Rock, Elvis ja Viagra

Rock'n'rollin ja myöhemmin rockin avulla on myyty kaikenlaisia tuotteita, viimeiset  20 vuotta kiihtyvällä tahdilla. Rockin käyttämistä mainosten kyytipoikana ei voi pitää enää minään uutisena,  vaikka rockin vastakulttuuriset ja vaihtoehtoiset arvot ovatkin vuosien varrella tehneet sen ja tuotemainonnan suhteesta sinänsä  ongelmallisemman kuin jos kyse olisi 'hissimusiikin' suhteesta tavaratalomyyntiin.
 
Nyt rockin ja tuotemainonnan suhde on saanut uutta pientä lisäväriä. Elviksen tunnetuksi tekemää 'Viva Las Vegas' -kappaletta on nyt käytetty potenssilääke Viagran yhdysvaltalaismainoksessa. Esitys ei ole Elviksen, mutta
alkuperäisen Elvis-levytyksen henki elää. Sanat muuntuvat vain yhdessä kohden: Sen sijaan, että laulettaisiin 'Viva Las Vegas', mainoksessa lauletaan 'Viva Viagra'. Tv-mainoksen miehet  ovat tiettävästi iältään jotakin 40+ (naisia mainoksessa ei esiinny).
 
Elviksen alkuperäislevyjä ei ole tiettävästi koskaan käytetty mainoksissa. Elvis Presley Enterprises on toistaiseksi sanonut pyynnöille ei. Elvis-brändi on tässä suhteessa ollut pyhä (tai hinta edelleen liian alhainen).
Koska kyse ei ole ollut alkuperäislevytyksen käytöstä, mainostoimistolle on riittänyt käytttölupa sävellyksen kustantajalta, Warner/Chappel-Musicilta. Tai sitten kustannusyhtiö on ehdottanut ko. kappaletta
mainostoimistolle, kohtuullista korvausta vastaan.

Mielenkiintoiseksi asian tekee mainonnan kohde: potenssilääke Viagra. Rock'n'rolliin ja rockiin kun on aina yhdistetty nuoruus, (miesten) seksuaalinen nautinto, jatkuva kyvykkyys ja elinvoima. Osin tuo juontaa juurensa tietysti bluesin ja rhythm&bluesin perinnöstä. Tunnettuna esimerkkinä Billy Ward ja Dominoesien 50-luvun alun laulu
60 minuutin miehestä: 'I rock 'em, roll 'em all night long, I'm a sixty-minute man'.
 
Mutta jos bluesissa vanheneminen on kuitenkin ikään kuin luonnollista (blues ei tunne käsitettä nuoruus,  bluesmuusikot eivät historioissa ole koskaan olleet nuoria, vaan uransa alussa), niin rockin kohdalla on toisin.
Rockissa, tai rockin mytologiassa, kuollaan nuorena, ollaan luovimmillaan nuorina, jatketaan nuoruutta ja ollaan lopuksi
ikinuoria (a la Mick Jagger, Keith Richard on paremminkin bluesmuusikko ja saa siksi näyttää vanhalta ja kaatuilla lavalla). Rockissa ei lauleta lapsista, perhe-elämästä tai vanhememisesta, ei vaikka kyse oli ns.aikuisrockista
(Poikkeuksia on, esim. Paul Simonin 'Father And Daugter' viime vuodelta). Puhumattakaan, että rockissa laulettaisiin ikääntymiseen liittyvistä potenssi-ongelmista (rock-mytologiassa potenssi-ongelmat  liittyvät juopotteluun ja ovat silloin paremminkin naureskelun kuin huolen aihe).
 
Jos olutmainonnan ja rockin suhde on esim. jo siirtynyt vakaan parisuhteen tasolle, niin potenssilääkkeiden ja rockin liitto on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä,  rockin ja sen tekijöiden vanhenemisesta huolimatta.
Ja siitä huolimatta, että rock todella voisi 'aidoimmillaan' toimia mainoksissa ikuisen potenssin kyytipoikana.
 
Billboard-lehden (August 18, 2007) artikkelin mukaan pyhän Elviksen ja Viagran yhdistäminen on herättänyt  paheksuntaa Elvis-fanien keskuudessa. Hieman outoa kun otetaan huomioon itse Elviksen nauttimat pillemäärät. Lääkärin määräyksellä tai ilman.
 
Lehden kysymys kuuluukin, mitä Elvis itse olisi tuumannut Viagra-mainoksesta?
 
Uskon, että Elvis, huumorimiehenä ja Las Vegasin läpikäyneenä viihdyttäjänä, olisi ollut juonessa mukana.  Jos Elvis eläisi hän olisi nyt seitsenkymppinen eli Viagran 'aito kohderyhmäläinen'.
Voisin hyvin kuvitella Elviksen nauravan mainoksessa tuttua vienoa hymyään ja tokaisevan suupielestään  'I'm Still The King, but...'
 
En usko, että Mick Jaggerin huumori riittäisi samaan. Ei nyt eikä seitsenkymppisenä. Mick on niin rock.