Pe 02.12.2011 @ 15:07Kari Haakana

Itsenäisyyspäivänä tanssitaan ja twiitataan

Yle televisioi ja radioi totuttuun tapaan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton. Mutta juhliin voi osallistua myös netissä.

Viime vuonna suosituksi osoittautunut mahdollisuus kommentoida juhlia teksti-tv:ssä Twitterin avulla toteutetaan tänäkin vuonna. Merkinnällä #linnanjuhlat varustettuja twiittauksia julkaistaan teksti-tv:n sivulla 398 klo 18.30 alkaen.

Ylen Linnan juhlat -sivustolla julkaistaan illan aikana kuvagalleria illan tunnelmista ja vieraista. Twiittaajilla on myös mahdollisuus auttaa toimitusta vieraiden tunnistamisessa. Tunnuksella #linnanjuhlat_kuka tunnistetaan kuvagalleriassa esiintyviä juhlien vieraita. Lisäksi tarjolla on artikkeleita juhliin valmistautumisesta ja aiemmista itsenäisyyspäivistä.

Facebookissa tapahtumia voi kommentoida Linnan juhlat -sivun seinällä, jossa juhlia seuraa Olotila-palvelun toimitus. Voit lähettää sivulle myös kuvan omasta kotikatsomostasi.

Iloista itsenäisyysjuhlaa!

Ti 29.11.2011 @ 16:19Tanja Iikkanen

Elävän arkiston uudistuksesta tullutta palautetta

Elävä arkisto –palvelu uudistettiin viime viikon tiistaina (22.11.11). Uudistusta edelsi beta-vaihe, jossa esiteltiin uudenlainen käyttöliittymä ja pyrittiin totuttamaan käyttäjiä muutoksen aiheuttamaan hämmennykseen. Beta-vaihe kesti noin kaksi kuukautta, jona aikana keräsimme palautetta ja kehitimme palvelua eteenpäin.

Uudistuksesta on tullut paljon palautetta, joissa sekä riemuitaan että suututaan. Eniten käyttäjiä ilahduttaa uusi etusivu, josta löytyy paljon mielenkiintoisia aiheita ja polkuja palvelun sisään. Vuosikymmennavigaatiostakin tulee paljon kiitosta.

Harmittavin asia on ollut selvästi videoiden ja audioiden soitossa ilmenneet ongelmat. Osa ongelmista on tunnistettu meidän korjattaviksi, ja osa on käyttäjän selainversioihin liittyviä.

Ensimmäinen korjaus playeriongelmiin tehtiin perjantaina, jonka jälkeen playeriongelmien piti helpottaa. Palautteen määrä selvästi rauhoittuikin, kunnes tänä aamuna (29.11.) sivustolta olivat hävinneet videot, audiot ja muistot. Ongelmaksi ilmeni välimuistipalvelin, joka oli yöllä lakannut toimimasta. Asia saatiin korjattua heti aamupäivän aikana. Nyt klippien pitäisi kuulua ja näkyä, jos välimuistisi on putsattu vanhan palvelun käytön jälkeen. Pidä myös huoli, että selainversiosi on tuore ja päivittyy säännöllisesti.

Olette toivoneet, että antaisimme sisältöjämme ladattaviksi. Tähän pyrimmekin, mutta tällä hetkellä ladattavuus on mahdollista vain niiden sisältöjen osalta, joita ei sido erilliset tekijänoikeussäädökset. Ladattavat audiot  ja ladattavat videot löytyvät omina listoinaan.

Niille käyttäjille, joita harmittaa Flashin käyttö playereissämme on sanottava, että sille on perusteet. Niistä formaateista, joissa on tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta riittävä suojaus on Flash kaikista paras, koska se on käytetyin. Toisin sanoen tekijänoikeuksista johtuvista syistä medioita ei jaella HTML5-standardilla. HTML5 ei tarjoaa vielä sellaista suojausta, jota tekijänoikeuksien haltijat Yleltä vaativat. Tämä on harmillinen uutinen erityisesti iPad-käyttäjille, jotka eivät toistaiseksi pysty katsomaan/kuuntelemaan klippejämme. Taulutietokoneita (kaikki merkit yhteensä) on tällä hetkellä Suomessa arviolta 100 000, mutta luku on kasvussa.

Puran palautetta täällä myös jatkossa ja kerron kehityksen etenemisestä. Laittakaa palautetta, ideoita, ja kiitoksiakin saa laittaa, jos löytyy aihetta. Toivon iloa ja kärsivällisyyttä uuden palvelun kanssa!
 

