Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Suomen hallitus antoi 30.1.2014 eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen uudeksi tietoyhteiskuntakaareksi.

Lakiin ehdotetaan ensimmäistä kertaa nimenomaista pykälää verkkoneutraliteetista.  (110 § ”Verkon neutraliteetti” ks. tämän kirjoituksen lopussa sekä edellisestä linkistä ehdotuksen sivulla 305, perustelut s. 154-157). Sääntelytavaksi on valittu keskeisten periaatteiden linjaaminen melko väljästi lakitekstissä (1. ja 2. momentit) sekä tarkan sääntelytoimivallan antaminen Viestintävirastolle (momentit 3-5).

Jokaisen netinkäyttäjän oikeuksia määrittelevä pykälä on kirjoitettu monimutkaisesti. Useiden pykäläviittausten takia tavallisen netinkäyttäjän on vaikea ymmärtää, mitä oikeuksia laki hänelle suo. Netinkäyttäjän aseman tarkka määrittely ja siitä tiedottaminen jää käytännössä Viestintäviraston tehtäväksi, eikä Viestintäviraston ohjeistus tule olemaan ihan lyhykäinen. Vaikeaa kirjoitustapaa harmitellessani joudun kuitenkin myöntämään, etten osaa tehdä ehdotusta selkeämmäksi kirjoitustavaksi.

Kokonaisuutena arvioiden ehdotettu pykälä on kompromissi teleoperaattoreiden käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä ansainmahdollisuuksien ja toisaalta netinkäyttäjien sekä nettipalveluiden toimintavapauden välillä.

Tarkastelunäkökulmasta riippuen kompromissia voi pitää enemmän tai vähemmän tasapainoisena. Tv-yhtiöiden ja muiden sisältöpalveluita tarjoavien kannalta myönteistä ovat säännöksen 2. momentin syrjimättömyys-vaatimus sekä perustelujen täsmälliset kirjaukset kilpailuneutraliteetista ja hintadiskriminoinnin kiellosta (s. 156 vasen palsta). Jyrkimpiä nettineutraliteetin kannattajia pykälä tuskin täysin tyydyttää. Todennäköisintä on, että eduskunta hyväksyy ehdotetun 110 §:n sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin.

Samaan aikaan toisaalla

Suomalaisen netinkäyttäjän perusoikeudet ovat lainvalmistelun kohteena myös Brysselissä. EU-komissio teki syyskuussa 2013 ehdotuksen eurooppalaista telesisämarkkinaa koskevaksi EU-asetukseksi. Jos asetus tulee aikanaan voimaan, niin se on automaattisesti sellaisenaan sovellettavaa pakottava lainsäädäntöä kaikissa EU-jäsenmaissa. Eduskunta ei Suomessakaan enää säädä erikseen EU-asetuksen voimaantulosta.

Asetusluonnoksen artiklat 23-26 (s. 53-58, perustelut kohta 45-57 s. 26-28) koskevat netinkäyttäjän oikeuksia, mm. verkkoneutraliteettia. Jos ehdotetut artiklat tulisivat voimaan EU-asetuksena sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt tietoyhteiskuntakaaren 110 §:n, suomalainen pykälä menettäisi merkityksensä. Tämän jälkeen Suomen hallitus todennäköisesti ehdottaisi eduskunnalle kotimaisen pykälän kumoamista.

EU-asetuksen ehdotetut artiklat ovat suomalaisen vastineensa tapaan myös kompromissi eri etutahojen toiveiden välillä. EU-asetuksen luonnosta voi kenties pitää netinkäyttäjän kannalta hiukan edullisempana kuin suomalaista ehdotusta. Suomalaisen pykälän ja EU-asetuksen pykälän vertailu vaatisi kuitenkin niiden sisällön perusteellista arviointia erilaisissa soveltamistilanteissa. Kun säännösehdotukset on kirjoitettu täysin erilaisen lainsäädäntötavan mukaisesti, niiden sanamuotojen vertailusta ei voi tehdä johtopäätöksiä.

