EU ja kehitysyhteistyö
EU on jäsenmaineen maailman suurin kehitysavun antaja. Vaikka kehitysapua tarvitaan, niin kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Stoccetti. toteaa, että "jos tavallaan väite on, että kehitysavulla ratkaistaan maailman köyhyysongelma, niin se väittämä on jo liian iso. Se ratkaisu tulee hakea talouden rakenteista ja isosta kuviosta". Todennäköisesti myös ratkaisu koko maapallon ympäristö- ja sosiaalisiin ongelmiinkin löytyy isosta kuviosta.
Mutta mitkä sitten ovat ne ison kuvion kipupisteet?
Suuri kipupiste on sekä EU:n, että muiden alueiden harjoittama maatalouspolitiikka on sellaista, joka ei jätä paljoa tilaa kehitysmaille tärkeälle omalle maataloustuotannolle. Haitallisia seurauksia on myös EU:n ja muiden alueiden harjoittaman kalastuspolitiikan suhteen. EU tukee omia kalastajiaan, mutta jos merten kalakannat kalastetaan vähiin, siitä seuraa köyhyyttä kehitysmaissa sekä kalastajille, että muulle yhteisölle ja silloin ihmisten on usein pakkoa lähteä muualle etsimään parempia elinmahdollisuuksia.
Kaupan alalla ongelmallisia ovat myös erilaiset vapaakauppasopimukset , jota solmitaan kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden ja EU:n välillä. Jos vientiä kehitysmaihin nopeutetaan liian nopeasti, niin voi olla, ettei kehitysmaiden oma vielä hauras tuotanto pysty kilpailemaan markkinoista ja myös esim. tullitulot jäävät saamatta. Samoin hankala byrokratia ja hyvin tiukat laatustandardit kauppatavaran suhteen estävät helposti kehitysmaita viemästä tuotteitaan muualle.
Uusista kestävän kehityksen tavoitteista päätetään YK:n yleiskokouksessa syksyllä. Silloin nähtäväksi jää muuttuuko mikään kehityspolitiikassa. Onko mahdollsista, että esim kaupan ja politiikan ja etenkin kauppapolitiikan rakenteet tulevat tukemaan sekä teollisuusmaiden, että kehitysmaiden kehitystä muutosta aiempaa kestävämmäksi