Elävän arkiston palveluun
Ohjeet Elävän arkiston sivuilla
 

 
Ti 29.11.2011 @ 15:21Tanja Iikkanen, Palvelupäällikkö

Elävä arkisto uudistuu viiden vuoden jälkeen

Elävä arkisto avattiin viisi vuotta sitten Yleisradion 80-vuotissyntymäpäivänä. Tänä aikana palvelu on saavuttanut uskollisen kävijäkunnan ja kasvanut yhdeksi Suomen merkittävimmistä verkkopalveluista. Tuoreimmassa Verkkobrändien arvostus Suomessa 2011 -tutkimuksessa Elävä arkisto sijoittui viidenneksi jättäen taakseen sellaisia palveluita kuin Youtube, Amazon ja Spotify. 

 

Miksi uudistus tehtiin?


Verkon kehitysvauhdissa pysyminen on meille tärkeää. Vanha Elävä arkisto oli sekä teknisesti että konseptiltaan jäänyt kehityksestä. Syintyihän se aikana, jolloin muilla mediatoimijoilla ei vielä Suomessa ollut ohjelmien katselua tai kuuntelua mahdollistavia palveluja. Nyt on Yle Areena, YouTube ja eri mediatalojen netti-tv:t ja -radiot, ja ohjelmien katselusta verkossa on tullut normi, ei enää pelkkä lisäpalvelu. 


 

Mitä uutta voin tehdä Elävällä 
arkistolla?



Elävän arkiston omintakeisuus ja vahvuus tulee sisältöosaamisesta, jota toimitus pääsee uudistuksen myötä tuomaan monipuolisemmin esiin. Meille on tärkeää, että palvelusta näkyy, että se on ihmisten tekemä. Toimitus on läsnä reagoimassa ilmiöihin, suuriin uutistapahtumiin ja penkomassa arkistoa nostaakseen Ylen arkistomassassa kansakuntaa kiinnostavia helmiä. Tämä näkyy erityisesti aktiivisena etusivuna, johon toimitus koostaa tämän hetken kiinnostavimpia aiheita. Etusivulta näkee myös suunnitteilla olevat aiheet ja suosituimmat sisällöt.


Merkittävimpinä uutuuksina olemme tuoneet mahdollisuuden muistella ja toimitus on urakoinut luokitellen kaikki n. 13 000 artikkelia uudestaan. Tarkalla ja standardoidulla asiasanoituksella tavoittelemme parempaa sisällön löydettävyyttä, vapaiden assosiaatioiden syntymistä ja monipuolisempaa käyttökokemusta.


Olemme uudistaneet myös sisällön jakamisen. Sosiaalinen suosittelu ja sisällön jakaminen Ylen palveluiden ulkopuolelle (tekijänoikeudet mahdollistavat tässä vaiheessa vain linkittämisen) ovat nykypäivänä suuria liikenteen ohjaajia verkossa. Uudistetussa palvelussa on mahdollista jakaa yksittäinen ohjelmanäyte linkkinä esimerkiksi Facebookiin, kun aiemmin sai jaettua pelkän artikkelin, jonka yhteydessä ohjelmanäytteet olivat.

 

Miten palvelu kehittyy jatkossa?


Elävä arkisto on koko kansan palvelu, ja siten sen on tarkoitus tarjoilla Ylen sisältöjä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja mieltymyksiin. Erityisesti pohdinnassamme on, miten voisimme palvella jatkossa paremmin nuorempia naiskäyttäjiä.


Meiltä on toivottu muistojenjättömahdollisuutta, ja olemmekin toteuttaneet siitä ensimmäisen version tähän uudistukseen. Muistojen kehitystä on jo suunniteltu eteenpäin, mutta otamme mielellämme ideoita vastaan teiltäkin. Sillä välin, kun jatkokehitämme palvelua ja luemme palautteitanne, käykäähän lisäämässä oma tarinanne tai pieni muisto. Palvelun etusivulta näkee, missä artikkeleissa on tuoreimmat muistot. Palautetta voi jättää jokaisen sivun oikeassa alalaidassa olevasta linkistä.

Antoisia matkoja menneeseen - Eilinen elää!

 

Lue, millaista palautetta uudistuksesta on tullut ja miten siihen on reagoitu.

Ma 07.11.2011 @ 13:47Tuija Aalto ja Kari haakana

Yle ja avoin data - tapahtunut tähän mennessä

Itse tekemisen kulttuuri voimistuu netissä. Itse tekemisen kulttuurissa on käyttövoimana yhä useammin verkossa julkaistu tieto, data.

Neuvokkaimmat web-kehittäjät ovat kehittäneet keinot tarvitsemiensa tietojen raapimiseen verkkosivuilta. Yhä useammin tietoja ei tarvitse koota omin neuvoin, kun tiedon haltijat - tuottajat ja julkaisijat - oppivat avaamaan dataa.

Data on avointa silloin, kun se on tarjolla koneluettavassa muodossa ja selkeästi lisensoitu avoimesti käytettäväksi.

Yle on aloittanut tänä vuonna datan avaamisen. Tarjolla on nyt kahden vaalikoneen vastaukset, Teksti-TV:n rajapinta, Ylen teettämän nettikäyttäjätutkimuksen tuloksia sekä yhden journalistisen työn tausta-aineistot.