Komission asetusehdotus ei kuitenkaan tule sellaisenaan voimaan. EU-parlamentin valiokuntien käsittelyn perusteella näyttää todennäköiseltä, että parlamentti pyrkii vahvistamaan netinkäyttäjän oikeuksia alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Rinnakkain EU-parlamentin käsittelyn kanssa myös jäsenvaltioiden hallitusten välinen EU-ministerineuvosto käsittelee samaa ehdotusta. Kun molemmat EU-toimielimet ovat saaneet asetusehdotuksesta omat kantansa muodostettua, niiden välillä etsitään kompromissi, josta syntyy lopullinen asetus. Siten EU-asetuksen verkkoneutraliteettisäännösten lopullista sisältöä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa.

EU-asetuksen tarkan sisällön ja voimaantulon arviointia vaikeuttavat myös ensi toukokuun EU-parlamenttivaalit, sillä asetusehdotusta ei ehditä käsitellä loppuun asti nykyisen parlamentin toimikaudella. Joka tapauksessa Brysselissä on tekeillä suomalaiseen lakiehdotukseen nähden vaihtoehtoinen netinkäyttäjän oikeuksien määrittely, joka hyvinkin saattaa muutaman vuoden päästä olla Viestintäviraston sovellettavana, Suomen eduskunnan säätämän lain sijasta.

Verkkoneutraliteetti puhuttaa myös USAssa

Verkkoneutraliteetti nousi amerikkalaisten viestintämarkkinauutisten kärkiaiheeksi, kun yhdysvaltalainen valitustuomioistuin 14.1.2014 antamallaan päätöksellä kumosi osittain USAn liittovaltion viestintäregulaattorin FCC:n vuonna 2010 tekemän verkkoneutraliteettipäätöksen ”Open Internet Order”.

US-oikeusjärjestelmää tarkemmin tuntematta tuomioistuimen osittainen kumoamispäätös näyttää perustuneen FCC:n käyttämään toimivaltansa muodollisjuridiseen perustelutapaan. Asiasisällöllisesti tuomioistuin totesi FCC:llä olevan toimivaltaa verkkoneutraliteetin sääntelyssä. Lisäksi tuomioistuin hyväksyi verkkoneutraliteetin sääntelyn viestintäpoliittiset lähtökohdat. FCC voi joko valittaa päätöksestä ylempään tuomioistuimeen tai muokata antamiaan verkkoneutraliteettisääntöjä nyt saadun tuomioistuinpäätöksen mukaiseksi.

Tuomioistuinpäätös innoitti monet eturyhmät näkyviin kannanottoihin. Mm. laajakaistaoperaattorit kiirehtivät vakuuttamaan että oikeudellisista päätöksistä riippumatta ne eivät rajoita asiakkaittensa vapautta käyttää kaikkia laillisia nettipalveluja.

Verkkoneutraliteetin talousvaikutukset piilossa

Yhdysvaltalaisen media- ja blogikeskustelun arviot ovat hyödyllisiä verkkoneutraliteetin liiketoimintavaikutusten pohtimisen kannalta myös Euroopassa:

