Avoin Yle

Ydinvelvoitteemme: tasapuolinen saatavuus

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Ylen strategia merkitsee muutoksia Ylen tarjontatapaan. Ylelle on tärkeää, että muistamme näisssä muutoksissa Yle-lain velvoitteet. Haluamme säännöllisesti kerrata, mikä on julkisessa palvelussa olennaisinta.

Minusta yksi tärkeimpiä julkisen palvelun velvoitteita on lain vaatimus tuoda Ylen palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä perustuu tietysti ajatukseen, että jokainen suomalainen on julkisen viestintäyhteisön tasa-vertainen jäsen.

Nyt kun panostamme verkkopalveluihin eli laajakaistan kautta saataviin palveluihin, edistämmekö tasa-arvoa ja yhtäläistä saatavuutta? Vai syrjimmekö heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole verkkoliittymää?

Saamme tämän vakavan kysymyksen jatkossa usein vastattavaksemme.

Laki ja laajakaistajakelu

Suomessa ja Ylessä on aina ajateltu, että yhtäläinen saatavuus toteutuu yleisradioverkon avulla. Kuulemme näkemyksiä, että vain tämä verkko kykenee tosiasiassa toteuttamaan Ylen palveluiden yhtäläisen saatavuuden. Sehän saavuttaa käytännössä kaikki kotitaloudet, laskennallisesti yli 99,9 %.

Mitä Yle-lakimme sanoo laajakaistajakelusta? Lain tärkein pykälä (joka pääosiltaan laadittiin alun perin vuoden 2002 lakiversioon) kuuluu:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Hallituksen perusteluissa lain tarkoituksista (HE 241/2001 vp) käy varsin selvästi ilmi, mitä ajateltiin, kun tätä pykälää vuonna 2002 muotoiltiin. Jo silloin internetin vyöry oli selvää. Oheispalveluilla tarkoitettiin ohjelmien kyljessä lähetettäviä erityisryhmille suunnattuja palveluita – siis erityisesti ohjelma- ja äänitekstityksiä. Lisäpalveluilla tarkoitettiin ohjelmiin liittyvää lisäinformaatiota. Käytännössä nykytermein ohjelmien internet-sivustoja.

Mutta tuo lainkohta ”…ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluita..” on sellaisenaan hiukan erikoinen. Mitä nämä muut sisältöpalvelut ovat?

Teksti on tarkoituksella, viisaasti ja kaukonäköisesti ajateltu linjaus. Lain perusteluissa kerrotaan muiden sisältöpalveluiden selvästi tarkoittavan, että Yle voi tarjota radio- ja televisio-ohjelmapalveluitaan enenevästi muissa kuin ”perinteisissä televisio- ja radioverkoissa”. Siis sellaisia palveluita, joita aiemmin on levitetty yksinomaan yleisradioverkkojen kautta. Ei näiden samoja sisältöjä tarvitse olla, ja ne saavat olla ihan oikeita televisio- ja radiopalveluita. Aivan kuten nyt tarjotaan ”vain Areenassa” -ohjelmia, tai av-mediaa sisältäviä uutissivustoja tai jatkossa ”vain Areenassa” -paketteja ja -kanavia.

Yle voi siis lain mukaan jakaa palveluitaan yleisradioverkkojen ja yleisten viestintäverkkojen kautta. Kunhan yhtäläinen saatavuus peruspalveluissa toteutuu. Edellisen jakelun maksaa Yle osana omia kustannuksiaan, jälkimmäisen jakelun maksaa kuluttaja laajakaistaliittymämaksussaan. Tämä ero ei mielestäni ole ratkaiseva Yle-lain edellyttämän yhtäläisen saatavuuden kannalta. Myös antennijakelun varassa oleva kuluttaja joutuu maksamaan erilaisia antenneihin, vahvistimiin, johdotuksiin jne. liittyviä ”tilaajakustannuksia”.

Laajakaista tavoittaa ja ei tavoita

Tasavertaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista on, että antenniverkon ohella kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada riittävän nopea laajakaistaliittymä. Ja että sellaisen hankintakustannukset eri puolilla maata eri kuluttajille ovat jokseenkin yhtäläiset. Tähän tähtää maamme laajakaistapolitiikka, jota myös Yle määrätietoisesti tukee.

Markkinakilpailu lienee jo huolehtinut hintojen kohtuullisuudesta, mutta nopeuksissa haja-asujat jäävät jälkeen. Jos kuluttajan nykyoikeus saada käyttöönsä lakisääteisenä yleispalveluna meganen liittymä olisi samalla myös tosiasiallinen maksimikapasiteetti merkittäville kuluttajaryhmille, ei yhtäläinen saatavuus toteutuisi.

Ylen on tulevina vuosina käytännössä vaikea merkittävästi laajentaa näitä ”vain verkossa” kulkevia televisio- ja radiopalveluita, ennen kuin suorituskykyinen, kohtuuhintainen tilaajaliittymä on maamme joka hehtaarilla. Toisaalta laajakaistaliittymä on myös jossain määrin antenniliittymää tasa-vertaisempi: se mahdollistaa Ylen palveluiden saatavuuden moninaisimmissa arjen käyttötilanteissa. Laajakaistayhteys kulkee verovelvollisen mukana, eikä saatavuus jää jumiin antennitöpseliin.

Yle haluaa katsoa kansalaisten tasa-arvon perään ja tunnustaa kotitalouksien realiteetit. Koko kansan Ylen on vaikea edetä vain nopeimpien mukana. Ylen odotetaan puolustavan kansalaisten tasavertaisuutta ja tämän vuoksi Yleä arvostetaan. Uskon myös, että Yle toiminnallaan luo painetta ja edistää tasa-arvoisen laajakaistasaatavuuden tosiasiallista toteutumista.

Yle-lain oikeutus tarjota vain laajakaistaverkossa kulkevia palveluita on kuitenkin jo olemassa.

Asiasanat:

julkinen palvelu

Yle-laki

jakelu

verkko

26 kommenttia

Viihde on kulttuuria, kulttuuri on viihdettä

7 kommenttia

Ville Vilén johtaa Ylen Luovat sisällöt yksikköä, jossa tehdään, tuotetaan ja hankitaan kaikki Ylen kotimainen, suomenkielinen kulttuuri- ja viihdetarjonta.

