Matti Johannes Koivu Irwinin jäljillä
Sanat cover-levy ja tribuutti-albumi ilmestyvät yhä useammin levyn kansiin ja levytiedotteisiin. Esim. Matti Johannes Koivun uusimman promosinglen oheistekstissä nuo sanat esiintyvät heti kahdessa ensimmäisessä lauseessa. Ja miksi ei. Matti Johannes Koivun kyseinen promosingle sisältää coverin, so. uuden version, Irwinin hitistä ’Ei tippa tapa’ ja se on poiminta Koivun helmikuun lopulla ilmestyvältä Irwin tribuutti-albumilta, so. ’kunnianosoitus’-albumilta.
Viimeksi kirjoitin Leevi & The Leavingsien tribuutti-levystä ’Melkein vieraissa’. Irwinin lauluja on tulkittu varmaankin yhtä vähän kuin Leavingsien lauluja. Syytkin ovat samat: ne kuuluvat kansallisaarteistoomme ja niitä on julkisesti laulettu lähinnä karaoke-illoissa (tai Irwinin kohdalla Hämeenlinnan Irwin-festivaaleilla). Göstan ja Irwinin tulkinnat ovat olleet niin syvällä ihmisten mielessä, että niihin ei ole haluttu eikä osattukaan julkisesti koskea.
Mutta nyt Ultramariini-yhtyeen laulaja Matti Johannes Koivu jatkaa kiinnostavaa soolotuotantoaan julkaisemalla akustisia versioita Irwinin lauluista. Ja se on hyvä asia. Ja moraalinenkin oikeus on kunnossa: Koivu on syntyjään hämeenlinnalainen.
’Ei tippa tapa’ Koivun laulamana onnistuu vähintäänkin yhdessä suhteessa: se ei ole suora kopio alkuperäisestä. Alkuperäistä ei tässä tapauksessa tuntisi jos ei kuuntelisi sanoja.
Irwin teki alkuperäisen uransa alkuaikoina vuonna 1966. Sen sanoitus oli liikaa silloiselle kansaa valistavalle Yleisradiolle ja se joutui soittokieltoon. ’Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku / kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan’. Irwin tulkinta ei jättänyt tulkinnoille paljon tilaa, vaikka laulu alkaakin ikään kuin selittävällä osiolla ’kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain’.
Koivun versio ei ole viinaralli. Jo sen intro kuulostaa kuin alkamassa olisi rakkauslaulu. (Ok. Irwin ja Vexi Salmen laulu voidaan sekin tulkita rakkauslauluksi. Viinalle.) Koivun versio on melankolinen. Se kuulostaa siltä kuin se olisi kirjoitettu laulun ytimessä olevan ryyppyputken jälkeen eikä sen aikana. Eikä ainakaan sen nousuvaiheessa. Kuitenkaan en kuule tässä versiossa sellaista sävyä, joka kääntäisi tämän version alkuperäisen laulun jonkinlaiseksi moraaliseksi opetukseksi viinan kiroista. Se tuskin on ollut tarkoituskaan.
Irwinin alkuperäinen edustaa ikään kuin vanhaa kossu-Suomea ja Koivun uusi uutta viini-Suomea.
Koivun versiolla on tavallaan vastineensa jo tällä vuosikymmenellä kun Hector pari vuotta sitten teki uuden version 90-luvun hitistään ’Juodaan viinaa’. Tuossa tapauksessa rempseä ryyppylaulu muuntui tekijän itsensä toimesta, ikään kuin katumusharjoituksena, pohdiskelevaksi juomalauluksi.
En ole ihan varma onko tämä Koivun versio onnistunut vai ei. Mutta kyllä tämä jotenkin koskettaa ja viehättää erilaisuudellaan. Ja saa Irwinin laulut taas elämään uudella tavalla.
Koivun versiota kuunnellessa joimme vaimon kanssa viiniä. Vaimon kanta oli kuitenkin selvä: Tämähän laimentaa koko alkuperäisversion idean! Vaimo ei kuitenkaan vaatinut alkuperäisen soittamista ja jatkoimme iltaa eurooppalaismallisella viinin lipittämisellä.
Jos on kuullut alkuperäisen, uusi versio varmasti jakaa mielipiteitä.
Kuuntele Koivun versio osoitteessa http://www.mattijohanneskoivu.net/
