Neuvostolelujen tuntija Mia Heinimaa leluostoksilla

Mia Heinimaa Tampereen Lenin-museosta tunnistaa Neuvostolelut kuin leikiten.

Sankarilliset lelut - Neuvostoleikkikalun lyhyt historia -kirjan toimittanut tutkija Mia Heinimaa kävi kirppisostoksilla katsomassa, löytyisikö sieltä neuvostoliittolaisiksi tunnistettavia leluja.

Mian vinkit Neuvostolelujen etsijälle:

Materiaalit ja värimaailma: Nukkien materiaalina käytetty muovi on erilaista, kuin muualla. Raajat on tavallisesti valmistettu valumuottimenetelmällä, usein saumat ovat näkyvissä. Muovi on kovaa, massassa saattaa olla värieroja.

Hiukset voivat olla hurjankin väristä tekokuitua. Pää on kaksiosainen – erilliseen päälakikappaleeseen on kiinnitetty tukka, varsinainen pää kasvoineen on erikseen. Kasvonpiirteet on usein maalattu, isommilla nukeilla saattaa olla avautuvat ja sulkeutuvat silmät, joiden mekanismi menee helposti rikki.

Vaatetus: Nuket edustavat muualla tuntemattomia neuvostoyhteiskunnan rooleja, kuten miliisejä, puna-armeijalaisia jne. Kansallispukunuket erottaa pukujen mukaan.

Muotokieli:

Pehmolelut: Nallet ja muut ovat vaikeita erotettavia. Käytetyn materiaalin ja värin mukaan voi arvailla, onko kyseessä neuvostonalle vai joku muu.

Puulelut: Jos kyseessä ei ole Jukka-lelun tai Brion tuote, niin melko varmasti kyseessä on Virosta hankittu rakennuspalikkasarja, juna tai muu vastaava. Matrjoška- eli maatuškanukkeja tehtiin vain Neuvostoliitossa.

Peltilelut: 1930-luvun peltileluja on vaikea erottaa saksalaisista ja amerikkalaisista, koska leikkikaluteollisuus kopioi ulkomaalaisia malleja. Esineen pohjissa tai kyljissä olevista mahdollisista teksteistä alkuperä käy ilmi. Neuvostoliiton autoteollisuuden ja sotateollisuuden mallit siirtyivät lelutuotantoon. Mosse, Volga ja Lada ovat yleensä taattua tavaraa.

Vaahtomuovilelut: Heinimaan käsityksen mukaan vain Virossa valmistettiin mitä erilaisimpia hahmoja esittäviä karvapintaisia vaahtomuovileluja.