•  Kiinteiden ja langattomien laajakaistaverkkojen operaattorit pyrkivät laajentamaan tulopohjaansa liittymäasiakkailta perittävien maksujen lisäksi sisällön julkaisujoilta perittäviin maksuihin, esimerkiksi hinnoittelemalla jakelukapasiteettia sen laadun eli liikenteen priorisoinnin perusteella. Siten palveluntarjoaja voi ostaa palvelulleen lisämaksusta muun liikenteen ohittavan prioriteetin, jonka seurauksena käyttäjä saa juuri tämän palvelun teknisesti parempilaatuisena (katkoitta, viiveettä).
• Laajakaistaoperaattori voi myös periä maksun sisältöjen laajakaistajakelusta vain palveluntarjoajalta, jolloin käyttäjä saa sisällön täysin maksutta tai ilman rajoitetun datakiintiönsä kuluttamista. USAssa on sekä kiinteissä että langattomissa laajakaistaliittymissä yleistä, että kuukauden dataliikenteelle on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittämisestä operaattori perii lisämaksun. Suomessa tätä esiintyy nykyään vain mobiililaajakaistaliittymissä. USAn suurin teleoperaattori AT&T julkisti tammikuun 2014 alussa Sponsored Data -hinnoittelun, jossa sisällön tarjoaja maksaa sisällön välittämisen langattomassa laajakaistaverkossa, eikä liittymäasiakkaan datapakettia käytetä.
• Suurilla ja vakiintuneilla sisältöpalveluntarjoajilla on neuvotteluvoimaa, joiden pohjalta ne kykenevät sopimaan laajakaistaoperaattorien kanssa palveluliiketoimintansa kannalta kohtuullisesta kustannustasosta. Suurilla palvelutarjoajilla on myös teknis-taloudelliset resurssit vähentää laajakaistaoperaattorien verkkojen kuormitusta siten, että laajakaistaoperaattorilla on vähemmän perusteluja lisämaksujen perimiselle. (esim. Netflixin Open Connect )
• Uusilla toimintaansa aloittavilla palveluntarjoajilla ei ole neuvotteluvoimaa tinkimiseen eivätkä ne välttämättä kykene maksamaan laajakaistaoperaattorin pyytämiä maksuja.
• Kuvatut hinnoittelu- ja neuvottelumekanismit vahvistavat internetissä jo lähtökohtaisesti vahvana vallitsevaa suuruuden ekonomiaa. Uuden liiketoiminnan aloittamisen esteiden lisääntyminen on omiaan ehkäisemään innovaatioita ja pitkällä tähtäimellä vähentämään palvelutarjonnan kilpailullisuutta. Yksittäisen käyttäjän kannalta tämä tarkoittaa vähemmän uusia nokkelia palveluratkaisuja.
• Laajakaistaliittymien tarjonnassa kuluttajille esiintyy kilpailua vaihtelevasti. Langattomien laajakaistaliittymien markkina on yleensä kilpailtu, ja monin paikoin ankaran kilpailun piirissä. Kiinteiden liittymien tarjonnassa kilpailun määrä vaihtelee suuresti. Suomen lisäksi monissa muissakin maissa ml. USAssa on maantieteellisiä alueita, joissa kiinteä laajakaistaliittymä on saatavissa vain yhdeltä operaattorilta. Näissä tilanteissa operaattori on myös todellisuudessa aidon portinvartijan asemassa, kun operaattorin hinnoitteluun tai palveluehtoihin tyytymätön asiakas ei voi vaihtaa laajakaistaoperaattoria.

Netinkäyttäjän oikeudet vai liiketoiminnan kustannukset

Suomalaisen ja EU-lakiehdotuksen verkkoneutraliteettiluonnokset on kirjoitettu netinkäyttäjän oikeuksien määrittelyn muotoon. Käyttäjän oikeuksien peilikuva on laajakaistaoperaattorin toimintavapaus ja sen rajoitukset. Käytännön esimerkkitapauksissa on ollut kyse mm. laajakaistaoperaattorin tarkoituksellista toimista laillisen vertaisverkko eli torrent-jakelun rajoittamiseksi. Ruotsissa Telia suunnitteli vuonna 2012 lisämaksun käyttöottoa mobiiililaajakaistaliittymistä soitettaville Skype-puheluille.

Verkkoneutraliteetin noustua viime vuosina julkiseen tietoisuuteen ja lainsäätäjien työn kohteeksi verkon vapauden ”perustyyppiset” rajoitukset tuskien enää muodostuvat erimielisyyden aiheiksi. Laajakaistaoperaattorit ovat maailmanlaajuisesti tunnistaneet rajoitustoimiensa herkkyyden ja osannevat välttää itselleen haitallisten konfliktien aiheuttamista.

Verkkoneutraliteettisääntöjä koskeva edunvalvonta on merkittävältä osalta muuttunut kysymykseksi nettivideojakelukapasiteetin hinnoittelusta ja maksajasta. Ylivoimainen valtaosa nettiliikenteestä on videokuvaa, joten videoliikenteen kasvu määrittää laajakaistaoperaattorien investointikustannukset. Nettivideoiden lisääntyvä katselu lisää asiakkaiden halukkuutta maksaa operaattoreille nopeammista nettiliittymistä korkeampia hintoja. Videopalvelut (YouTube, Netflix, maksu-tv jne) luovat merkittäviä mainostulo- ja tilausmaksutuloja videojulkaisijoille. Laajakaistaoperaattorit pyrkivät laajentamaan ansaintaansa liittymäasiakkaiden lisäksi myös julkaisijoiden maksettavaksi.