Mitä Yle saa datan avaamisesta?

Näemme mahdollisuutena sen, että kehittäjäyhteisö voi tuottaa uusia palveluita yleisölle. Avoin data ruokkii avointa innovointia ja on Yle Intenetille tuotekehityksen tuki.

Datan avaamisesta koituu myös uusia kustannuksia. Data on kuvattava, ja jos avattu data on rajapinta, sitä on ylläpidettävä. Kehittäjäyhteisön kanssa on kommunikoitava aktiivisesti. Tässä meillä on esimerkiksi Teksti-TV:n APIn osalta parantamisen varaa - rajapinta kun julkaistiin kesän korvalla, muutama joutui odottamaan tietoa ja tukea lomakauden yli.

Datan avaaminen sopii Ylen rooliin avoimen tietoyhteiskunnan rakentajana. Ajattelemme voivamme myös tavoittaa uusia kohdeyleisöjä ja toivomme, että datan avaamisen myötä osa Yle-kriittisistä teknologisista netin käyttäjistä kokee Ylen merkitykselliseksi itselleen.

Riskejä toki on: miten ratkoa mahdolliset epäselvyydet lisensoinnissa? Maineriskikään ei ole mitätön: entä jos kommunikoiminen kehittäjäyhteisön kanssa ei onnistu? Entä, jos tuloksena on huonoja palveluja ja huono käyttökokemus loppukäyttäjälle - meneekö käytön epäonnistuminen silloin ylen piikkiin?

 

Linkit

Teksti-TV:n API:n pohjalta on blogiin ilmoitettu kaksi tuotosta: Ohjelma, jolla voi hakea Tampereen alueen päivän sääennusteen ja ttvmix.com joka osallistuu Apps4Finland-kilpailuun 

Asiasanat: 
Su 06.11.2011 @ 13:54Tuija Aalto

Voiko uutisnäkökulman kirjoittaa yhteisöllisesti? CASE TIETOVUOTO

Kokeillaan, voiko uutiskommenttia parantaa porukalla. Jos ehdit, viitsit, ja sinulla on jotakin lisättävää jo esille tuotuihin tietoihin, niin auta kirjoittamaan laajempi versio uutisnäkökulmasta. Aikaa tunti.

 

Päivitän tähän juttuun kokemukset myöhemmin tänään!

 

Päivitys klo 23.00. Tietovuodosta tehdään suora keskusteluohjelma Yle Areenassa maanantaina klo 11.30

Ke 02.11.2011 @ 12:01Kari Haakana

Julkista palvelua iPadille?

Viime viikolla suuri määrä Euroopan yleisradioyhtiöiden edustajia kokoontui Berliiniin Prix Europa -tapahtumaan. Jo 25:ttä kertaa järjestetyssä tapahtumassa yhtiöiden tv-, radio- ja online-tuotannot kilpailivat Prix Europa -palkinnoista useissa eri sarjoissa.

Online-tuotannoista lopulliseen kilpailuun esiraati kelpuutti 27 työtä, mukana muiden muassa Ylen Aitio. Palkintoa ei tällä kertaa Yleisradiolle irronnut, mutta tapahtuma tarjosi kuitenkin mainion ikkunan siihen, mitä yleisradioyhtiöt verkossa tekevät.

Yksi juryn mielenkiintoisimmista töistä oli Hollannin VPRO-yhtiön tekemä iPad-sovellus Money&Speed - inside the black box (sovelluksesta on tehty myös videoesittely). Sovelluksen taustalla on viikottaisen ajankohtaisohjelma Backlightin jakso, joka pui pörssien automaattisia kaupantekojärjestelmiä ja niiden vaikutuksia konkreettisten esimerkkien pohjalta. Ipad-sovellus yhdistää tv-dokumenttia ja datan visualisointia vaikuttavasti ja tavalla, joka tekohetkenään oli mahdollista ainoastaan Applen iPad-laitteella. Tämä sovellus oli henkilökohtainen suosikkini Prix Europan online-tarjonnasta.

Teos herätti tuomaristossa kiihkeää keskustelua. Yksi juryn jäsen oli sitä mieltä, että julkisen palvelun yleisradioyhtiö ei saisi tehdä uniikkia sisältöä laitteelle, joka ei ole kaikkien saatavilla. IPad on kuitenkin melkoisen kallis laite eikä se Hollannissakaan ole jokaisen halukkaan ulottuvilla.

Sovellusta esitellyt VPROn edustaja puolusti kuitenkin sovellusta. Hänen mukaansa kokeilut eri alustoilla kuuluvat julkiseen palveluun; ilman niitä yleisradioyhtiö jää vain kehityksen seurailijaksi ja kontakti yleisöön kaventuu.