Hätkähdin hieman, kun luin uutisen, jonka mukaan 56 prosenttia suomalaisista leikkaisi kulttuurin tukea. Samassa listassa toki leikkailtiin monia muitakin tärkeän oloisia asioita, mutta taloudellisesti vaikeina aikoina tuntuu kulttuuri aina joutavan romukoppaan.

Ylen kulttuuritehtävä on juuri nyt entistäkin keskeisempi. Kulttuuri ja viihde tulkitsevat kansakunnan elinvoimaa, ne välittävät sitä. Ne ovat sitä. Ja uutta elinvoimaa Suomi ja suomalaiset juuri nyt tarvitsevat.

Informoida, viihdyttää, sivistää

Kulttuuri ei ole markkinaosuuksia eikä miljoonayleisöjä, vaan pieniä kohderyhmiä ja erilaisia elämyksiä.

Mikäli Yle hamuaisi kulttuurin ja viihteen keinoin markkinaosuuksia mediassa, me tuskin esittäisimme televisiossa parhaaseen katseluaikaan klassista musiikkia, tiedettä tai intialaisia elokuvia. Näin teemme, jotta tavoitamme niiden ystävät. Sen lisäksi esitämme draamaa ja musiikkia lapsille, rakkaimpia runoja, äänitaidetta ja monenlaista musiikkia näiden eri lajien ystäville. Ja paljon muuta.

Eurooppalaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminnan perustehtävä ponnistaa kolmesta peruslähtökohdasta: julkinen palvelu informoi, viihdyttää ja sivistää.

Kulttuurin ja viihteen eroa on vaikea määrittää. Sitä on myös aivan turha määrittää. Korkea ja matala kulttuuri ovat hapettuneita käsityksiä ja eilispäivän yrityksiä arvottaa luovuudesta kumpuavia sisältöjä paremmusjärjestykseen. Yksi viihtyy Bachin seurassa ja toinen tutkii koko elämänsä Tähtien sota -saagaa. Kysymys on kunkin lajityypin omista laatukriteereistä. Kaikkea voi tehdä hyvin ja huonosti.

Suomi ilman Euroviisuvoittoa?

Helpoin tapa kritisoida Yleä, on sanoa, ettei sen pidä tehdä viihdettä. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Ensinnäkin kulttuurin ja viihteen ero ei ole määriteltävissä. Ihminen on kokonainen. Hän nauraa, itkee, puhuu asiaa ja pilkkaa. Hän ajattelee loogisesti ja kuvittelee – yhtä aikaa. Siksi kokonaisen ihmisen ja kokonaisen maailman luominen ja esilletuominen julkisen palvelun mediassa on tätä kaikkea. Se on asiaa, se on sirkusta, se on faktoja ja elämyksiä.

Urheilu ja vaalit yhdistävät kansakuntaa. Niin tekee myös suuri viihde. Millainen olisi Eurooppa ilman yleisradioyhtiöiden Euroviisuja? Tai Suomi ilman Lordin voittoa? Yhtä tyhjä, kuin Suomi ilman jääkiekon MM-voittoja tai Paavo Nurmen tai Lasse Virénin juoksuja. Kansakunta vailla kokonaista historiaa.

Yle-lakiin on kirjattu Ylelle velvollisuus tehdä kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä. Näin siksi, että ne rakentavat olemassaoloamme, ihmisyyttämme. Ajattelua, kieltä ja keskusteluja. Jo roomalaiset tiesivät, että ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja. Tästä syystä kulttuurin lisäksi myös virikkeellinen viihde on julkista palvelua ja olemme näiden kokonaistarjonnasta tehneet Ylessä mielestäni onnistuneen tulkinnan.

Rakkauslauluja ja Sibeliusta

Yle ei ole lähtenyt mukaan kilpailemaan maailman suurimmista viihdeformaateista kuten Idols tai Voice. Olemme halunneet luoda ja kokeilla uusia, suomalaisia koskettavia viihdekonsepteja, joista syntyy kenties myös kotimaisia kulttuurituotteita kansainväliseen vientiin.

SuomiLove on hyvä esimerkki sellaisesta viihteestä, jota haluamme tehdä. Se on yhdessä tuotantoyhtiön kanssa kehitelty alkuperäinen suomalainen formaatti, jossa on vahva tunnekokemuksellinen ote. Suomalaisten rakkaustarinoiden kertominen on mielestäni julkista palvelua jos mikä.

SuomiLove on kulttuuria ja viihdettä. Toivottavasti suomalainen osaaminen myös matkustaa maailmalle sen mukana. Ja Sibeliuksen sinfoniat ovat jo matkalla. Kattava televisiosarja ja RSO:n konserttimatka Kiinaan ja Japaniin ensi syksynä on suomalaisen kulttuuriviennin ponnistus vailla vertaa.

Asiasanat:

kulttuuri

viihde

julkinen palvelu

7 kommenttia

Rakastunut draamaan

9 kommenttia

Jarmo Lampela on ohjaaja ja työskennellyt Aalto-yliopiston elokuvauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen johtajana. Hän aloittaa Yle Draaman päällikkönä toukokuun alussa 2015.

Viime marraskuussa matkasimme Viroon Näyttelijäliiton Valmiina -kuvaukseen kameratyön kurssin näyttelijäryhmän kanssa. Matkassa oli 16 näyttelijää ja pieni työryhmä. Meillä oli kaksi päivää aikaa kuvata kohtauksia, joita käsikirjoittaja Kati Kaartinen oli kirjoittanut ensemblen tarinan ja kohtausideoiden pohjalta.

Keli Virossa oli hyytävä.

Kuusi pakkastasastetta ja jäätävä viima. Kuvauspaikkoina levähdyspaikka, tienvarrella eteen osunut huoltoasema, pikkubussi, henkilöautot, peltotiet ja lopulta virolaisen nuoren ohjaajan Kristo Jürmanin järjestämä maalaistalo, jonne kurssin lopputyönä tehtävän elokuvan tarina huipentuu.

Näky on hauska.

Hieman rempallaan oleva talo. 16 suomalaista ammattinäyttelijää kuoroasetelmassa käsissään outoja esineitä, valmiina ojentamaan ovesta astuvalle nuorelle miehelle uurnan ja esittämään tälle runon muistovärssynä edesmenneelle runokuoron johtajalleen.