Jokainen nettivideoliiketoiminnassa mukana oleva pyrkii muokkaamaan verkkoneutraliteettisääntöjä oman taloudellisen etunsa mukaisiksi, vaikka edunvalvonta muodollisesti koskeekin netinkäyttäjien oikeuksien määrittelyä. Näin tekee myös Yleisradio voidakseen käyttää mahdollisimman paljon saamastaan rahoituksesta sisällön tuottamiseen jakelukustannusten sijasta.

***
HE 221/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta

110 § Verkon neutraliteetti

(1)    Internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua paitsi:
1) 108 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa erikseen yksilöidyissä tilanteissa;
2) viranomaisen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen;
3) tietoturvasta huolehtimiseksi ja häiriön korjaamiseksi;
4) internetyhteyspalvelun ja muun viestintäpalvelun toimivuuden ja laadun ylläpitämiseksi noudattaen kuitenkin, mitä 243 ja 244 §:ssä säädetään.

(2)    Edellä 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tulee toteuttaa syrjimättömästi eivätkä ne saa:
1) rajoittaa internetyhteyspalvelun tarkoituksenmukaista käyttöä;
2) estää tai rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja;
3) hidastaa kohtuuttomasti internetyhteyspalvelun liikennettä.
(3)    Viestintäviraston määräyksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja menettelyjen arvioimisesta ja niiden käyttämisestä internetyhteyspalvelun riittävän käytettävyyden ja laadun turvaamiseen.

(4)    Viestintävirasto voi päätöksellään velvoittaa internetyhteyspalvelun tarjoajan:
1) toteuttamaan 2 momentissa tarkoitettujen haittojen estämiseksi välttämättömiä menettelyjä; tai
2) pidättäytymään sellaisten menettelyjen ja rajoitusten käyttämisestä, jotka aiheuttavat 2 momentissa tarkoitettua haittaa.

(5)    Viestintäviraston on 3 ja 4 momentin mukaisia määräyksiä ja päätöksiä antaessaan otettava huomioon käyttäjille tarjolla olevieninternetyhteyspalvelujen yleinen laatu, palvelun hinta ja ominaisuudet.

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.
 
Ylen rahoitus saatiin viime vuonna vakaalle pohjalle. Samaan aikaan mediamaisemamme on rajussa muutoksessa, mikä heikentää kaupallisen median asemaa. Taloudellinen suhdanne ei tilannetta paranna. Tästä syntyy myös jatkuvaa painetta tarkastella ja arvioida myös Ylen asemaa, tehtävää ja rahoitusta.

Kritiikki ei niinkään kohdistu uuteen parlamentaarisesti sovittuun rahoitusmalliin. Mallille on edelleen olemassa vahva tuki. Kritiikki kohdistuu lähinnä rahoituksen indeksikorotukseen, jota pidetään epäreiluna.

Miksi Ylen ei tarvitse säästää, kun kaikki muut joutuvat sen tekemään? Keskeinen osapuoli tässä keskustelussa on ollut printtimedia, joka pääkirjoitussivuillaan ja kolumneissaan on pitänyt keskustelua yllä. Samalla tutkimukset osoittavat, että suomalaiset arvostavat Yleä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kaupallinen media Suomessa on tehnyt tuntuvia sopeuttamistoimia, osin säästösyistä, osin luodakseen uutta ansaintaa digitaalisissa palveluissa. Kansallisten toimijoiden keinot löytää uusia kannattavia ansaintamalleja eivät toistaiseksi ole olleet kovin menestyksellisiä. Suomalaisen media-alan tuska onkin selkeä uhka suomalaiselle moniääniselle journalismille.

Vastaus ei kuitenkaan löydy Yleä heikentämällä. Päinvastoin: Ylellä on entistäkin tärkeämpi rooli. Yle ylläpitää suomalaista media-osaamista ja tukea luovan alan kehitystä maassamme.

Digitaalinen murros myös kasvattaa suomalaisten eriarvoisuutta median kuluttajina. Yle on ainoa kansallinen media, jolla on velvollisuus palvella kaikkia yhtäläisin ehdoin.