Miten on? Onko sisällön tekeminen juuri iPadille julkista palvelua? Haluaisitko nähdä Ylen tekevän jotakin sisältöä pelkästään iPadille, Androidille tai jollekin muulle alustalle? Vai pitäisikö Ylen pidättäytyä online-tekemisessään ainoastaan välineriippumattomiin sisältöihin?

Pe 21.10.2011 @ 17:10Tuija Aalto

Uusi ohjelmaformaatti Ylen netissä: Pop-up -lähetys

Kehitys kehittyy. Digitaalinen ja verkottunut mediaympäristö mahdollistaa tänä päivänä sellaisten asioiden tekemisen, joissa viisi vuotta sitten ei olisi ollut mitään ideaa. 

Eräs tällainen konsepti-innovaatio on pop-up -lähetys.Yle lähetti Yle Areenassa aamupäivällä 6.10. ylimääräisen keskusteluohjelman "Steve Jobsin merkitys digitaaliselle mediakulttuurille". 

Aikaa ohjelman valmistelussa käytettiin päätöksestä toteutukseen kolme tuntia. Verkostot osallistuivat valmisteluun (paina Muistion Play-nappia ja katso kuinka suunnittelu  eteni)

Sosiaalinen media, Facebook, Twitter ja Google+ tekivät mahdolliseksi tiedon nopean levittämisen niin, että suoralla lähetyksellä oli arviolta satoja seuraajia ja lähetystä kommentoitiin reaaliajassa verkossa. 

Keskustelun taltiota on katsottu Areenassa tuhansia kertoja. 

Keskustelun ääniversio lähetettiin samana iltapäivänä Yle Puhe - kanavalla. 

Kenties aivan ensimmäinen suomalainen pop-up -formaatin toteutus oli Striimi.net -nettiradiokanavalla suorana lähetetty Skype-konferenssikeskustelu rahan merkityksestä verkostotaloudessa syksyllä 2009 (MP3) Olen käyttänyt tapausta esimerkkinä sosiaalisen median somakoulutuksessa siitä, miten nopealla aikataululla on mahdollista saada aikaan kohdeyleisölleen elämyksellinen suora keskusteluohjelma verkossa. 

 

Tuija Aalto from Netprofile Finland Oy on Vimeo.

Ensi perjantaina Yle Areenassa lähetetään Helsingin Kirjamessuilta Yle Puheen Politiikkaradio. Yle Puhe taltioi Politiikkaradion perjantain lähetyksen messuyleisön edessä. Paikalla silloin toimittaja Sakari Sirkkasen kanssa vakiovieraat Markus Leikola ja Jussi Lähde sekä vieraina ainakin Sofi Oksanen ja ”Kekkosen takapiru” -kirjan kirjoittaja Timo J. Tuikka. Keskustelu on siis mahdollista seurata Yle Areenassa suorana pe 28.10. klo 9.45 alkaen.

Kun lähetys tiedetään jo viikkoa ennen, sitä ei ehkä voi pitää puhdasoppisena pop-up -ohjelman esimerkkinä. Teemme erilaisia kokeiluja kehittääksemme valmiutta panna pystyyn pop-up-ohjelma Yle Areenassa nopealla aikataululla silloin, kun aihetta ilmenee.

Pe 23.09.2011 @ 10:46Kirjoittaja on Yle.fi designissä konseptisuunnittelijana toimiva Vesa Metsätähti, joka vetää kokeiluluontoisesti Konseptiklinikka -nimistä konseptisparraustyöpajaa

Sisältö hyödykkeenä, eli miten Intialainen kuvaisi Suomen sisällissotaa?

Mediatalossa tulee aina lopulta puheeksi sisältö. (Ja jos ei tule niin sitten ollaankin jo pulassa).

Puhe sisällöstä on ongelmallista, koska se määrittelee puheena olevaa asiaa turhan laveasti.

Sisältöbusines on usein kuitenkin siitä kiitollista, että innokkaat ja taitavat tekijät saavat jonkinlaisen julkaistavan teoksen aikaiseksi. Ilma-aika jää harvoin tyhjäksi, vaikka sisällön määrittely tapahtuisikin kovin laveasti.

Itseasiassa sisältöä on olemssa aika paljon ja useimmin löytyy jotain julkaistavaa.

Minkälaisen artikkelin intialainen kirjoittaja tuottaa Suomen sisällissodasta?

Yllättävän hyvän.

Puhuessaan onnistumisestaan mediatoimija mainitsee julkaistavan sisällön määrän, ainakin sisäisen tehokkuuden mittarina. Päätin koittaa taannoin mikä olisi halvin tapa tuottaa riman ylittävää julkaistavaa.

Tilasin taannoin Intiasta lyhyen artikkelin Suomen sisällissodasta:

  • 200-300 sanaa
  • sisältää numerotietoa kaatuneista
  • tietoa taistelun osapuolista
  • jonkinlainen huomio hävinneen osapuolen näkökulmasta

Artikkelin hinnaksi tuli 4 $ ja se toimitettiin seuraavana aamuna.