Vaikka taivaalta vihmoi neulanterävää raetta ja tuuli puhalsi kaikkien varpaat tunnottomiksi, tunnelma on korkealla. Kohtaus toimii, elää ja naurattaa vaikka se toistetaan. Ja toistetaan.

Virolainen Kristo katsoo touhuamme huvittuneena. Hän kysyy tarinasta ja nauraa kuullessaan tiivistelmän. Eikä hän naura pelkästään tarinalle vaan myös todellisuudelle ympärillämme. Kriston reilusti yli kahdeksankymppiset isovanhemmat ovat talossa sisällä ja ihmettelevät pihalla mölyävää porukkaa. Jospa olisimme keksineet kirjoittaa mukaan verhojen raosta kurkkaavan hämmästyneen vaarin. Mutta todellisuus tuntuu osaavan aina jotenkin nokittaa.

Kauko Lindforsin ensimmäistä leikkausversiota kohtauksesta katsellessani en vaaria enää kaivannut.

Vaikka todellisuus panisi paremmaksi, on draama rakkauteni, todellisuuden peili, heijastus, jostain eletystä kumpuava tarina. Olkoon se sitten eskapismia arjesta, historian kohtalonhetkiin sukeltavaa epookkia, kyyneleet silmiin nostavia aikalaistarinoita tai naurun esille naurun esille purskauttavaa komediaa komediaa.

Draama on ollut suuri rakkauteni aina. Se on ollut myös työtäni runsaat pari vuosikymmentä. Uusi askel työelämässä, siirtyminen Yle Draaman päälliköksi, tuo varmasti uutta kulmaa, säröä ja eloa vanhaan rakkauteen.

Olen kertonut, että haluan Ylen draamapäällikkönä edistää erityisesti kansainvälisiä yhteistuotantoja ja nostaa suomalaista alan osaamista. Toinen tärkeä tavoite on tuoda esiin lahjakkaita, uusia, nuoria tekijöitä.

Yle on minulle tuttu talo, tunnen tekijöitä ja Ylen vahvan roolin tv-draamassa. Olen vuosien mittaan tehnyt useita eri tuotantoja Ylelle. Tv-draama elää Ylessä ja maailmalla vahvaa nousukautta, se kiinnostaa ja koukuttaa ihmisiä myös aivan uusin keinoin. Kansainvälisen yhteistyön näkymät avaavat paljon uutta ja innostavaa.

Näen työssäni ja rakkaudessani paljon mahdollisuuksia!

----

Jarmo Lampela on työskennellyt Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen johtajana. Hän on ohjannut tv-, elokuva- ja teatterituotantoja sekä toiminut käsikirjoittajana, dramaturgina ja tuottajana vuodesta 1992. Ylen draamapäällikkönä hän vastaa Ylen kotimaisesta draamatuotannosta sekä draaman kehittämisestä. Draamapäällikön vastuulla on Ylen omatuotantoinen draama, myös radiodraama sekä tuotantoyhtiöiltä tilatut suomenkieliset teokset ja sarjat.

Asiasanat:

draama

nimitys

9 kommenttia

Ei suuruudenhullua, vaan reilua ja oikein

16 kommenttia

Pia Hagström on kehityspäällikkö Ylessä.

Ylen on viime aikoina toistuvasti arveltu pyrkivän mahdollisimman suuriin markkinaosuuksiin.

Näissä väitteissä suuruudenhulluudesta ei ole perää.

Keskustelussa on nimittäin sekoitettu kaksi eri asiaa: markkinaosuus ja tavoittavuus.

Käsitteet on nyt saatava ojennukseen, jotta tärkeää keskustelua julkisesta palvelusta voidaan jatkaa oikealta pohjalta.

Markkinaosuus eli osuus median parissa käytetystä ajasta kasvaa, kun yksi Yleä rakastava aloittaa Ylen aamu-tv:llä, seuraa sitten koko päivän Radio Suomea ja surffailee illalla Yle TV1:n ja Yle Teeman välillä. Tuloksena puoli vuorokautta Ylen parissa.

Tässä on kuitenkin tavoitettu vain yksi ihminen.

Tavoittavuus kasvaa, kun kymmenen erilaista ihmistä viettää Ylen eri sisältöjen parissa verkossa, radiossa ja televisiossa vaikkapa puoli tuntia kukin. Yhteensä viisi tuntia Yleä. Vähemmän aikaa, siis pienempi markkinaosuus. Silti suurempi tavoittavuus: kymmenen ihmistä.

Koska kaikki maksavat Ylen toiminnasta, on reilua ja oikein, että Yle tarjoaa jokaiselle jotakin häntä kiinnostavaa sisältöä. Tässä onnistumista mittaamme juuri tavoittavuudella.

Tavoittavuus on ollut jo vuosia Ylen keskeisin strateginen päämäärä. Olemme muotoilleet sen seuraavasti (luvut koskevat yli 15-vuotiaita):

100: Jokainen suomalainen (100 prosenttia) käyttää Ylen palvelua edes kerran vuoden aikana. Tämän päämäärän olemme saavuttaneet.

90: Lähes jokainen suomalainen (90 prosenttia) pitää jotakin Ylen palvelua kiinnostavana. Emme ole saavuttaneet päämäärää. Tulos oli viime syksynä 77 prosenttia.

80: Neljä viidestä suomalaisesta (80 prosenttia) käyttää jotakin Ylen palvelua päivittäin. Tätä on todella vaikea saavuttaa. Ylen palveluja käyttää nyt joka päivä 73 prosenttia suomalaisista.

Seuraamme toki, kuten koko muukin media-ala, esimerkiksi Finnpanelin mittaamia televisionkatselun tai radionkuuntelun markkinaosuuksia. Teemme tämän ymmärtääksemme, mitä alalla tapahtuu. Olemme kuitenkin kauan sitten luopuneet markkinaosuuksista toiminnan tai menestyksen mittareina.

Me ihmiset olemme niin erilaisia, että minun lempparini on sinun suuri inhokkisi. Jokaisen palveleminen tarkoittaakin todella laajaa kirjoa sisältöjä. Siksi teemme yhä enemmän sisältöjä pienille yleisöille ja yhä vähemmän varmoja menestystuotteita massoille. Tästä seuraa lähes vääjäämättä Ylen markkinaosuuden pieneneminen.

