Vanhat elintarvikepakkaukset 29.11.2008

- Keräily perustuu lähes pakonomaiseen tarpeeseen kerätä, pohtii vaasalainen Veli Koski, jonka keräilyrepertuaariin kuuluvat entisaikaan kauppojen hyllyiltä löytyneet elintarvikepakkaukset.

Kosken kauppatavarakokoelma on todella laaja. Hän on erikoistunut mm. etiketteihin, SOK:n tuotteisiin, Vaasa-aiheeseen ja erityisesti kahviin, teehen, sokeriin, tupakkaan… ja niin edelleen. Mukaan mahtuu myös paljon mainoskylttejä, kuvia sekä kahviin liittyen pannuja ja termoskannuja. Kaupanalan keräilijöiden piirissä hän onkin arvostettu keräilijä ja perinteen vaalija ja alansa asiantuntija.

Toistakymmentä vuotta keräilyä aktiivisesti harrastaneelle Velille keräily on elämän suola. Keräileminen lähti liikkeelle jo pikkupoikana tulitikkuetiketeillä ja kahvipaketeista saaduilla keräilykorteilla. Perheen perustaminen ja muut kiireet laittoivat harrastuksen tauolle vuosiksi, kunnes lasten kotoa muutettua puri keräilykärpänen uudelleen. Aluksi Veli ajatteli täydentää vanhaa keräilykorttikokoelmaansa, mutta keräilyharrastus laajeni kahvipurkkien kautta myös muuhun kauppatavaraan.

Kahvi on kuitenkin Velille keräilyaiheista edelleen ehkä mieluisin. Lempiesinekin löytyy hetken mietinnän jälkeen. Se on Tampereelta kirpputorilta löytynyt Irwin Goodman -kahvipurkki 1960-70-lukujen taitteesta. Harvinainenkin se varmaan on, sillä Veli kertoo, ettei ole nähnyt vielä missään toista samanmoista. Kokoelman vanhimmat pakkaukset ovat 1800-luvun puolivälistä. Määrällisesti suurin osa kokoelman esineistä osuu 1950-luvun molemmin puolin. Veli muistaa hyvin 1950-luvun lapsuutensa kauppapakkaukset. Hän sanoo, että niissä on ihmeellinen henki, ne ovat elävää taidetta.

1950-luku olikin kauppapakkauspuolella rikasta aikaa, sillä silloin ja vielä 1960-luvunkin Suomessa oli paljon erilaisia pieniä tehtaita ja firmoja. Tuolloin kuljetusmahdollisuudet ympäri maan olivat huonommat kuin nyt, joten oli helpompaa tuottaa elintarvikkeita paikallisesti. Erilaisia tuotemerkkejä ja laatuja oli enemmän, varsinkin nautintoainepuolella eli limuissa, oluissa, kahvissa jne. Omien keräilyesineidensä ikärajana Veli pitää vuotta 1977 ja silloin käyttöönotettua viivakoodia, poikkeuksena tietysti pienet erikoisuudet ja harvinaisuudet.

- 1950-luvun pakkaukset ovat vielä kerättävissä, vaikkakin vähenevässä määrin. Tavara kallistuu kokoajan, sanoo Veli.

Velillä on tuhansia kappaleita erilaisia purkkeja ja paketteja. Tarkkaa määrää Veli ei osaa sanoa, sillä hän ei ole koskaan luetteloinut keräämiään esineitä. Keräily luonnistuu siitäkin huolimatta hyvin, sillä hän tunnistaa hyvin kokoelmansa kauppapakkaukset ja muistaa mitä vielä puuttuu. Tämä taito on kehittynyt harrastuksen myötä.

Veli on koonnut sarjoja kokoelmansa pakkauksista ja purkeista ja lahjoittanut niitä erilaisille pienille museoille vuosien varrella. Velistä keräilyn tarkoitus on se, että kun saa jonkun kokoelman suureksi ja laajaksi, voi sen siirtää museoihin. Näin keräilyä ei tarvitse koskaan lopettaa tilanpuutteen tai kokoelman täydentymisen takia. Lisäksi se on tapa jättää keräilystä jälki. Velin harrastusta innoittaakin suunnaton halu säilyttää vanhaa tavaraa tuleville sukupolville, sekä aito usko ja kiinnostus siihen, että vanhaa tavaraa tulee säilyttää.