Luonollisesti artikkeli oli englanniksi, mutta minkälaisella panoksella hankkisivat suomenkilisen kirjoittajan? Näillä sisällöntuotantoklustereilla on joustavia sopimuksia: voit antaa sisällönhallintajäjestelmään oikeudet ja kirjoittavat vaikka viikossa 100 artikkelia määrätyillä spekseillä. Kunnon määrästä saa kunnon alennuksen. Syötteeksi kelpaisi sopimuksen mukaan varmasti kuvat, videonpätkät ja keskustelunavaukset.

Vastaavanlaisella diilillä voi saada eri puolilta maailmaa myös video-, kuva- ja audiotuotantoa (jossa laatu kärsii kyllä eri tavalla).

Miltä artikkeli näyttää?

The Finnish Civil War

The Finnish Civil War is one of the most important events in the history of Finland. Fought in Finland from 27 January to 15 May 1918, the war was an outcome of the national and social upheavals caused by World War I. The civil war was fought between the forces of the Social Democrats led by “Reds” the People’s Deputation of Finland and “Whites” the forces of the non-socialist, conservative-led Senate. The Reds had direct support from the Russian Soviet Republic and the Whites had military assistance from the Germans.

Since Finland was the part of the Russian Empire, it got directly affected by the 1917 February and October Revolutions in Russia. The Russian empire collapsed during the World War I and the whole chaos led to the breakdown of the Finnish state and society.

The war, induced by a general strike in 1917 called by Finnish workers against Bolshevik takeover, soon turned into armed conflicts between the Red and White soldiers, causing death of many soldiers. The white troops comprised of farmers mostly, while the Reds had the support of the urban modern class.

The whites had a lot of advantages over the Reds, which actually became the prime reason of their defeat. The Whites had a professional leadership, while the Reds not only had poor leadership but also lacked training, discipline and proper food. As a result, the Whites had a decisive victory by reducing the control area of the Reds and never giving them a second chance to make a comeback.

Though the end of the war brought in sweet victory for the Whites, the war cannot be forgotten for the number of casualties involved. About 37,000 people died during the war, shockingly most of them not on the battlefield. The soldiers and their sympathizers were killed and tortured by political terror campaigns. The loss of so many casualties also marred the Independence Day celebrations.

Julkaisu on triviaalia

Verkossa kuka vain voisi perustaa blogin, youtube-kanavan, tms. johon voi tilata jotakin intiasta.

Julkaistua materiaalia mittaamalla kuka vaan voi siis olla mainio toimija. (Jos taskurahat riittävät). Tulevaisuudessa julkaisukanavan omistamisesta saa entistä vähemmän etua.

Millä sitten on väliä?

Pitää tietää mitä julkaista, riippumatta siitä kuka sen sisällön tuottaa. Tärkeää on julkaista jotain, millä on merkitystä yleisölle. Suunnitelmallisesti. Tarjota se kulutettavassa muodossa.

Eikö sitten tekijöillä ole väliä?

Vanha sanonta: “sodan ensimmäinen uhri on totuus” ei pidä paikkaansa. Ensimmäisenä uhrina kaatuvat suunnitelmat.

Intialaisiakin pystyy uudelleenohjeistamaan, mutta paremmin homma etenee, jos taitavat tekijät ja suuntaa määrittelevät tekevät työtä yhdessä. Silloin pystyy reagoimaan odottamattomaan (jota varmasti tulee) ja säätämään suuntaa helpommin.

On kuitenkin kiusantekoa jättää taitavat tekijät selviämään ilman suuntaa ja suunnitelmaa. Vain reagoimaan. Silloin businestasi ohjaa joku muu kuin sinä.

Ke 24.08.2011 @ 14:12Kirjoittaja on Yle.fi designissä konseptisuunnittelijana toimiva Vesa Metsätähti, joka vetää kokeiluluontoisesti Konseptiklinikka -nimistä konseptisparraustyöpajaa

Tägäys: hopealuoti onkin lyijyä!

Tägitys, mistä tässä nyt oikein puhutaan?

Tägi ja tägitys roikkuu vielä tämän hetken pelastavien komponenttien ja toimintatapojen listalla. Se on siis osa sitä pitkää perinnettä, jossa jokin ajan myötä vaihtuva asia tekee palvelusta tai sisällöstä hyvän.

Asiasanoitus, tägäys, avainsanat… tässä yhteydessä tuosta kaikesta puhutaan tägeinä. “Mertkitsin tämän tällaiseksi kirjoittamalla kylkeen tämän”. Tägäyksellä on kaiketi yleensä vähän enemmän painotusta folksonomiaan ja epämuodolliseen merkkaukseen sisällön sekaan.