Oiva esimerkki tästä on Yle TV2 -kanavan profilointi uudelleen muutama vuosi sitten. Kanavan markkinaosuus on muutoksen jälkeen pudonnut, kun entiset yleisöt vaihtoivat muualle. Olemme kuitenkin onnistuneet tavoittamaan uusia yleisöjä, sellaisia, joita aiemmin palvelimme huonosti tai suorastaan laiminlöimme.

Yle haluaa palvella suomalaisia yhä tasapuolisemmin. Siksi tavoittavuus on strateginen päämäärämme. Markkinaosuus ei ole.

Asiasanat:

16 kommenttia

Miksi ryhtyä Ylen hallituksen puheenjohtajaksi?

10 kommenttia

Thomas Wilhelmsson on Helsingin yliopiston kansleri ja Ylen hallituksen uusi puheenjohtaja.

Moni on kysynyt, miksi Helsingin yliopiston kanslerina ryhdyin Ylen hallituksen puheenjohtajaksi. Miksi vastasin myöntävästi, kun hallintoneuvoston puheenjohtaja marraskuussa soitti kysyäkseen suostumustani? Miksi en edes epäröinyt, vaikka hallintoneuvoston työvaliokunnan tarjous tuli täysin pyytämättä ja yllättäen?

Kysymyksiin on helppo antaa lyhyt vastaus.

On ilo lähteä mukaan Ylen toimintaan, koska Yle on perustaltaan hyvä yhtiö, jolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Kukapa ei haluaisi olla mukana tukemassa kansanvaltaa, luomassa kotimaista kulttuuria, tarjoamassa sivistystä ja tasa-arvoa, palvelemassa vähemmistöjä ja eri kieliryhmiä sekä edistämässä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien vuorovaikutusta. Näin yleisradiolaki on määritellyt Ylen tehtävän.

Tutut arvot ja tavoitteet

Yliopiston kanslerin tehtävänä on puolustaa tieteitä ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta eli laajassa mielessä sivistystä. Ylen hallituksen puheenjohtajuus tuntui minusta varsin luontevalta. Yhteiskunnan kahdella keskeisellä julkisella sivistysinstituutiolla, Ylellä ja yliopistolla, näytti olevan paljon yhteistä.

Kun tutustuin Ylen strategiaan, tunne ainakin osin yhteneväisestä matkan määränpäästä vahvistui. Ylen missiossa painotetaan yhtiön yhteiskunnallista merkitystä. Yle kertoo vahvistavansa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Visiossa korostetaan laatua. Yle lupaa tehdä maailmanluokan julkista palvelua.

Helsingin yliopiston strategiassa samat tavoitteet on kuvattu otsikolla ”huipulle ja yhteiskuntaan”. Myös Helsingin yliopisto painottaa missiossaan yhteiskuntaa ja sen tavoitteena on olla Suomen monipuolisin tieteen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio. Ja visiossa seuraa yliopistollakin laatutavoite: yliopisto haluaa lujittaa asemaansa maailman parhaiden monitieteisten tutkimusyliopistojen joukossa. Tuntuuko tutulta?

Ylen arvotkaan eivät tunnu yliopistolaiselle vierailta. Luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen arvostaminen ovat hyvin samansuuntaisia kuin yliopiston arvokatalogi.

Vaikka Ylen ja yliopiston tavoitteisto ja arvoperusta ovat samansuuntaiset, ovat toimintaympäristö, kohdeyleisöt, toiminnan aikaperspektiivi ja toiminnan infrastruktuuri hyvin erilaisia. Vertailu yliopistoon osoittaa vain, miksi minun on helppo sitoutua Ylen peruseetokseen: sivistyksen tukemiseen, julkisena palveluna ja mahdollisimman laadukkaasti.

Luovan työn johtamista

Yleä on johdettava tavalla, joka sopii Ylen toiminnan luonteeseen.

Ylen kaltaiseen yritykseen liittyvät johtamishaasteet ovat tuttuja suurissa luovissa organisaatioissa työskennelleille. Miten johtaa luovaa taloa kohti yhteisiä strategisia tavoitteita siten, että ihmisten omaehtoinen luovuus kasvaa? Miten tehdä isossa yrityksessä päätöksiä tarvittaessa nopeasti, joustavasti ja luovasti?

Julkisrahoitteisen organisaation kestohaaste on oman toiminnan asemoiminen kentällä, jolla on myös kaupallisia yrityksiä. Kaupalliset kokevat, että julkinen palvelu vääristää kilpailua ja on uhka niiden omalle menestymiselle, kuten ajankohtainen keskustelu Ylen tehtävän rajaamisesta osoittaa.

On tärkeää, että Yle suoriutuu tehtävistään siten, että vaikutukset kaupallisten toimijoiden asemaan ovat mahdollisimman vähäisiä. Ja tätähän jo lainkin mukaisesti arvioidaan.

Tärkeintä on kuitenkin huolehtia hyvin kansanvaltaa, kulttuuria ja sivistystä tukevasta perustehtävästä. Yle onnistuu tässä tehtävässä vain olemalla koko kansan tavoitettavissa ja siellä, missä kansa on. Niinpä Ylen on oltava verkossa. Ylen tulee voida palvella myös viihteellä ja viihteellisesti, sillä naurua ei voi kieltää. Vain näin Yle voi tehtävänsä mukaisesti vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Asiasanat:

johtaminen

valvonta

hallitus

10 kommenttia

Melkein kiinnostavaa ei enää tehdä

12 kommenttia

Atte Jääskeläinen on Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja.

Melkein kiinnostavaa. Melkein tärkeää. Melkein näyttävää.

Näitä ei ensi viikosta alkaen Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa ole tarkoitus enää tehdä.

Olen yrittänyt pian 20 vuotta ymmärtää, miten internet vaikuttaa journalismin tekemiseen ja kulutukseen. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, että internet-aikana ei kannata tehdä samaa kuin muut.

Kaikki maailman sisällöt ovat nyt kaikkien saatavilla. Kukaan ei halua valita toiseksi parasta, jos paraskin on tarjolla. Siksi nyt vain paras on kyllin hyvää.

