Suomalaisten joulukorttien historiaa

Suomalaiset lähettävät nykyisin vuosittain 50 miljoonaa joulukorttia ja olemmekin eurooppalaisittain joulukortittelijoiden kärkipäätä. Joulukorttien historiaan laajasti jo vuosikymmenten ajan paneutuneen Orvo Bogdanoffin kanssa katsastettiin joulukorttitarjonta kirpputorilla.



Kortteja ikänsä kerännyt, tutkinut ja esitellyt Bogdnoff kertoi, että joulukorttiperinteen taustalta löydetään mm. vanha tapa toivottaa hyvää uutta vuotta kuvin. Tämä uudenvuodentervehdystraditio saapui Eurooppaan Japanista arviolta 1600-luvulla. 1700-luvulla kirkon ja kristinuskon vaikutuksesta kehiteltiin tämän ympärille jouluperinne. Joulukorttien suosion kasvu oli taattu 1850-luvulla mm. kuvakorttien teollisen valmistuksen yleistyttyä Euroopassa. 1900-luvun alkua voidaan taasen pitää postikorttien kultakautena. Senkään jälkeen joulukorttien suosiossa ei ole näkynyt laantumista.

Menneen ajan vaiheet heijastuvat joulukorteissa. Niistä voi tulkita suomalaisen joulun ja myös yhteiskunnan historiaa. Muun muassa sotien aikana lähetettiin joulukortteja, joiden kuvat kommentoivat sodan vaiheita.

Joulukorttien kuvia ovat tehneet monet tunnetut taitelijat, mm. Rudolf Koivu, Martha Wendelin ja Jenny Nyström. Uudemmista nimistä mainittakoon vaikka Osmo Omenamäki ja Pekka Vuori. Monet keräilevätkin joulukortteja tietyn taiteilijan perusteella. Taiteilijoilla on ollut suuri merkitys myös joulun visualisoinnissa. He antoivat kasvot esimerkiksi aiemmin vain suulliselle kansantarustolle tontuille.

Moni meistä säilyttää saamansa joulukortit, mutta ne, kuten myös muut postikortit ovat kovasti kerättyjä. Korttiharrastajalle joulukortit antavat myös haasteellisen ja laajan keräilyalueen. Saimme muutamia vinkkejä asiaan hartaasi paneutuneelta Orvo Bogdanoffilta:

- Joulukortteja voi löytää mistä vain, edellyttäen tietenkin kiinnostusta asiaan. Olennainen osa on tietenkin keräilijän motiivit ja tiedon taso.
- On vaikea määritellä, mikä on erityisen hyvä postikortti. Se riippuu keräilijän keräämästä aihealueesta, mutta esimerkiksi internet on hyvä bongauspaikka.
- Keräillä voi mitä tahansa aihealuetta: kotiseutukokoelmaa, luontoa, eläimiä, historiaa, eri vuodenaikoja, eri taiteilijoita, mitä tahansa. Kaikissa on vaikeusasteita aivan kylliksi.
- Jos ei tunne postikorttialaa, ei kannata maksaa mitä tahansa. Valitettavasti keräilyalallakin pyörii myyjiä, jotka ovat valmiita rahastamaan bulkkitavarallakin väittäen sitä harvinaiseksi.
- Kirpputoritavaraan kannattaa suhtautua varauksella, sillä siellä myydään paljon myös korjailtuja postikortteja, valokuvia yms. Tällaisten korttien alkuperää ei pysty aina selvittämään.
- Euroopan kirpputoreilta saattaa tuurilla löytyä myös Suomea koskevaa aineistoa.

www.bogdanoff-sade.com
(YLE ei vastaa ulkopuolisten sivujen sisällöstä.)