Tässä yhteydess tägitys on kuitenkin sekä toimintatapa että tietoa, joka on jonkun varta vasten ja tahallaan valitsemaa. Tietoa, joka lisätään jonkun muun sisällön rikastamiseksi. Eikä nyt rajata kokonaan pois mahdollisuutta ajatella automaattisesti tai julkaisun sivutuotteena syntyvää tietoa tägeinä (esim. aikaleima).

Ongelmia tägien kanssa

Tägi —jonkun sanan lisääminen muun sisällön yhteyteen— on ratkaisuna helpon kuuloinen. Tähän tägäämiseen tulee kuitenkin ongelmia heti kun sitä tehdään muuten kuin omaksi tai kaveripiirin iloksi.

Tägi kohdistuu huonosti

Tägi ei välttämättä kerro mikä rooli sillä on sisällön kuvaajana.

[runo] - puhutaanko tässä runoista vai onko sisältönä runo? Runo voi olla myös henkilön nimi.

Tägit selittävät huonosti itseään

Lyhenteistä on vaikea tietää mistä on kyse. [HCM] voi olla useampikin asia, mutta mikä juuri tällä kertaa? Joskus sisältö selittää tägiä, joskus taas ei.

Selkokielinenkään sanasto ei aina kerro mistä on kyse. [WhatNotToWear] kuvaa hyvin missä mielessä jokin lausahdus julkaistaan. Roistovaltioissa voi monelta mennä ohi että kyseessä on TV-sarja jota kommentoidaan tai jonka hengessä kommentoidaan.

Tägi ei välttämättä siis lisää ymmärrystä. Lisäksi se saattaa laimeta kun sen käyttö leviää kyllin alkuperäisen tai tarkoitetun ulkopuolelle (uudistuminen ja ennakoimaton kehityshän on pop, mutta ilmaisuvoiman katoamista ei kukaan kai toivo).

Esimerkiksi tämän kirjoituksen asiasanoissa / tägeissä on termi ‘konseptiklinikka’. Termi pitää selittää jossain muualla (ja olisi mukava jos ko. termistä pääsisi sen selitykseen, niinkuin internetissä hypertekstin kanssa olisi määrä).

Tägit eivät aina kovin yhteismitallisia

Tägin ilmaisuvoima ja luonteva kohdistuminen vaihtelevat eri yhteyksissä. Aikeeksi tarkoitettu ei käy välttämättä kuvaamaan aikomusta toisaalla tai sisältötyyppiä muualla.

Varsinkin isommassa organisaatiossa kaivataan aina yhtä yleiskäyttöistä asiasanastoa. Käyttäjä- ja businesvaatimukset vaihtelevat niin kovasti että kompromissit syövät järjen koko järjestelmästä.

Konkretian tägääminen on helppoa mutta ei niin hyödyllistä

Videosta on helppo sanoa että siinä esiintyy hevonen. Se voi olla ihan hyödyllistäkin. Voisi olla kivampi tietää että tässä käytetään jotain ratsuna tai että tunnelma on surrealistinen.

Tunteet, konseptit, asenteet. Joissain tapauksissa ne ovat paljon esineistöä hyödyllisempää merkkausta. Monista sanastoista näitä löytyy myös vähemmän.

Tägeistä ei aina hyötyä

Esimerkiksi uutisten tägääminen voi olla hankalaa. Tägeja saatetaan ajatella vaikka hakemisen helpottamiseksi. Jos uutissisältöä kulutetaan pääasiassa tuoreuden perusteella ja eiliseen ei palata, voi tägääminen mennä hukkaan.

Suosituimpien tägien listaaminen saattaa jäädä kiusaksi. Niiden yhteydessä voisi olla tärkeämpää esittää miksi ne ovat suosittuja kuin näyttää mitä kaikkea niillä on tägätty.

Entäs sitten

Kannattaa laatia tapa kertoa mistä tägeissä on kyse ja kertoa mitä tägejä kannattaa käyttää. Satunnainen kommentoija saattaa hyvinkin kaivata tietoa siitä onko jo tapa kommentoida presidentinvaalien ehdokasasettelua. Tai tapa kertoa mitä jokin tägi tarkoittaa.

Osa tägien kuvaamisesta hoituu varmasti sisällön ja sen kytkentöjen kautta. Viimeisin [julkaisu], [runo]n yhteydessä esiintyy monasti [rakkaus] mutta tosi harvoin [varaanit].

Olisi hyvä olla olemassa tapa kertoa mitä sisällöstä tägi oikein kuvaa. [aiheena Kekkonen], [esiintyy Kekkonen], [viittaus Kekkoseen] jne. Oikein ahkera hoitaa tällaisen kuvaamisen tripleteillä ja tekee tägeistä sanastojen termejen välisiä relaatioita.

Subjeki –> predikaatti –> objeki. Kuvassa esiintyy kekkonen. Artikkelin tyylilaji on runo.