Journalistien kannalta tämä on loistava mahdollisuus. Voi keskittyä tekemään erinomaista. Erinomaisuus on eri tilanteissa erilaista. Välillä se on nopeaa ja lyhyttä, toisinaan taas pitkää, ajateltua ja syvällistä. Mutta kaikissa näissä tilanteissa mielekästä, tärkeää työtä, jolla on yleisön mielestä arvoa.

Nyt ei siis kannata tehdä samaa tai yhtä hyvää kuin muut. Ei kannata myöskään tehdä televisioon sellaista, jonka kaikki ovat jo päivällä nähneet tai kuulleet.

Otamme ensi viikolla käyttöön uuden toimintamallin, jolla on tarkoitus. Yritämme parantaa.

Jokaisen jutun tavoitteena tulee olla se, että se on ajateltu ja hyvin tehty – oli se sitten lyhyt tai pitkä. Siksi erikoistumme uudella tavalla. Jos aihe ratkaisee, ryhmitymme uudella tavalla toimituksittain aiheen ympärille ja erikoistumme siihen.

Aihetta voidaan näin helpommin kuljettaa välineestä ja lähetyksestä toiseen tiimissä, joka tekee työtä yhdessä. Kerromme aiheesta kaikissa välineissämme. Teemme työtä suomalaisille, emme radioon tai televisioon.

Kun välineen osaaminen ja ymmärtäminen on tärkeä, on siinäkin oltava erinomainen. Osa meistä erikoistuu siksi edelleen televisio-, radio- tai verkkoilmaisuun.

Jatkossa valitsemme tarkemmin. Mitä juttuja kannattaa tarjota radiolähetyksissä aamulla ja televisiossa illalla? Lähetysten on palveltava kuulijoitaan ja katsojiaan. Valintojen tekeminen on oma taitonsa, jonka pitää perustua ihmisten ajankäytön ja tarpeiden aiempaa tarkempaan ymmärtämiseen.

Pohdimme myös miten pystymme palvelemaan jokaista suomalaista omalla, juuri hänelle räätälöidyllä palvelulla. Sitä varten varaamme rahaa ja ihmisiä uuden kehittämiseen, ja etenemme kohti yhä henkilökohtaisempia mobiili- ja verkkopalveluja.

-----

Tiedote 22.10.2014: Nimityksiä Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa

Asiasanat:

uutistoiminta

internet

12 kommenttia

Ylen suuri tehtävä

25 kommenttia

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Eurooppalaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminnan keskeisin tehtävä on tukea yhteiskunnan demokraattisia, kulttuurisia ja sosiaalisia tarpeita. Jokainen valtio järjestää itsenäisesti julkisen palvelun toiminnan puitteet, määrittelee tehtävän ja päättää rahoituksesta. Yleisradiolaki, Yle-vero ja tapa, jolla Ylen toimintaa valvotaan, ovat suomalaisen yhteiskunnan tahdonilmaisun tulos.

Ylessä me haluamme toteuttaa annetun tehtävämme mahdollisimman hyvin. Yleisö on meihin tyytyväinen ja meihin luotetaan, tästä kertovat tutkimukset. Se antaa meille varmuuden siitä, että teemme monia asioita hyvin, ja olemme osanneet tulkita tämän ajan tarpeet ja vaatimukset oikein.

Tervetuloa keskustelemaan!

Keskustelu Ylen tehtävästä ja sen toteutuksesta on demokratian ja oman tekemisemme kannalta sekä välttämätöntä että toivottavaa. Haluamme aktiivista dialogia laajasti suomalaisten ja eri päättäjien ja sidosryhmien kanssa.

Median murros, sen vaikutukset kaupallisen median liiketoimintaan ja lisäksi yleinen taloudellinen tilanne ovat lisänneet paineita avata keskustelu Ylen tehtävän laajuudesta ja rahoituksen tasosta. Keskustelun taustalla on ennemminkin tyytymättömyys tapaan, jolla yleisradiotoiminta Suomessa on järjestetty, ei Ylen toiminta mediayhtiönä ja laadukkaiden mediapalveluiden tuottajana. Ylen toimintaa pidetään jopa ”liian hyvänä” – ikään kuin Yle toimisi saman markkinalogiikan mukaisesti kuin muu media.

Ylen suuri tehtävä -raportti ja tekeillä oleva samanniminen dokumentti ovat eräänlaisia keskustelualoitteita. Samalla on täysin selvää, että niissä puhutaan myös raportin ja elokuvan rahoittajien äänellä. Ylen suuri tehtävä -hanketta rahoittavat niin Sanoma, Keskisuomalainen, Turun Sanomat, kuin MTV, Alma Media ja Viestinnän keskusliitto.

Alan ongelmat eivät johdu Ylestä

On hyvä taas kerran toistaa, että Yle ei ole syypää muun median ahdinkoon. Median digitalisointi ja uudet globaalit toimijat muuttavat alaa ja sen toimintaedellytyksiä – ei kansallinen yleisradiotoiminta.

Ylen toimintalogiikka on täysin erilainen kuin kaupallisen median. Emme maksimoi markkinaosuuksia, vaan haemme olemassaolon oikeutuksemme laajasta kosketuspinnasta kaikkiin suomalaisiin. Tämän takia tavoittavuus – ei markkinaosuus – on ollut yhtiömme keskeisin strateginen tavoite jo useamman vuoden ajan. Ylen toiminta-ajatus lähtee oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta.

On oikeastaan yllättävää, miten muuttumattomana Ylen yhteiskunnallinen tehtävä on vuosien saatossa säilynyt. Uskon, että se johtuu yleisradiotoiminnan vahvasta arvopohjasta ja tehtävämme merkityksestä.

Ylen tehtävä kestää myös median murroksen, vain toteutustavat muuttuvat. Suomalaisia on kohdattava uusilla otteilla ja uusien väylien kautta. Samalla pirstaleinen yhteiskunta tarvitsee yhteisiä keskustelufoorumeita. Keskustelut, jotka eivät kohtaa, voivat olla tuhoisia. Charlien jälkimainingissa on useita viittauksia juuri tähän.

Ylen tehtävän lähtökohta on kaikkien palveleminen yhtäläisin ehdoin. Kaikki Yle-veroa maksavat osallistuvat julkisen palvelun rahoittamiseen. He ovat osittain myös mukana rahoittamassa sellaisia palveluita, joita kukaan ei muuten tarjoaisi.

