Nettitelevisiopalvelut ovat saapuneet Suomeen – käyttäjät turvautuvat silti myös vertaisverkkoihin
Tuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiaosastolla, Jari Lahti on strategiapäällikkö Yle Julkaisuissa ja Janne Holopainen mediasääntelyn päällikkö Lakiosastolla. Juttusarja käsittelee keskeisimpiä Ylen toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä. Kuvitus: Christer Nuutinen.
Mediasisältöjä on tarjolla ennennäkemättömän paljon – niin laillisesti kuin laittomasti. Suomessa voi käyttää esimerkiksi seuraavia nettivideopalveluita
- Netflix
- Viaplay
- SVT Play
- Yle Areena
- YouTube
- Boox TV
- BBC iPlayer
- Katsomo
- Ruutu
- HBO Nordic
- Tv-kaista
- Elisa Viihde
- Sonera Viihde.
Globaalit toimijat panostavat laatudraamaan verkossa
YouTuben kanavilla julkaistava sisältö alkaa olla tasoltaan ammattimaista ja kymmenet julkaisijat valmistelevat kuukausimaksujen perimistä tilaajiltaan. YouTube palvelee sekä kulttuuri- että viihdekanavana ja vastaa myös moniin tiedollisiin tarpeisiin. Trendinä tv-sisältöjen tarjoamisessa on, että kansallisten suurten yleisöjen sijaan etsitään ylikansallisia niche-yleisöjä, jotka voivat olla suuria maailmanlaajuisesti. Netflixin ja Amazonin panostukset omatuotantoisiin sisältöihin ovat saaneet laajaa mediahuomiota.
Sisältöjen tarjonnassa ja kysynnässä on silti jännite. Yleisöt odottavat sisältöjen olevan saatavilla kaikkialla, kaikilla laitteilla ja ilman aikarajoituksia.
Kaupankäynnin lähtökohtana av-sisällön jakeluoikeuksien markkinoilla on elokuvien, tv-draaman ja huippu-urheilun alueellisten ja ajallisten yksinoikeuksien paloittelu eli ”ikkunointi”. Miten tämä jännite mediasisältöjen tukku- ja vähittäismarkkinoiden välillä vaikuttaa markkinoiden kehitykseen?
Motivoitunut käyttäjä pystyy yleensä kiertämään sisältöjen ajalliset ja alueelliset ikkunat. Näin kuluttajat kiertävät esitysoikeuksien rajoituksia kun sisältö ei ole markkinoilla saatavilla siten kuin he haluavat:
1. Vertaisverkkojen ja tiedostonjakopalvelujen käyttö: 36 % 15 - 29-v. miehistä lataa tv-ohjelmia tai elokuvia internetin vertaisverkoista (Lähde: Monimediatutkimus 2012/ Yle Julkaisut)
2. Ulkomaisilla palvelimilla toimivien suoratoistopalvelujen käyttö internet-selaimella
3. Tallentaminen (“stream ripping”) omalle laitteelle esim. YouTubesta)
Entä mihin kategoriaan luetaan ajansiirtokatselu ns. netti-PVR-palveluja kuten TV-kaistaa käyttämällä? Viime vuosina Suomessa on käynnistetty useita muitakin netti-PVR-palveluja. Niiden laillisuus on kyseenalaistettu. Oikeuskäsittely on kesken.
Näkökulman asiaan tarjoaa se, että uusien innovaatioiden lainsuojattomuus on väistämätöntä, koska medialainsäädäntö kulkee aina perässä. Piraattiradiot kiellettiin 60-luvulla, kaapelitelevisioiden lainsäädäntö saatiin vasta 1981.
Saatavuus paranee sopimalla
Ohjelmien esitysoikeudet paketoidaan jo niin että ne sisältävät sekä broadcast- että verkkoesityksen yhtenä kokonaisuutena. 30 vrk:n catch up -oikeuksista on tullut standardi aiemman 7 vrk:n sijaan –verkkoesityksen aikaikkuna on jopa vuosi.
Oikeuskokonaisuutta käytetään entistä joustavammin: suunta on kohti sarjakokonaisuuksien esittämistä kerralla, irti yksi kerrallaan -malleista. Ohjelmien esittäminen ensin verkossa ja sitten broadcast-tv:ssä yleistyy.
Ohjelmien tallentamisen merkitys on pienenemässä, koska niihin pääsee kiinni entistä joustavammin milloin vain. Kokeiluja tilapäistallentamiseksi (offline-käyttö) on mm. BBC:llä. Tämä on tärkeää mobiilissa käytössä.
Kysymyksiä blogin lukijoille
- Onko suomalaisten ja kansainvälisten video- ja tv-palvelujen sisältö riittävä?
- Mitä jää puuttumaan, onko laiton vertaisverkko ainut lähde sinua kiinnostaville videosisällöille?
- Mitä laillisessa video- ja tv-palvelussa verkossa pitää parantaa laittomaan verrattuna?
PDF: Ylen toimintaympäristö keväällä 2013
PDF: Finnish Broadcasting Company Business Environment Analysis, May 2013