Tägien laatijoille kannattaa kertoa minkälaisella tarkkuustasolla asioita koitetaan tägätä. Puhutaanko [silmänpainetaudista], [silmäsairauksista], [sairauksista] vai ihan vaan [terveydenhoidosta]? Sopiva tarkkuustaso on tietenkin riippuvainen käyttäjistä ja busineksesta.

Voidaan tarvita myös hierarkia kuvaamaan tägien luokitusta tai suhteita. Voidaan kertoa että [silmänpainetauti] on [silmäsairaus] joka on [sairauksien] alaluokka ja liittyy [terveydenhoitoon]. Tällaisen kanssa törmätään jo kokonaisten käsitehierarkoiden synnyttämisiin (tai olemassaolevien hyödyntämisiin) eikä puhuta enää kovin kevyestä toiminnasta.

Jotain lajittelua kuitenkin saatetaan tavita arjessa. [kesto(lyhyt)] ja [kesto(pitkä)] ovat medialeikkeen pituuksia tägättäessä parempia kuin [lyhyt] ja [pitkä] jotka halutaan ehkä varata sisällön kuvaamiseen.

Joku asia mitä tägeillä oikeasti ratkotaan. Eli miks näitä asioita pitäisi tägittää? Jos ei tunneta syytä, niin valitut menetelmät saattavat mennä melkoisesti mönkään.

Mitä tägeillä voi tehdä?

… ja heti joku kysyy miksei se voisi olla kaikkea allaolevaa. Kai se voisikin. Sen mihin tägejä ja tägäämistä käytetään pitäisi olla valinnan tulos, eikä “näin on kai tapana tehdä” sivutuotetta. Käyttötarkoitus kun määrää mitä niiden tägien pitäisi sitten lopulta olla ja miten niitä käytetään.

Kohteena tägille voi olla näkymä jossa itse asia ei vielä ole esillä. Hakutuloksessa voidaan kertoa löytyykö otsikon takaa esim. haastattelu vai ei.

Tai sitten tägillä voi olla tärkeämpi rooli itse sisällön kyljessä, tiivistämässä sitä mistä on kyse tai mitä halutaan sanoa.

Aikomuksen kuvaaminen

Jo melko varhain joillekkin foorumille tuli otsikoiden yhteyteen tägitys. Toisaalta tällä madallettiin kansiorakennetta. Toisaalta kerrottiin siitä mitä sisältöä otsikon takaa oli löytymässä.

[ennakkojulkaisu], [kysymys], [julkaisu] jne. Osin tällä paikattiin puutteellista otsikointitaitoa, osin mahdollistettiin silmäily ja automaattinen käsittely.

Kuvittele jotain kuvausfoorumia. Miten paljon vähemmän katkeraa riitelyä saattaisi syntyä, jos otsikon viereen voisi kirjoittaa aikomukseksi [katso mitä näin] vs. [maailman paras kuva]. (Jälkimmäisen mukaanhan jotkut silmäilevät kaikkia postauksia).

Nykyinen tuttu vastine voisi olla vaikka Twitterissä #whitewhine -tägi viestin yhteydessä: “tiedän että maailmassa on oikeitakin ongelmia, mutta haluan silti valittaa” tai jonkun toisen ehdottamana “maailmassa on oikeita ongelmia, mutta valitat tästä”.

Keskeisen sisällön osoittaminen

“Keimo Hansiosta ei saa tulla ikinä ehdokasta!” voi puhua sekä Keimo Hansiosta, ehdokasasettelusta, siitä että joku ei saa olla jotakin. olisi hyödyllisintä jos sisältö selittäisi itseään, mutta viimeistään kone kaipaa tietoa siitä, että onko keskeinen sisältö Keimo Hansio vai se, että joku on ei-toivottu.

“[Keimo Hansio]sta ei saa tulla ikinä ehdokasta!”

“Keimo Hansiosta ei saa tulla ikinä ehdokasta! [ei-toivottu]”

Kytkennän osoittaminen

Mihin tämä nyt liittyy jos se ei käy asiasta ilmi (tai vaikka se käy asiasta ilmi). Samalla tämä tuo rakennetta mukaan sisältöön, käsittelyä varten.

“Keimo Hansiosta ei saa tulla ikinä ehdokasta!” voi liittyä presidenttikilpaan, liittyy todennäköisesti joihinkin vaaleihin jne. vaikkei sitä tuossa ihan suoraan sanottaisikaan. Tarvitaan joku rakenne kertomaan mihin tuo liittyy jotta asian voi ymmärtää paremmin ja jotta sen voi ymmärtää myöhemminkin.

“Keimo Hansiosta ei saa tulla ikinä ehdokasta!” [presidentinvaalit 2012]

Löytämisen helpottaminen

Tägiksi kirjoitettuja sanoja saatetaan tarjota ensi sijassa hakukoneelle. Varsinkin jos sisältö on jotain muuta kuin tekstiä.