Toisaalta, kaikki Yle-veronsa maksavat ovat oikeutettuja saamaan myös henkilökohtaista vastinetta rahalleen. Yhtiö, joka ei kehitä sisältöjään ja palveluitaan, laiminlyö tehtävänsä. Tämän takia strategian kärki on nyt verkon kehittämisessä ja Yle tekee toiminnassaan isoja rakenteellisia muutoksia.

Hyvä yleisösuhde sekä laaja julkisen palvelun ymmärrys ovat tehtävämme kannalta aivan keskeisiä. Ylessä asiakkuuksien ymmärtäminen perustuu tähän. Asiakkuuksien johtaminen Ylessä tarkoittaa suomalaisten sekä julkisen palvelun tehtävän että arvon tuottamisen huomioimista kaikissa tekemisissämme.

Ennakoin, että tästä tulee vilkas vuosi – keskustelu jatkuu.

-------

Lue myös Ylen viestintäjohtaja Reija Hyvärisen vastaus Ilta-Lehden pääkirjoitukseen.

Asiasanat:

julkinen palvelu

media-ala

yleisradiotoiminta

25 kommenttia

Eeppinen sisältötulva, personointi ja Yle

4 kommenttia

Sami Kallinen on internetin kehityspäällikkö Ylessä. @sakalli

1970-luvulla oli Kekkonen ja oli Yleisradio. Kun Kekkonen sanoi, että nyt hiihdetään, silloin kansa hiihti. Kun Yleisradio sanoi, että torstaina klo 19.30 tulee hyvää ohjelmaa, silloin katselimme ja kuuntelimme. Maailmasta otti selvää, tiedettiin mikä liittyy mihinkin ja kuka päätti.

100 tuntia minuutissa

Tänään media toimii toisenlaisella logiikalla. YouTube-palveluun ladataan yli sata tuntia sisältöjä minuutissa. Olisi virhe aliarvioida, miten monta mielettömän laadukasta minuuttia tuohonkin 100 tuntiin mahtuu. Jokainen niistä kilpailee suomalaisten ajankäytöstä. Asian ydin on kuitenkin siinä, että YouTube on vain yksi palvelu verkossa, ja palveluita on pilvin pimein vain muutaman klikkauksen päässä. Elämme keskellä huikeaa sisältötulvaa.

Kun tarkastelee Yhdysvaltojen televisio-ohjelmien tavoittavuuden kehitystä, on trendi ollut selkeä alusta alkaen: 1950-luvulla vuosikymmenen suosituimman ohjelman, I Love Lucy -sarjan jaksoa, katsoi lähes 70 % kotitalouksista. Tämän vuosikymmenen vastaavaa suurta suosikkia, American Idol -jaksoa katseli “vain” vajaat 15 % kotitalouksista. Luku on pienentynyt vähitellen vuosikymmenten saatossa.

Sisällön käytön valtava pirstaloituminen tai nk. atomisoituminen ei siis ole alkanut internetin myötä, vaan se on kulttuurissamme paljon vanhempi ilmiö.

Kuluttajan onni - mediatalon ongelma

On hyvä muistaa, että tulva ja pirstaloituminen ei ensisijaisesti ole niinkään median kuluttajien ongelma, vaikka maailma ehkä onkin kaoottisempi ja paljon vaikeammin jäsennettävissä kuin aikaisemmin. Kuluttajan oltavat ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Tänään löytyy enemmän ja parempaa sisältöä kuin koskaan. Vaivattomammin kuin koskaan. Maailma on lisäksi pullollaan työkaluja, jotka helpottavat sisällön löytämistä.

Ongelma onkin Ylen kaltaisilla perinnetoimijoilla kuten mediataloilla ja yhteiskunnallisilla instituutioilla. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, ovatko nämä instituutiot relevantteja myös tulevaisuudessa. Se ei ole mikään triviaali asia. Esimerkiksi hyvinvoivan ja vahvan yleisradioliikkeen ja terveen demokratian välillä on selkeä korrelaatio, joka on havaittavissa varsinkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.

Yleisradion ja muun kansallisen median mahdollistamalla näkökulmalla on suuri merkitys suomalaisille. Ei riitä, että teemme upeaa sisältöä, suomalaisten pitää myös löytää se. Sen, löytävätkö suomalaiset Ylen neuloja internetin heinäsuovista, pitäisi olla meille kaikille merkityksellistä.

Personointi - kuin oma Pirkko?

Personointi on yksi monista työkaluista tässä tilanteessa. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Parhaimmillaan persoinointi on kuin vanhanajan kylä- tai korttelikauppias Pirkko, joka tervehtii ystävällisesti asiakkaita tiskin takaa yllään valkoinen työtakki ja päähine. Vieressä perinteinen valkoinen vaaka, sellainen jossa on se korkea kolmionmuotoinen “näyttö”. Vitriinissä on erilaisia juustoja ja niiden edessä nimet ja hinnat kauniisti kirjoitettuna pahvinpalasille. Takaseinällä on muita tuotteita: kananmunia, säilykkeitä, juomia jne. Takaseinällä roikkuu kyltti, jossa lukee “Osta Pirkolta juustoa”.

Pirkko on loistava esimerkki siitä, mitä personointi voi olla. Koska Pirkko tuntee sinut, voi hän “personoida” juustovalinnat juuri sinun makusi mukaisiksi. Hän saattaa jopa tietää, kuka on tulossa luoksesi kylään illalla ja minkälaisista juustoista vieraasi pitää.

Ylellä ei tietenkään ole resursseja palkata jokaiselle suomalaiselle omaa Pirkkoa, joka auttaisi löytämään sisältö- ja tietohelmiä, mutta onneksi on olemassa välineitä, joiden avulla pystymme luomaan palvelua, joka muistuttaa - ainakin hitusen - sitä, miltä Pirkonkin palvelu näyttää.

Mitä personointi tarkoittaa Yle Areenassa?

Me Ylellä panostamme yhä enemmän personointiin. Uudistuvassa Areenassa on toiminnallisuuksia, jotka muistavat käyttäjän ja hänen valintansa. Suosikkeihin voit merkitä niitä ohjelmia, joista itse erityisesti pidät. Tämä auttaa sinua löytämään omat suosikkisi nopeammin seuraavalla kerralla kun palaat palveluun. Kun ohjelma jää kesken, Areena muistaa sen, ja voit myöhemmin jatkaa katselua samasta kohdasta ohjelmaa, tulevaisuudessa myös jollain toisellakin laitteella.

