1970-luvun arki oli reilusti ruskeaa 8.11.2008

Betonilähiöt ja lastulevy, lappuhaalarit, c- kasetit, muovihuonekalut ja minihameet, vakosamettisohvat ja pallogrillit… Vihreä, keltainen, tumman sininen, oranssi ja ennen kaikkea tumman ruskea. Jos oli arki 70-luvulla reilusti ruskeaa, on se sitä myös Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weissin keväällä ilmestyneessä kirjassakin.

Historiankirjoissa 70-luku näyttäytyy useimmiten politiikan ja yhteiskunnallisten muutosten kautta. Minna ajatteli, että 70-luvussa on oltava paljon muutakin tutkittavaa: Olihan vuosikymmenellä tapahtunut suuria mullistuksia, kuten arjen muuttuminen. Nimenomaan 1960- ja 1970-lukujen elintasonnousu ja siitä seuranneet ilmiöt herättivät Minnan mielenkiinnon tarkastella 70-lukua lähemmin.
Historiantutkijana Minna lähestyi ajanjaksoa nimenomaan esinekulttuurin kautta, olihan hän aiemmin tutkinut mm. suomalaista huonekaluhistoriaa, esimerkiksi sohvaryhmiä.

- Minulle historiantutkimuksen mielekkyys tulee kyvystä koskettaa ihmisen oikeaa elämää, niitä ulottuvuuksia mistä arki muodostuu. Arjen kautta voi myös sanoa oleellisia asioita yhteiskunnasta, sanoo Minna.

1970-luku on suurelle osalle suomalaisista vuosikymmen, jolloin kaikki vanha rikottiin. Se oli murroksen aikaa. Monille 70-luku on yhtä kuin Kekkonen. Minna tahtoi tuoda tutkimuksessaan esille jotain uutta ja omaa tästä nyt niin trendikkäästä vuosikymmenestä.

- 70-luvun identiteetti on toisaalta muutos ja toisaalta vakiinnuttaminen, pohtii Minna

Sarantola-Weiss lähestyi 1970-lukua haastattelujen ja aikakauslehtien kautta. Tutkimuksellisesti hänelle itselleen oli uutta se, että käytti kirjan pohjana niin paljon lehtiä. Tarinaa arjen esineistä kertoivat 70-luvun Kodin kuvalehdet, Kotiliedet ja Avotakat. Näiden lisäksi hän tutki myös erityisesti miehille suunnattuja lehtiä.

Reilusti ruskeaa -kirja esittelee 70-luvun ilmiöitä nuorikulttuurista betonilähiöihin ja perheen muutoksesta öljykriisin vaikutuksiin tarinoin ja herkullisen nostalgisin kuvin.

- Muodista oli hauska kirjoittaa, sillä sitä en ole ennen tehnyt. Tutkimusmielessä on siitä muutenkin kirjoitettu aika vähän, sanoo Minna.

Oman näkökulman aiheeseen Minna sanoi löytäneensä kirjoittaessaan myös miesten muodista. Lisäksi hän kertoo, että oli hauska löytää esinekulttuurin kautta uusi näkökulma Kekkoseen.

Arjen muuttumisen lisäksi toinen syy tutkimukseen ja sitä myötä kirjan syntyyn oli se, että 70-luku on suurien tunteiden vuosikymmen. Minna oli myös pannut merkille, että 70-luku on ollut paljon pinnalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tästä on esimerkkinä nykyisin jylläävä nk. retrobuumi. Monet tuota aikaa eläneet nostalgisoivat nyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan, tuoden sen tunnelmaa kotiensa sisustuksiin sekä aidosti vanhoilla että uusilla 70-lukuhenkisillä esineillä ja kuoseilla.

- On kiinnostavaa, miksi niin mauttomana pidetty vuosikymmen on säilynyt näin pitkään kertaustyylinä. Syy lienee siinä, ettei 1970-luku jätä ketään kylmäksi, pohdiskelee Minna.

70-luku oli voimallisesti kuluttamisen vuosikymmen. Ajan esineiden säilyttämistä pohdittaessa Minna kertoo, että museoiden ongelma on lähinnä se, että tavaraa on ennemminkin liikaa kuin liian vähän. 1970-luvulla tehtiin paljon sellaista, mikä on kestänyt aikaa huonosti ja tavaraa on tietenkin heitetty paljon pois vuosien saatossa. 70-luku oli myös keittiöiden ja keittiöremonttien vuosikymmen. Ajan tyypillisistä esineistä Minna mainitsee uhanalaisena ryhmänä laminaattipintaiset lastulevytasot. Myös muovimatot ja muovitapetit hävitetään nykyisin herkästi, osittain siksi, että on huomattu, etteivät ne aina ehkä olleet parasta mahdollista rakennusmateriaalia.

Nykypäivänä kirpputoreilla voi helposti tehdä oivallisen nostalgiamatkan 1970-luvulle ja sen ilmiöihin.

- Kannettava kasettinauhuri ja tietenkin c-kasetit ovat vahvasti 70-luvun esineitä. Ne olivat tuolloin teinien omia statusesineitä, sanoo Minna

Kirppareilta löytyy helposti myös talousmuoviesineitä 70-luvun väripaletista tutuilla oranssin ja ruskean sävyillä. Ompelukone ja virkatuista neliöistä koottu päiväpeitto kertovat aikakauden muoti-ilmiöstä, itse tekemisestä ja käsityöinnostuksesta. Venäläinen kukkahuivi tai nuorisoradikaalien suosima palestiinalaishuivi ovat esimerkkeinä politiikasta ja siihen liittyvästä kantaaottavuudesta.

Kirppiksen kierroksella nostalgianälkäisille Minna Sarantola-Weiss vinkkaa:

- 1970-luvusta kertovat vaatteet kuten farkut, afgaaniturkki, kelsiturkki, lapikkaat, Friitalan nahkavaatteet. Tietenkin aidot Marimekot, Vuokot ja muut suomalaiset kankaat kannattaa poimia talteen jo kuosiensakin takia. Etsimisen arvoisia ovat myös Iittalan ja Nuutajärven vain 70-luvulla tuotannossa olleet esineet, varsinkin ne, jotka olivat tuotannossa lyhyempiä aikoja. Ja tietenkin muovi, sitä ei voi unohtaa 1970-luvusta puhuttaessa.