EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden pitkä taival

Miksi meillä EU:ssa ei synny vastaavanlaisia suuria menestystarinoita kuin Google, Facebook tai Amazon. Onko selitys se, että me EU:ssa yleensä teemme ennakoivasti sääntöjä eri ongelmien varalle ja siten tavallaan jumiutamme markkinat. Samaan aikaan esim. USA:ssa säännöt muotoutuvat käytännön enemmän ratkaisuna käytännössä ilmeneviin ongelmiin.

Entä johtaako tämä suurten firmojen kasvu digitaalisilla sisämarkkinoilla kuitenkin myös siihen, että suuret firmat ylipäänsä hyötyvät isoista digimarkkinoista niin paljon, että se alkaa olla haitallista mu1lle markkinoilla toimijoille, ja pitääkö asiaa kuitenkin tiukemmin säädellä

EU:n sisämarkkinoilla, kun yhä suurempi osa 28 eri jäsenmaan ihmisistä toimii netissä, jonkinlaisia markkinoiden sääntöjen päivityksiä on joka tapauksessa tehty ja kaivattu.  On puhuttu siitä, mikä on järkevin tapa hoitaa esim. tekijänoikeudet silloin kun materiaalia jaetaan eri maihin. Millaisia ovat kuluttajansuoja ja sen harmonisointitarpeet eri maiden takuiden tai palautusoikeuksien suhteen kun eri maista yli rajojen ostetaan tavaraa. Ja miten hoidetaan kaupankäynnissä syntyvät tietosuoja-ongelmat.

Iso kysymys on myös ollut se, että edetäänkö sillä kärjellä, kuten nyt jo palveludirektiivi edellyttää, että kuluttajalla on oikeus saada ostaa mahdollisesti laajenevilla digimarkkinoilla kaikkea mahdollista mistä vain EU:sta, ja häntä on kohdeltava silloin tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Vai pitääkö asiassa ottaa enemmän huomioon myös esim. niiden pienten yritysten tilanne, joilla voi tulla ongelmia kielitaidon suhteen, tai eri maiden kuluttajasuojakäytännön tuntemisessa tai tavaroiden toimittamisessa eri maihin.

EU:n digitaalisista sisämarkkinoista keskustelee hallitusneuvos Antti Riivari Työ - ja elinkeinoministeriöstä