Personointia on myös se, että jos käyttäjä haluaa, lähetämme hänelle viestejä sähköpostilla, somessa tai miksei jopa tekstiviestinä. Viesteissä voimme suositella sinulle sisältöjä, joiden uskomme kiinnostavan juuri sinua, tai muistuttaa siitä, että nyt viikonloppuna sinulla on aikaa katsella suosikkisarjan viimeiset jaksot ennen niiden poistumista Areenasta.

Myös Uutisvahti personoi

Toinen esimerkki Ylen personoiduista palveluista on suosittu Uutisvahti-sovellus. Sovelluksessa käyttäjä itse painottaa aiheita. Painotusten perusteella Uutisvahti tarjoaa paremmin käyttäjää kiinnostavia sisältöjä.

Kaikki nämä valinnat, joita sinä käyttäjänä teet, ovat fantastista dataa meille. Paitsi että tuo data auttaa parantamaan palvelujamme, mahdollistaa sen analyysi myös sen, että teemme parempia sisältöjä ja sisältövalintoja. Eli se, että joku valitsee #lovemilla-sarjan suosikkisisällökseen tai painottaa tiedesisältöä Uutisvahdissa, on yllättävänkin laadukas signaali, jota pyrimme hyödyntämään.

Netflixin House of Cards on oppikirjaesimerkki siitä, miten käyttäjädataa hyödyntämällä tehtiin loistosisältöä. - Katso esim. http://www.nytimes.com/2013/02/25/business/media/for-house-of-cards-usin...

Ei tietenkään pidä unohtaa, että tällaisessa muutoksessa nousee esille myös hyvin paljon vaikeita kysymyksiä ja riskejä, joita pitää punnita. Vastuullinen datan keruu ja yksityisyys ovat teemoja, joita käsitellään koko ajan.

Puhutaan myös nk. filtteri- tai suodatinkuplasta, journalismin kohtalosta osana automatisoituvia julkaisuja, serendipiteetistä (eli siitä miten käyttäjä löytää sisältöjä, joita ei tiennyt haluavansa) ja mustista laatikoista. Nämä ovat vaikeita mutta kiehtovia kysymyksiä, joita olemme tutkineet ahkerasti viime aikoina, ja joihin palaamme tässä blogissa vuoden 2015 aikana.

Asiasanat:

4 kommenttia

Vaalit ja ehdokkaiden julkisuus

9 kommenttia

Riitta Pihlajamäki on journalististen standardien ja etiikan päällikkö.

Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa järjestetään parlamenttivaalit ensi keväänä.

Medialle vaaleja edeltävä vaihe on poliittisen ajankierron kiinnostavinta ja kiihdyttävintä aikaa. Ylen ohella yleisradioyhtiöt SVT ja BBC ovat tarkan luupin alla, kun halutaan varmistua erilaisten poliittisten näkemysten ja ehdokkaiden monipuolisesta ja tasa-arvoisesta käsittelystä.

BBC:n vaaleja koskeva sisäinen ohjeistus on 14 sivun mittainen. SVT ja Yle selviävät vähän vähemmällä sivumäärällä. Kaikilla kolmella on kuitenkin sama, keskeinen ajatus: ohjelmiston on rohkaistava vilkkaaseen ja moniarvoiseen debattiin eikä mikään puolue tai kukaan ehdokas saa saada erityistä etua muihin nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että puolueita ja ehdokkaita on kohdeltava tasapuolisesti.

Julkisuudessa puhutaan usein vaalikaranteenista. Sellaista ei Ylessä ole. Ehdokkaana olevia henkilöitä voidaan haastatella journalistisin perustein. Ministeriä, asiantuntijaa tai vastuullista päätöksentekijää ei jätetä kuulematta jos käsiteltävä asia niin vaatii. Ratkaisun pitää perustua vankkaan journalistiseen harkintaan.

Ehdokkaana olevat Ylen omat työntekijät tai vakituiset avustajat otetaan pois näkyvistä tehtävistä ehdokkuuden tultua tietoon.

Tieto ehdokkuudesta ratkaisee

Entä miten toimitaan niissä tilanteissa jolloin erityistä journalistista perustetta ehdokkaan esiintymiselle ei ole? Uutis- ja ajankohtaisohjelmien rinnalla Ylellä on verkossa, radiossa ja televisiossa valtava määrä sisältöä suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Tilanteita, joissa joudumme punnitsemaan ehdokkaan esiintymistä, tulee vastaan usein. Usein syntyy myös mielipahaa, väärinymmärrystä ja ristiriitaisia tulkintoja.

Henkilö on ehdokas siitä hetkestä lähtien kun ehdokkuus on tiedossa. Tuon hetken jälkeen hänen esiintymistään Ylen sisällöissä on arvioitava erityisen tarkkaan. Syntyy tilanteita, joissa esimerkiksi aiemmin sovittu esiintyminen tai ohjelmanteko joudutaan perumaan. Näin tehdään jotta tasapuolinen kohtelu toteutuu.

Vaaliehdokkuuden julkistamisen panttaaminen ei ole tae sille, että ehdokas pääsisi julkisuuteen. Kikkailemalla aikataulujen kanssa kenenkään ei pidä saada etulyöntiasemaa.

Ehdokkaana olevien Ylen vakituisten työntekijöiden siirto näkyvistä tehtävistä taustalle kampanjan ajaksi on helppo perustella. Sen sijaan freelance ohjelmantekijöiden kohdalla syntyy helposti keskustelu, jossa vaaditaan toisenlaista kohtelua. Vaatimus on yhden yksittäisten henkilön osalta inhimillisesti ymmärrettävä, mutta ehdokkaiden samanarvoisen kohtelun näkökulmasta kestämätön.

Vilkas, erilaisia näkemyksiä esiin nostava ja korkealla ammattitaidolla toteutettu vaaliseuranta on iso haaste. Demokraattisen yhteiskunnan vaihtoehtojen läpivalaisu on Ylelle ja koko suomalaiselle medialle kunnia-asia.

Siksi on tärkeää, että pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa, hyvissä ajoin.

