Mihin johtaa EU:n maatalouspolitiikka?

Kriisivarmuus maailmanlaajuisesti on erittäin pientä. Se kai johtuu siitä, että jos kunnon varastot olisivat olemassa, viljalla ja muilla elintarvikkeilla ei voisi keinotella? Ja ruuan hinnalla pelaaminen on melkoinen rahasampo maailmassa.

Todella, mitataanko tavallisesti taloudellista tuottavuutta sillä, paljonko tuoteyksiköitä saadaan yhdellä ihmistyöpanoksella tai yhtä teollisuushallin neliömetriä kohti? Miksi sitten maatilojen tuottavuutta mitataan hehtaaria tai lehmää kohti tuotetuilla kiloilla? Pitäisi kai verrata investointeihin ja tuotantoon kulutettua rahamäärää tuotannon kokonaisuudessaan tuottamaan rahamäärään. Ulos menevää rahaa sisääntulevaan rahaan, eikö niin? Vielä 1950-luvulla kokonainen perhe saattoi elää kymmenellä peltohehtaarilla ja kymmenellä lehmällä. Nykyisin tarvitaan sata lehmää ja sata hehtaaria, ja silti puolison on käytävä tilan ulkopuolella töissä. Sellaisella systeemillä, jos viljelijä sairastuu, perheeltä voi mennä koti ja kaikki investointeihin käytetty raha, ja velat jäävät päälle.

Ruuantuotanto on EU:n alueella harvoissa käsissä ja tarkasti säädeltyä, koska EU:n maatalouspolitiikka pyrkii ensisijaisesti varmistamaan ruuan jalostajien ja kaupan ja tuotantovälineiden, kuten koneiden ja laitteiden valmistajien aseman. Ruoan hinnan pitää olla niin matala, että teollisuuslaitokset saavat raaka-aineensa edullisesti. Ja jotta maataloustuotanto lainkaan olisi mahdollista niin halvoilla hinnoilla, osa tuotantokustannuksista katetaan tukien avulla. No, tuethan on suunniteltu siten, että ne suosivat suuria tiloja. Pienen tilan on melko mahdotonta saada noita tukia riittävästi. Ja on myös lähes mahdotonta tuottaa ilman tukia, koska se merkitsee välittömästi sitä, että tuotteiden myyntihinta on vähintään puolet korkeampi kuin tuetuilla tiloilla.

Maataloustuotanto koko maailman tasolla on erittäin riippuvaista fossiilisista polttoaineista ja esimerkiksi öljyn avulla valmistettavista typpilannoitteista. Lisäksi ruokaa kuljetetaan nykyisin koko ajan maailman laidalta toiselle. Eurooppalaiset syövät käytännössä vehnästä, maissista, soijasta ja riisistä valmistettuja teollisia elintarvikkeita, joissa on lisänä vähän lihanjalostuksen teollisia tuotteita, jotka myös tuotetaan pääasiassa vehnän, maissin ja soijan avulla, hiukan hormoneilla ja antibiooteilla piristettynä.

Mikä tahansa energiakriisi saisi ruuanjakelun täysin sekaisin ja estäisi tehokkaasti myös suomalaisen maataloustuotannon. SIinä vaiheessa on melko turha enää panostaa muuhunkaan maanpuolustukseen, vai mitä mieltä Suomen armeija mahtaa olla tästä asiasta? Olisikin hauska kuulla jonkun kenraalin näkökulma tästä asiasta.

Puolustusvoimien kriisinhallinta-asiantuntijan haastattelu olisi muutenkin kiinnostavaa kuulla. Mitä itse asiassa tapahtuu, jos sähkön ja polttoaineiden jakelu häiriintyy vakavasti?

Anonyymi kirjoitti:

Puolustusvoimien kriisinhallinta-asiantuntijan haastattelu olisi muutenkin kiinnostavaa kuulla. Mitä itse asiassa tapahtuu, jos sähkön ja polttoaineiden jakelu häiriintyy vakavasti?

Mitenkähän kauan mikään sotilaallinen kriisi voi tosiaan kestää jos maan sisäinen energiahuolto ei toimi.