Kierrätystä kutoen 11.10.08

Kaikki lähti siitä kun Kakkolan Minnan päässä naksahti. Kymmenkuntavuotta sihteerin hommia tehnyt Minna päätti neljänkympin kieppeillä katsoa mihin käsityöläisyys häntä veisi. Koko elämän ajan takaraivossa jyskyttänyt haave otti tuulta purjeisiinsa, kun Minna aloitti artesaaniopinnot Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa.

- Kouluaika oli ihanaa. En olisi millään halunnut lopettaa opiskelua, sillä olin todella intona, kun sai oppia koko ajan uusia juttuja, kertoo keväällä tekstiiliartesaaniksi valmistunut Minna. Käsillä tekeminen on mahtavaa ja samalla oma tunne siitä, että valinta oli oikein, vain vahvistui, jatkaa Minna.

Opiskellessaan Minna sai esimakua monesta erilaisesta tavasta tehdä käsitöitä ja eri materiaalien työstämisestä. Koulussa murtui myös Minna myytti kangaspuista. Hän oli aina kuvitellut, ettei niillä voi tehdä kun mattoja. Ensimmäisten perinteisten kutomiskokeilujen jälkeen juolahti Minna mieleen kokeilla jotain erilaista ja niin hän innostui kokeilemaan seinätekstiileissään erikoisten kuteiden yhdistämistä perinteiseen kudontaan.

- Pidän siitä ajatuksesta, että perinteisillä työkaluilla voi työstää uudenlaisin materiaalein ja uudenlaisin metodein. Tavallaan olen päivittänyt kangaspuut 2000-luvulle, sanoo seinätekstiilejä kierrätysmateriaaleista tekevä Minna.

Yrityksen ja erehdyksen kautta lopputulokseen

Kierrätysmateriaalit valikoituivat Minnan materiaaliksi oikeastaan heti ja onneksi myös opettaja myös kannusti kovasti Minnaa niiden käyttöön. Ensimmäisenä valmistui sanoma- ja aikakauslehtisuikaleista ja paperinarusta kudotti seinävaate ja pian löytyivät kierrätysrepertuaariin myös VHS- videonauhat.

- Ne ovat ehdottomasti tämän hetkinen suosikkimateriaalini. Käytöstä poistettua nauhaa löytyy yllin kyllin, se ovat kevyttä ja kiiltävä, sitä on mukava työstää ja valmiissa työssä pinta on kivan kosketeltava. Olen erityisen viehättänyt niihin fiiliksiin mitä sillä voi luoda.

Minna tekemisessä yhdistyykin luovuus ja mielihyvän tunne materiaaleista ja tekemisestä.

- Koulun kautta luovuus ja ideat jotenkin räjähtivät. Se että sai kokeilla ja oppia vain aukaisi kanavat.

Välillä Minna on itsekin ihmetellyt miten paljon vastaan tulevista potentiaalisista materiaaleista syntyy ideoita. Ja niitä on totta tosiaan tullut tulvimalla: Tähän mennessä Minna on jo työstänyt tekstiileissään auton konepellin alta löytyneitä johtimia, kaiutinjohtoja, jouluvalosarjoja, PVC-muovia, niini- ja juuttilankaa, muovisuikaleita sekä teräsohutlevyjä. Täällä hetkellä kehittelyssä on uusiotarkoitus puhelimien jatkojohdoille ja on muhitusmyssyssä idea kuplamuovistakin.

- Mietin koko ajan, kuinka jokin materiaali soveltuisi kangaspuilla kudottavaksi ja mikäköhän loimi siihen sopisi. Materiaalit ovat haasteellisia ja kaikkien toimivuus testattava itse, sillä valmiita malleja ei ole, kertoo Minna.

Kierrätysmateriaalien käyttämisen taustalla Minnalla on tietenkin ekologisuus. Lisäksi Minna pohdiskelee että työnsä on tavallaan myös salavalistusta: Ihmiset intoutuvat kun huomaavat, että heidän roskistaan ja muista jämistä saa tehtyä hienon seinävaatteen.

Taidekäsityöläisyys tuntuu Minnasta omimmalta, joten myös tilataide kiinnostaa. Suunnitteilla onkin järjestää töistä näyttely, mutta toistaiseksi Minna tahtoo keskittyä uusiin kokeiluihin ja vanhojen ideoiden kehitystyöhön.

Kirppiksen kierroksella saimme kuulla Minnalta tekemisen kautta tulleista havaintoja eri materiaaleista ja vinkkejä niiden löytämiseen. Toistaiseksi hän itse ei ole varsinaisesti materiaalejaan kirpputoreilta hankkinut, vaan on saanut kaikki tuttavien ja ystävien nurkista, varastoista, vinteiltä tai vain löytänyt jostain.

Minna vinkit:

Kaikki kierrätysmateriaalit eivät välttämättä sovellu kangaspuilla kudottavaksi, koska pidempää työtä kudottaessa pitää ottaa huomioon "kankaan" tiukka kiertyminen tukille. Siihen ei mikä vain materiaali käy. Kudontaan vaikuttaa myös se, millaiseen muotoon kierrätysmateriaalin on työhön kutonut. Esim. videonauhan lenkeistä tulee vähemmän kauniita tiukassa prässissä.

Lähes kaikki mitä itse olen kokeillut, on toiminut suhteellisen hyvin kangaspuilla. Lasikuitu oli kyllä aika hankala, koska siitä irtosi pienen pieniä hiukkasia ja nehän ei tunnu kivalta iholla. Sanomalehtipaperi taas ei tykkää ronskista kutomistyylistä vaan sitä tulee kutoa varovaisesti, ettei se repeydy. Mutta maltilla ja suojavarusteilla nämäkin hommat sujunevat.

Loimilangoiksi ei käy mikä tahansa, vaan sen mietin kierrätysmateriaalin mukaan. Esim. teräsmateriaalille sopii hyvin metallilanka, joka kestää kuteen terävätkin reunat. Metalliloimea laitettaessa kangaspuille kannattaa käyttää hanskoja, etenkin alkusolmujen tekemisessä.

Materiaaleja hankkiessa kannattaa penkoa ja tutkia kirppispöydät hartaudella, sillä tavaramäärän alla saattaa odottaa aarre. Tällainen olisi esim. kieppi kauniin punaista johtoa tai vanhoja vöitä, joista saa säväyttävää kudetta kangaspuille! Lisäksi ehdotan että kutsu itsesi kavereittesi ja sukulaistesi vinteille ja varastoihin. Sieltä löytyy aina jotain kaatopaikalle menossa olevaa käyttökelpoista materiaalia! Samalla levität puskaradioon tietoa, että mitään ei saa heittää pois, ennen kuin olet tarkistanut sopiiko se kangaspuilla kudottavaksi!

Kaiken kaikkiaan tässä hommassa ei ole kuin mielikuvitus rajana!