Asiasanat:

eduskuntavaalit

journalismin etiikka

journalismi

9 kommenttia

Risto Kuulasmaa: Julkaisupäällikön manifesti

10 kommenttia

Yle uudistaa tv-tarjontansa ja -konseptinsa seuraavan kahden vuoden aikana. Ylen tv ja Areena yhdistyvät. Ylen palvelutehtävä vahvistuu jatkuvasti netissä ja mobiilissa.

Minut on valittu Ylen tv:n ja Areenan julkaisupäälliköksi ja operaation muutosjohtajaksi. Se on mielenkiintoinen paikka. Suunta ja strategia ovat mielestäni oikeat ja ajan tasalla. Suhtaudun intohimoisesti uuden käyttäjäkokemuksen luomiseen ja Ylen verkkopalvelujen tuotteistamiseen.

Haluan työskennellä Ylessä, joka on maailmanluokan edelläkävijämedia ja jossa koetaan ylpeyttä omasta työstä ja yhtiöstä. Yle on monissa asioissa Pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden suunnannäyttäjä. Kärkipaikan pito vaatii rohkeutta ja jatkuvaa uusiutumiskykyä.

Tavoitteeni on luoda uutta keskustelukulttuuria Ylen ja katsojien välille. Paitsi kollegani ja televisiotuotantoyhtiöt, haluan kutsua dialogiin myös monialaisia ja näkemyksellisiä kumppaneita. Ja kaikki muutkin, jotka ovat pohtineet yhteistyötä: tervetuloa Isoon Pajaan!

Suomalaiset tuntevat Ylen tv-kanavat läheisiksi, mutta etenkin nuorten kanssa toimiminen kaipaa uusia liikkeitä. Haluankin luoda yhdessä tubettajien kanssa uuden sukupolvikokemuksen. Unelmieni Yle luo nuorille puitteet ja välineet kokeilla uutta. Otetaan riskejä ja valmistaudutaan siihen, että kaikki ei aina onnistu. Liikkuva kuva on ennenkin ollut radikalismin väline. Tekojen kautta syntyy suhde näihin Ylen tuleviin asiakkaisiin. Samalla toimitaan mahdollistajana uuden sukupolven tuleville ammattilaisille.

Koen ylpeyttä siitä, että saan johdettavakseni yhden kansallisaarteistamme: Ylen arkistot. Arkistojulkaisemisella on vielä monta voittoa edessään. Ylellä on vankka arvopohja: Julkaisut-yksikössämme käännetään ja versioidaan sisällöt kaikille suomalaisille, myös näkö- ja kuulovammaisille. Ylellä on julkisen palvelun tehtävä sivistää. Ylellä on mahdollisuus tehdä avauksia murroksessa olevan digitaalisen oppimisen alueella.

Aikomukseni on ensimmäisestä työpäivästäni lähtien edistää ketterän toiminnan kulttuuria Ylessä. Johtamisessani suosin keskeltä johtamista, päällikkötiimin jäsenenä. Osastooni kuuluu 200 ihmistä. Aloitan tutustumalla ja kuuntelemalla. Alku menee faktoja ja kohderyhmädataa omaksuessa. Omassa työkalupakissani tuon mukanani workshop- ja co-creation metodeja.

Vaadin työn korkeaa laatua itseltäni ja muilta, ja katson omaa positiotani kansainvälisessä kontekstissa. Oma ja tiimini osaaminen täytyy olla kansainvälistä tasoa. Se tarkoittaa vilkasta kansainvälistä yhteistyötä.

Olen systeemiajattelun kannattaja. Organisaatioissa on se tunnelma, jota sen yksilöt kantavat sisällään: 60 % ihmisten sairauksista johtuu stressistä. Hyvässä hapessa oleva ja työstään innostunut työntekijä synnyttää lisäarvoa. Kannatan tavoiteorientoitumista: ihminen voi hyvin, kun hän asettaa ja saavuttaa tavoitteita työssä ja sen ulkopuolella. Haastan talvikaudella itseni ja yleläiset kerryttämään kilometrejä Keskuspuiston hiihtoladuilla.

Nimitykseni jälkeinen huomenlahjani tiimilleni on Pixarin perustajan, Ed Catmullin tuore kirja Creativity, Inc. Catmullin kirja on tärkeä puheenvuoro luovan organisaation kulttuurista, menestyneen tekijän näkökulmasta.

Kiitän kutsusta ja luottamuksesta. Elämme taloudellisesti haastavia aikoja. Ylelle on suotu resurssit ja mahdollisuus olla rohkea. Laitetaan tuulemaan!

Ylen tv:n ja Areenan julkaisupäälliköksi on nimitetty BA, MA, Risto Kuulasmaa (36). Kuulasmaa aloittaa tehtävässään 19.1.2015. Julkaisupäällikkönä Kuulasmaa vastaa kokonaan uudesta tehtävästä. Hänen vastuullaan on Ylen televisiokanavat ja Areenan yhdistävä uusi organisaatio. Sen organisaatioon kuuluvat Yle Areena, Yle TV1, Yle TV2, Yle Teema, Kansainvälinen hankinta, Yle Arkisto, Sijoittelu- ja lähetyssuunnittelu sekä Yle Kääntäminen ja versiointi. Risto Kuulasmaa aloitti television tekemisen kaapelikanava MoonTV:llä. Hän on toiminut Duudsonien taustajoukoissa tuottajana ja strategina sekä vuodesta 2010 Madventuresin tuottajana ja strategina. Ennen pestiään Ylessä Kuulasmaa toimi omistamansa Not Guilty -yrityksen toimitusjohtajana. Hän on työskennellyt Docventuresin ja Tubecon-tapahtuman vastaavana tuottajana ja toiminut useiden eri yritysten johdon strategisena konsulttina. Kuulasmaa on palkittu kolmesti Kultaisella Venlalla, kaksi kertaa Formaatti Finlandialla sekä kerran Jussi-palkinnolla.

Asiasanat:

10 kommenttia

Sivut

Uusia blogikirjoituksia ei enää julkaista tällä blogit.yle.fi -alustalla. Ylen yhtiösivustolla yle.fi/yleisradio on avattu paikka Näkökulma-teksteille. http://yle.fi/aihe/yleisradio/nakokulma Palautetta tai kysymyksiä Ylestä tai Ylen ohjelmista voit antaa myös yhtiösivuilla. https://palaute.yle.fi/