Uusi digitaalinen toimintaympäristö tarjoaa medialle – niin kaupalliselle kuin julkisen palvelun medialle – myös uusia mahdollisuuksia. Se haastaa voimakkaasti perinteiset asemat ja toimintamallit. Ylen digitaalinen aikakausi alkoi jo 1990-luvulla, joten ”uutta mediaa” ei siis pidä eikä voi enää nähdä erillisenä projektina vaan sen on oltava strategian ytimessä.

Tämä näkyy jo nyt Ylen arjessa. Verkkoon tekemisellä on kytköksiä kaikkeen, mitä Yle tekee.

Yleltä odotetaan vahvaa yhteiskunnallista roolia.

Itse koen, että Ylen julkisen palvelun tehtävä on tärkeämpi kuin koskaan. Tarvitaan kansakunnan liimaa, kulttuurin ylläpitäjää, yhteiskunnallisen keskustelun virittäjää. Uskon luojaa.

Julkisen palvelun perusta pohjautuu vakaaseen ja pitkään historiaan ja traditioon. Tekemisen tapojen on kuitenkin oltava nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeita vastaavia. Vuorovaikutus suomalaisten kanssa vaati uudenlaisia otteita, ja siinä sulkeutunut ja itseriittoinen instituutio ei tänä päivänä pärjää.   

Korkea tavoittavuus on ja sen täytyy edelleenkin olla Ylen tavoite. Laaja kosketuspinta suomalaisiin on julkisen palvelun tehtävän oikeutuksen kannalta välttämätön. Tämän lisäksi meidän on voitava entistäkin selvemmin osoittaa, että tuotamme arvoa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kaj Färm on Yle Radio 1:n ohjelmapäällikkö.

”Eikö Knallia ja sateenvarjoa voitaisi tehdä lisää? Miksei pohjalaisia kansanedustajia ikinä haastatella Ykkösaamussa? Kiitos Muistojen bulevardista! Mistä löytäisin isoenoni radiohaastattelun vuodelta 1953 tai -54?”   

Yle Radio 1:ltä kysytään kaikesta maan ja taivaan väliltä sekä ajoittain tuonpuoleisistakin asioista ja mehän vastaamme. Radio 1 vastaa on kanavan viikottainen ohjelma ja blogi verkkosivuilla.  Edeltäjäni Heikki Peltosen aloittama käytäntö on monella tapaa erinomainen.

Ensinnäkin saamme hyvää informaatiota kuuntelijoita askarruttavista asioista.

Vaikka kirjoittajat ja soittajat edustavatkin pientä vähemmistöä kuuntelijoistamme, voi sellaisestakin otoksesta huomata yleisimmät huolenaiheet, erityiset onnistumiset ja ennen kaikkea sen, mikä juuri nyt todella harmittaa.  Harmitusindeksi nousee aina pientenkin muutosten yhteydessä eli tämä alkuvuosi saattaa taas olla vilkasta aikaa. Aloitamme mm. uusia ohjelmia. Tuoreimmassa ohjelmassa kerromme kanavan uudistumisesta.

Toinen etu liittyy mielikuvaan.

Yle Radio 1 on tehnyt parin viime vuoden sisällä laajan kehitystyön, jossa olemme eri tavoin keskustelleet lähes tuhannen radiokuuntelijan kanssa. Olemme pyrkineet aidosti ymmärtämään, minkälaista kulttuuriradiota he haluaisivat Yleisradion heille tekevän.

Työ on ollut erittäin antoisaa ja tätä vuoropuhelun henkeä on kaikin tavoin pidettävä yllä. Siinä työssä myös tämä palsta on mitä mainioin työkalu. Palsta tukee kanavan ja uskoakseni koko yhtiönkin uskottavuutta kertoessamme arvostavamme asiakkaitamme.

Yleisöjen aito kuunteleminen parantaa myös palautteen laatua: kiukuttelun sijaan saamme yhä enemmän rakentavia ehdotuksia ohjelmatyön kehittämiseksi sekä mitä syvällisintä pohdintaa radion merkityksestä ja mahdollisuuksista yleisemminkin.