Joskus tällä paikataan haun puutteita. Toisaalta taas paraankaan haun ei ole helppo ymmärtää mikä on esimerkiksi artikkelin pääasiallinen sisältö (mutta tässä mennänkin jo vähän eri merkkaukseen kuin mistä tägättäessä on kyse).

Rakenteen tuominen

Rakenteeksi —erilaiseksi luokitteluksi, kategorisoinniksi, tyypitetyksi— tehdyt tägit ovat suka hakukonetta varten kirjoitetulle tekstille.

Rakenteeksi käytetyt tagit liittävät sisällön johonkin suurempaan kokonaisuuteen, vaikka siihen ei suoraan viitattaisikaan. Vähän samaa siis kuin aiempi #whitewhine -esimerkki. Rakennetta tuova tägäys ei kuitenkaan kerro aietta vaan littää ennemmin yhteen.

[runo], [resepti], [Sibeliuksen teokset] jne.

Näitä tägejä lukee ensisijaisesti kone. Ihminen saattaa hyvinkin tunnistaa runon ilman että sitä erikseen merkitään.

Kansiorakenteen täydentäminen tai korvaaminen

Rakennetta tuovien tägien spesifi käyttö liittyy yrtyksiin korvata täydentää tiedostojärestelmiä ja kansioita. Tägejä kansioiden sijaan käytettäessä yksi asia voi kuulua helpommin useampaan paikkaan. Listattavat asiat on tapana suodattaa erilaisin tägiyhdistelmin ja esittää suunnattomina listoina.

Sisältöjen yhdistely eri järjestelmien välillä

Jos vaikka julkaisee artikkeleita omassa systeemissään ja videoita jonkun toisen osapuolen palvelussa, käy näiden niputtaminen ehkä vaivattomimmin jonkin tägin perusteella.

Kun näytetän kirjoitus tägillä [tripoli] haetaan samalla toisesta palvelusta esille liuta videoita tägillä [tripoli] ja toivotaan että ne vastaavat jokseenkin hyvin aihetta.

Pe 12.08.2011 @ 10:19Kirjoittaja on internet-julkaisuvälineessä konseptisuunnittelijana toimiva Vesa Metsätähti

Kokeile "silloin kun" -menetelmää kohdatessasi yleistyksiä

Riippumatta siitä minkä alan kehitystyön kanssa olen ollut tekemisissä on vastaan tullut aina erilaisia kirjoittamattomia totuuksia ja yleistyksiä. (Joskus joku on kirjoittanut niitä jonnekkin, eikä se oikeastaan muuta asiaa).

  • Virtajohdon pitää olla musta
  • Ihmiset eivät skrollaa
  • Laitteessa pitää olla vain muutama nappi
  • Kaikki asiakkaat haluavat osallistua
  • jne.

Tällaiset heitot perustuvat kyllä usein johonkin totuuteen tai ihan relevanttiin havaintoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisia heittoja viljelemällä voisi ohjata mitä tahansa kehitystyötä.

Lisää "silloin kun" -heiton perään

Virtajohdon pitää olla musta, koska...

tai

Virtajohdon pitää olla musta, silloin kun...

Yllättävän useaan väittämään löytyy ehto jonka avulla voi tarkastella päteekö se kyseisessä tilanteessa tai miten sitä pitäisi soveltaa.

Opettavainen tarina pitkistä teksteistä (ihmisethän eivät lue verkossa)

Taannoin sain sähköpostiini kysymyksen siitä minkä mittaisia tekstejä verkossa nykyään luetaan. Vaikka selkärangasta tuli paljon toitotettu totuus: "verkossa ei lueta pitkiä tekstejä, ehkä vain otsikkoja ja bullettilistoja" osasin sentään tiedustella mistä oli kyse.

Materiaali oli esseen tyylisiä artikkeleita.

Kaavin kokoon äkkiä muutaman linkin artikkeleihin, vanhoihin klassikoihin ja muutamiin uudempiin, joissa todettiin että pidemmänkin tekstin lukeminen on kyllä vähän lisääntynyt. Voisikohan tekstiä tiivistää tai uudelleenmuotoilla, jakaa listoihin ja paloitella kappaleisiin otsikoiden alle?

Vastaus oli epäilevä: "tyyli on niin omintakeista, että sitä on paha mennä muokkaamaan". Kävi ilmi että teksti oli Markus Kajon pakinat joita on nyttemmin julkaistaan olotilassa.

Verkossa ei lueta pitkiä tekstejä silloin kun...

  • Etsitään vainua siitä missä olisi tunnelmaan sopivaa tavaraa
  • Haetaan vastausta "voinko" ja "miten minä..." kysymyksiin

Kajon kirjoitukset eivät selvästikään sovi kumpaankaan näistä kategorioista.

Sivut

Kehitys kehittyy - kokeile ja kommentoi yle.fi:tä

Tässä ryhmäblogissa yle.fi:n tekijät kertovat tulevista verkkopalveluista sekä valottavat ajatuksiaan suunnitelmien takaa.

Blogiarkisto