Mihin suuntaan EU:ta kehitetään?

Aivot kääntyivät miellyttävästi rullalle tätä kuunnellessa. Virkistävää!

Hieno haastattelu, kiitokset! Torvalds puolustaa arvokkaalla tavalla sosiaalisemman ja demokraattisemman EU:n projektia sekä yhteisen eurooppalaisen kohtalonyhteyden tunnustamista kansalaiskeskustelussa. Toisaalta Torvalds jättää huomioimatta, että Saksan velkojen yhteinen anteeksianto toisen maailmansodan jälkeen ei edellyttänyt mitään federalistisia rakenteita, kuten "yhteistä velkaa" eli nyt suunniteltavia eurobondeja. Eurooppalainen yhteistyö ja eurooppalainen sosiaalinen projekti voidaan toteuttaa periaatteessa aivan yhtä hyvin siis myös kansallisvaltioiden pohjalta, ilman federalististen päätökseninstituutioiden, kuten europarlamentin ja komission, luomista ja niiden vallan lisäämistä. Lisäksi puolustaessaan sinänsä loogisesti ja hyväksyttävästi europarlamentin vallan lisäämistä suhteessa komissioon ja neuvostoon osana EU:n "demokratisoimista", Torvalds jättää harmittavasti EKP:n kokonaan tämän institutionaalisen analyysinsa ulkopuolelle. Eikö Torvalds näe mitään demokratiavajetta siinä, että EU:n ja euroalueen keskeinen päätöksentekoinstituutio EKP on kaiken demokraattisen valvonnan ulkopuolella? Voisi nimittäin väittää, että eurooppalaisen demokratian kannalta katastrofaalisinta on ollut viime vuosikymmeninä se, että valtioilta ja kansalaisilta on otettu pois valta päättää itselleen parhaiten sopivasta rahapolitiikasta. Tällä on ollut myös kaikkea muuta talouspoliittista päätöksentekoa ja sen vapautta rajoittavia seurauksia; eli tämän institutionaalisen järjestyksen epädemokraattiset vaikutukset ovat todella laajoja.

josébové kirjoitti:

Torvalds jättää huomioimatta, että Saksan velkojen yhteinen anteeksianto toisen maailmansodan jälkeen ei edellyttänyt mitään federalistisia rakenteita, kuten "yhteistä velkaa" eli nyt suunniteltavia eurobondeja. Eurooppalainen yhteistyö ja eurooppalainen sosiaalinen projekti voidaan toteuttaa periaatteessa aivan yhtä hyvin siis myös kansallisvaltioiden pohjalta, ilman federalististen päätökseninstituutioiden, kuten europarlamentin ja komission, luomista ja niiden vallan lisäämistä. Lisäksi puolustaessaan sinänsä loogisesti ja hyväksyttävästi europarlamentin vallan lisäämistä suhteessa komissioon ja neuvostoon osana EU:n "demokratisoimista", Torvalds jättää harmittavasti EKP:n kokonaan tämän institutionaalisen analyysinsa ulkopuolelle. Eikö Torvalds näe mitään demokratiavajetta siinä, että EU:n ja euroalueen keskeinen päätöksentekoinstituutio EKP on kaiken demokraattisen valvonnan ulkopuolella? Voisi nimittäin väittää, että eurooppalaisen demokratian kannalta katastrofaalisinta on ollut viime vuosikymmeninä se, että valtioilta ja kansalaisilta on otettu pois valta päättää itselleen parhaiten sopivasta rahapolitiikasta. Tällä on ollut myös kaikkea muuta talouspoliittista päätöksentekoa ja sen vapautta rajoittavia seurauksia; eli tämän institutionaalisen järjestyksen epädemokraattiset vaikutukset ovat todella laajoja.

EKP:n nykyistä roolia ja valtaa ei oikein kukaan sellainen, joka jollain lailla on sitoutunut työnsä puolesta EU:hun, tunnu haluavan kyseenalaistaa. Kaikki kritiikki tuntuu tulevan "systeemin" ulkopuolelta. Kummallista, ettei valta houkuttele. Mistäköhän se johtuu?