Radio 1 vastaa  ei ole siis mikään terapialaatikko vaan erinomainen työväline ja oleellinen osa kanavan käymää vuoropuhelua meille tärkeimmän yhteistyökumppanin – todellisen asiakkaamme eli radion kuuntelijan – kanssa.

Suosittelen.

Yle Areena: Yle radio 1 uudistuu (2.1.2014)

Yle Areena: Radio 1 vastaa

Lue lisää Yle radio 1:stä: Utelias seikkailija, rauhallinen paneutuja

Radio 1 vastaa -ohjelma tulee kanavalla lauantaisin klo 10.45 ja 23.00. Se on myös kuunneltavissa ja luettavissa verkossa. Ohjelmapäällikkö Kaj Färm ja vastaava tuottaja Anna Simojoki käyvät läpi ja kommentoivat vuoroviikoin saapunutta palautetta sekä kertovat kanavan ohjelmistosta.

Anna-Maija on Yle Draaman tuottaja.

Puhdas luonto on suomalaisille arvokas asia. Kun sen saastuminen uhkaa, herää sisäinen sinisaarelamme unestaan ja me alamme toimia: nousemme laivaan, kiipeämme katolle, ryömimme aitojen ali, teemme mitä tahansa pelastaaksemme puut ja järvet, meret ja marjat. Eikö niin?    

Totta puhuen, minä en ainakaan olisi valmis menemään vankilaan Murmanskissa koska vastustan arktista öljynporausta. Onneksi paljon muutakin voi tehdä luonnon hyväksi. Ja onneksi Sini Saarela vapautuu takuita vastaan.

Taistelu mutaa vastaan

Draamasarja Pintaa syvemmältä ravistelee kansalaisia ottamaan kantaa puhtaan luonnon puolesta lain sallimin keinoin. Tarina kertoo naisesta, joka huomaa mökkijärvensä saastuneen kelvottomaan kuntoon lähisuolla sijaitsevan turveteollisuuden takia. Nainen kohtaa vähättelyä ja vastustusta niin turveyhtiön kuin paikallisen ELY-keskuksen suunnalta, mutta saa tukea mökkiläisiltä sekä muutamilta muilta, joita järven tila huolestuttaa. Järven puolustajat perustavat vesienhoitoyhdistyksen ja siitä alkaa vuosien taistelu mutaa vastaan.

Voiko yksittäinen kansalainen saada likaajia vastuuseen ja vaatia lain kunnollista toteutumista?

Täytyy voida. Uimakelpoiset järvet, syötävät sienet ja marjat sekä saasteeton ilma ovat itsestäänselvyyksiä jotka kuuluvat meille kaikille, myös tuleville sukupolville. Muta sumentaa, minä haluan nähdä kirkkaasti.

Lyhäreitä luonnon puolesta

Puhdas luonto-aihepiirin ympärille on kehitteillä myös TAMK:n opiskelijoiden lyhytelokuvia. Oppilaat saavat käsikirjoituksista palautetta Yle Draamasta ja parhaat lyhytelokuvat on mahdollista esittää Ylen kanavilla tai Yle Areenassa.

Kysymällä totuus selviää

Miten saa selville, toteutuvatko Ylen arvot - luotettavuus, riippumattomuus, ihmisten arvostaminen -  draamaohjelmissa? Kysymällä sitä jo käsikirjoitusvaiheessa. Mm. näitä kysymyksiä esitin Pintaa syvemmältä-käsikirjoitukselle:

• Ovatko ohjelmassa esiintyvät faktat paikkansapitäviä?
• Toimivatko henkilöt luonteidensa mukaisesti?
• Herättääkö ohjelma yhteiskunnallista keskustelua? 
• Luoko ohjelma uskoa yksilön vaikutusmahdollisuuksiin?

Jussi Alangon ja Jukka Mäkisen käsikirjoittaman 6-osaisen sarjan kuvaukset alkavat ensi vuonna. Ensilähetys on vuonna 2015, jolloin toivottavasti saan vastata kaikkiin yllä oleviin kysymyksiin kyllä.

Lue myös Erja Ruohomaan ja Tuija Aallon teksti Suomalaiset punnitsevat Ylen arvon yhteiskunnalle.