- Keräily on sairaus ja tapa, mutta todella mukava sellainen, nauraa Veli.

Veli ei tahdo lopettaa keräilyä, pitää vain varoa, ettei se vie liikaa mukanaan. Keräilyn mielenkiinto katoaa, jos ostaa kerralla esineitä isoja määriä tai kokonaisia sarjoja. Veli tykkää etsiä ja löytää, koota kokoelmaa pikkuhiljaa.

Kauppapakkaukset ovat keräilijälle kohteina erittäin mielenkiintoisia ja kun harrastukseen syventyy entistä enemmän, alkaa kiinnostaa myös kaikki se, mikä niihin liittyy. Veliä kiinnostaakin pakkausten lisäksi myös kaupan historia, kulttuurihistoria, eri aikakaudet ja tyylikysymykset. Harrastuksessa on hienoa myös vuosien varrella tutuiksi tulleet keräilijäystävät ja heidän kanssaan luodut kontaktit ja yhteystyöt. Parhaat löydöt tekee sitä paitsi usein toisilta keräilijöiltä. Tiettyyn aiheeseen keskittyneet keräilijät ovat toimineet tärkeinä tiedonlähteinä pakkausten historiaa selvittäessä.

- Tämä antoisa ja mielekäs harrastus tuo tullessaan samanmielisiä erittäin hyviä ystäviä sekä elämäniloa arkeen ja juhlaan. Suosittelen!, sanoo Veli

Vanhojen kauppapakkausten keräilystä Veli antoi neuvoksi seuraavaa:

- Vanhojen pakkausten ikäarviointi ei aina ole keräilijällekään niin helppoa. Hinnastoja ja luetteloita ei ole, kuten postimerkeillä ja rahoilla. Myös muotoilijan tai taiteilijan nimimerkit ja vuosiluvut puuttuvat useimmiten. Valikoima on hyvin laaja, pakkaukset voivat olla peltiä, pahvia, puuta, lasia, melkein mitä vain.

- Pakkauksen tyyli, muoto ja koko antaa paljon suuntaa pidempään harrastaneelle. Firman logo tai tavaran hinta, jos hintalappu tai vastaava on säilynyt, helpottaa arviointia. Myös vanhat elokuvat ja lehtimainokset on hyvä tapa lisätä tietoa. Turkulainen Vanhanajan Puoti -yhdistys ja sen jäsenet ovat aiheesta kiinnostuneelle hyviä tiedonlähteitä, sillä monet heistä ovat oman alansa erikoisasiantuntijoita.

- Elintarvikepakettipuolellakin pätee vanha viisaus: Toisen roju voi olla toisen löytö, jopa historiallinen aarre.

- Löytö on sellainen, mitä on tehty pieni määrä tai joka on harvoin tarjolla. Löytö on myös esine, joka puuttuu omasta kokoelmasta tai sarjasta. Tunnetut henkilöt, kansallispukuaiheet, pula-ajanpakkaukset sekä armeija- ja olympiapakkaukset ovat yleensä normaalia arvokkaampia. Kuitenkin kohteen hinta on yleensä ostajan ja myyjän sopima.

Lisäksi Veli Koski antoi keräilyharrastusta aloittelevalle pieniä vinkkejä:

- Valitse itseäsi eniten kiinnostava aihe tai kohde. Se on tärkeintä.

- Tutki historiaa, hanki tietoa kuvin ja sanoin esimerkiksi kirjoista, vanhoista lehdistä tai Internetistä.

- Kohteita voit kerätä joko kuvina, esineinä tai molempia. Kukin tilojen ja varojen mukaan.

- Kokoelman kasvaessa ja laajentuessa tieto, tuntemus lisääntyy ja into kasvaa.