Paula Koivuniemi, Elvis ja 'Ikävä'

Jos Kari Tapio on Suomen Johnny Cash, niin onko Paula Koivuniemi Suomen
Dolly Parton?

Ei. Paula on Suomen naispuolinen Elvis. 60-luvun Elvis. Ei lauluääneltään eikä -tyyliltään, mutta esiintyjänä, tulkitsijana ja tähtenä.

Kyllä näin voi ajatella ainakin puolitosissaan.

Sekä Paulan että Elviksen kohdalla muiden tekemät kappaleet kääntyvät omiksi.
He ovat tulkitsijoita, joiden tulkinnat voi jokainen heti tunnistaa (sama koskee tietysti myös Tapiota ja Cashia, mutta erityisesti Cash teki lauluja myös itselleen).

Elvistä ja Paulaa yhdistää myös se, että he ovat viihdyttäjiä. He ovat toki nöyriä yleisönsä edessä niin kuin Tapio ja Cash, mutta menevät kuitenkin lavalle ennen kaikkea esiintymään, flirttailemaankin. Tuohon verrattuna Kari Tapio ja Johnny Cash vain asettuvat hahmoineen lavalle.

Molemmat tunnetaan myös mustista nahka-asusteistaan; samoin kullasta ja kimalluksesta. Paulan esiintymisten kohdalla tapahtuu sama kuin Elviksenkin kohdalla aikoinaan: Niihin mennään viihtymään, laulamaan mukana, katsomaan showta, kokemaan tähden hehku.

Siinä missä Paulan ja Elviksen kohdalla ollaan Las Vegasiin loisteessa siinä Tapion ja Cashin kohdalla ollaan paremminkin naapuribaarin hämärässä.

Niin kuin Paula Ilta-lehden haastattelussa äskettäin totesi, ’keikka ei saa koskaan olla läpilaulettu’. Keikat ovat yleisölle juhlatapahtumia.

Muistan kuin Paula Koivuniemi toissa kesänä astui lavalle Seinäjoen Provinssirockissa, etukäteen ajatellen vieraan yleisön eteen. Tilanne ei ollut helppo. Olen varma, että Paulakin oli hermona. Mutta ei mennyt montaakaan minuuttia kun selvisi, että tuo yleisö, tuo eri-ikäisistä, sekä naisista että miehistä, koostunut yleisö oli tullut vastaanottamaan Paulaa, hänen ei tarvinnut voittaa sitä puolelleen.

Paula ei tuona päivänä hylännyt juuriaan, vaan kokeili rohkeasti uutta maaperää. Se onnistui. Tuosta päivästä lähtien hän ei ollut enää vain tanssipaikkojen ja konserttisalien tähti.

Tuon tapahtuman heijastumia on varmasti osaltaan myös Paulan uusin levy ’Rakkaudella’ (Edel). Levyllä Koivuniemi tulkitsee suomalaisia rock- ja popsävellyksiä. Monet niistä ovat ’kaikkien’ tuntemia. ’Rakkauden haudalla’, ’Peltirumpu’, ’Jäävalssi’, ’Ikävä’, ’Balladi elokuvasta Klaani’.

Mikä minusta hienoa, niin tämä levy ei kuitenkaan ole jatkoa Koivuniemen versiolle Apulanta-yhtyeen ’Anna mulle piiskaa’ -kappaleesta. ’Rakkaudella’ ei yritä kosiskella uutta, nuorta rockyleisöä. Tämä ei ole rokkimimmi Koivuniemen rokkilevy. Tavoitteet ovat kunnianhimoisemmat.

Pääosassa ovat piano, sellot ja Paulan ääni. Kuulostaa toisaalta kovin taiteelliselta. Lopputulos kuitenkin pääosin ylittää ylitaiteellisuuden karikot.

Mika Toivasen sovitukset, vaikka koko levyn mitassa toistavatkin itseään (kauniimmin sanottuna: muodostavat eheän levyn mittaisen tyylikokonaisuuden),
ovat parhaimmillaan oivaltavia, pysäyttäviä, rohkeita. Koska tämän levyn pääosassa ei ole vauhti ja hyvä meininki, niin Paulan ääni saa nyt aikaa. Aikaa pysähtyä, antaa tilaa tulkinnalle.

Tällä levyllä Paulan julkinen kuva ja musiikki ovat yhtä: nämä laulut kuulostavat kypsän, paljon kokeneen aikuisen naisen lauluilta.

Levyä kuunnellessa tulee paikoin mieleen vanhat Seija Simolan klassikot. Vaikka Paulan levy on pelkistetympi kuin Simolan usein suureelliset sovitukset, niin samaa draamaa, samanlaista suurta tunnetta tämä levy henkii.

Panokset ovat tuolloin aina kovat. Jos mennään metsään, niin sitten mennään kunnolla. Rutiinisuoritukset ovat tylsiä.

Jos Paula Koivuniemi ei ole sinua aiemmin koskettanut (niin kuin aiemmin ei aina minuakaan, kyse on ollut paremminkin arvostuksesta), niin näitä tulkintoja kannattaa kuunnella.

En minä yhtään ihmettele kun Paula kertoo itkeneensä vuolaasti näitä tulkintoja tehtäessä. En olisi minäkään kuvitellut, että pysähdyn vielä jonain päivänä oikeasti kuuntelemaan tulkintaa Pave Maijasen vanhasta, aikoinaan paikallisradioiden puhki soittamasta ’Ikävä’ -hitistä.

Levyn mustavalkosävytteiset kannet tukevat hyvin levyn sisältöä.

Näin se on: Paula Koivuniemi on tehnyt kauniin, tummanpuhuvan levyn.

Ja minä kaiken lisäksi pidän enemmän vaaleaveriköistä.