittää suomalainen naislaulaja.
 

Siis vähän niinkuin historiallinen tapaus.
 
Tänään sain selville (kiitos Merja), että Olivia on sekä Suomen että Ranskan kansalainen ja myös sen, että Ylen popuutiset oli uutisoinut Olivian ja yhtyeen yllättävästä menestyksestä Ranskassa jo viime elokuun lopulla. http://www.yle.fi/uutiset/pop/oikea/id68389.html
 
Jos the do tulee kesällä Provinssirockiin tai jonnekin muualle Suomeen, aion olla fanina eturivissä enkä tarkkailijana takarivissä.
 
Koska Olivia laulaa levyllä yhden laulun suomeksi, minä kirjoitan tähän loppuun yhden rivin ranskaksi.
 
J’aime ce disgue.
 
Voit kuunnella yhtyettä tässä vaiheessa ainakin osoitteesta http://www.myspace.com/thedoband

Jukka Haarma

Aloin kuunnella musiikkia 50-luvun lopulla.

Se ei ollut populaarimusiikin kulta-aikaa. Se on nyt.

Kirjoitan tässä blogissa musiikin kuluttamisesta, uusista ja vanhoista levyistä, musiikkilehdistä ja -kirjoista, musiikkikritiikistä, musiikkialasta ja sen ilmiöistä, laidasta laitaan.

Blogiarkisto