Pate Mustajärvi katsoo sinua suoraan silmiin
Katsokaa tuota kuvaa. Katsokaa tuota miestä. Se on meirän Pate. Tai ehkä monen mielestä se yks hölmö tamperelainen Popedasta. Mielipiteitä tuosta välistäkin saattaa löytyä, mutta Pate Suomirockin eräänä ikonina jakaa varmasti ihmisiä.
Eihän Pate otsikoissa tai kansikuvapoikana ole toki uutinen, ei ainakaan jos olette lukeneet tänä vuonna iltapäivälehtiä. Pate on ollut huonossa kunnossa keikalla. Keikkoja on jouduttu perumaan. Alkoholi ja Pate ovat olleet koko uran ajan läheisiä ystäviä. Sekään ei ole uutinen.
Mutta tuo kansikuva. Tuossa lehdessä. Jos ette tunne tapausta, niin Rumba on se suomalainen rocklehti, jonka kai oletetaan tavoittavan rockista ’paremmin’ perillä olevat tahot tai ne, jotka ovat kiinnostuneet ’vaihtoehtorockista’ tai jotain tuonsuuntaista. Perusoletuksena lukijoista varmaankin on, että ainakaan he eivät avaa lehteä lukeakseen juttuja Pate Mustajärvestä ja Popedasta.
Suomalaisetkin rocklehdet ovat nekin jo ammattimaistuneet, profiloituneet ja löytäneet kohderyhmänsä. Vaikka maa on pieni ja lukijoita rajallinen määrä.
Juuri siksi tuo Paten kuva Rumban kannessa säväyttää. Sillä haastetaan oletetut tai tutkitut kohderyhmät. Tuolla kansikuvalla rikotaan rajoja. Aivan samoin kuin samaisen lehden arvioissa parhaan rockin odotetaan tekevän, sen odotetaan olevan parhaimmillaan haastavaa ja rajoja rikkovaa.
Tuossa kansikuvassa ei siksi pitäisi olla mitään ihmeellistä. Mutta kun on. ’Vaihtoehtoiset’ musiikkilehdet kirjoittavat nekin yleensä lukijoiden odottamia juttuja kohderyhmäartisteista, silittelevät linjaan sopivia artisteja myötäkarvaan ja antavat levyarvioissa helposti etukäteen arvattavia pisteitä. Eli pelaavat turvallisesti varman päälle ja tekevät siis sitä, mikä tekemisen tapana pitäisi kuulua vain sille toiselle osapuolelle, isoille pahoille levy-yhtiöille ja niiden vaarattomille keskitien artisteille.
Vaikka Paten haastatteluun pääosin perustuva juttu keskittyykin liikaa herran toilailuihin ja viinasuhteeseen, se kannattaa ehdottomasti lukea. Se on suoraa puhetta. Ja hyvin otsikoitu: ’Suomirockin suurmies’. Erityisesti pidin jutun tekijän Janne Flinkkilän lauseesta ’aina kun joku suomalaisartisti nostaa jalan lavamonitorin päälle, Paten pitäisi saada tekijänoikeuskorvauksia’.
Tuosta kannesta Rumba saa ainakin kuukauden rockjournalismipalkinnon.
1 kommentti
Pe 16.11.2007 @ 13:02
Kiitoksia palautteesta!
Kun Räkärodeo-ohjelman lopettamista vastustanut 7 000 nimen adressi luovutettiin Ylen edustajille vuonna 2002, olin delegaation mukana tekemässä Rumbaan repparia.
Kabinetissa käytiin pitkä ja intensiivinen keskustelu. Räkärodeon paikan perineen Kitarama-ohjelman toimittaja Pekka Laine sanoi istunnon aikana elintärkeän asian ajatellen Ylen kansansivistyksellistä tehtävää: jos kaikki sisältö tehdään kohderyhmän ehdoilla, "vahingossa altistumisen" mahdollisuus kuolee. "Skidit ei kuule enää kantria", hän taisi asian konkretisoida.
Pate-kansi on osoitus tästä "vahingossa altistumisen" periaatteesta. Monella indiepopparilla on voinut mennä sukkahousut solmuun, kun kotiin tullessa kynnysmatolta on tuijottanut Pate Mustajärven naama, mutta parasta palautetta on ollut kuulla rehellisiä kommentteja tyyliin "lehdessä oli kamalia artisteja mutta kiinnostavia juttuja".
Kuulin juuri, että YleX:n Kitarama-ohjelma lopetetaan. En vielä tiedä, mitä tulee tilalle, mitä muita uudistuksia on suunnitteilla, ja miten uusi nuori musiikkipäällikkö vaikuttaa kanavan tarjoamaan sisältöön.
Itse toivon, pyydän ja jopa vaadin Ylen radio-ohjelmilta samaa kuin sinä peräänkuulutat blogissasi printtipuolelta: "haastavaa ja rajoja rikkovaa" musiikkijournalismia sen sijaan, että silitellään kohderyhmäartisteja myötäkarvaan, otetaan soittolistoille helposti etukäteen arvattavia sinkkuja ja pelataan turvallisesti varman päälle – "siis tehdään vain sitä, jonka tekemisen tapana pitäisi kuulua vain sille toiselle osapuolelle, isoille pahoille levy-yhtiöille ja niiden vaarattomille keskitien artisteille".
En väitä, että Yle nykyisin näin poikkeuksetta toimisi, mutta jos olemattoman pienillä resursseilla toimiva musiikkilehti pystyy silloin tällöin edes vähän tökkimään keppejä liukuhihnajournalismin rattaisiin, miten virkistävää ja kiehtovaa jälkeä Yleisradion resursseilla olisikaan mahdollisuus saada aikaan.
Takaisin Pasilaan,
Janne Flinkkilä
toimituspäällikkö, Rumba
