Helsinkiläisen keräilijän John Roiton kokoelmista löytyy yli 300 Arabian eläinaiheista figuriinia. Alkusysäys keräilylle syntyi kolmisenkymmentä vuotta sitten espoolaisessa huutokaupassa, kun Roitto osti Taisto Kaasisen suunnitteleman pienen keraamisen pässin 35 markalla. Kuten keräilyaiheistaan kiinnostuneet yleensä, on Roittokin näiden vuosien aikana, kokoelmaansa kartuttaessaan, selvittänyt myös esineiden taustaa ja historiaa.
- Ensimmäiset eläinfiguriinit mainitaan tehtaan hinnastossa v. 1886. Tuolloin ja vielä useita vuosikymmeniä eteenpäinkin pienoisfiguriineja tehtiin vain pieniä eriä, kertoo Roitto.
Käyttöesineiden ohella koriste-esinetuotanto pienoisfiguriineineen on kuitenkin kuulunut Arabian esineistöön tavalla tai toisella alusta alkaen. 1900-luvun alussa tehtaan keraamikot ja kuvanveistäjät innostuivat saven mahdollisuuksista keramiikkataiteessa ja he saivat mahdollisuuden kokeilla ja polttaa töitään Arabian uuneissa. Näistä kokeiluista saatiin joitain figuriineja myös sarjatuotantoon. Taiteilijoiden todellinen kiinnostus eläinaiheisiin heräsi kuitenkin vasta 1920-luvulla Art Deco -tyylin nostaessa päätään ei-niin-figuratiivisen jugendin jälkeen.
Arabian taideosaston perustaminen v. 1932 lisäsi figuriinien määrää tuotannossa, kun kalliiden uniikkitöiden rinnalle haluttiin saada kaikkien ulottuvilla olevia, mutta silti korkealaatuisia koriste-esineitä. 1950-luvulle mentäessä figuriinien tuotanto nousi ja niitä tehtiinkin paljon monien eri suunnittelijoiden toimesta. Tämän ajan luetteloissa niitä on myös paljon esillä. Vuosikymmenten saatossa Arabian eläinmaailma on saanut uusia jäseniä niin, että nyt tästä eläintarhasta löytyy ainakin 38 eri eläimen hahmot monine variaatioineen.
- Suuri osa esineistä on ollut sarja- tai piensarjatuotantoa, mutta näiden lisäksi löytyy myös käsin muovattuja signeerattuja uniikkiteoksia, sanoo John Roitto.
Roiton tutkimustyön tuloksena on syntynyt myös kirja. Arabian eläintarha -kirjassa esitellään Roiton kokoelmaa. Kirja on kuvineen oivallinen perusteos eläinfiguriinien keräilystä kiinnostuneille, sillä siinä esitellään pienoisfiguriinien yli satavuotista historiaa, eri suunnittelijoiden eläinhahmoja ja myös eri valmistusmateriaaleja ja -menetelmiä. Samalla keräilijä saa oivallista tietoa esineiden tunnistamiseen esim. eri taitelijoiden signeerauslistasta.
- Keräilyyn kuuluu myös esineiden luettelointia ja valokuvaamista. Kun olin saanut kokoelmani kuvattua ja luokiteltua, syntyi ajatus saattaa se myös muiden kiinnostuneiden nähtäväksi. Samalla kirja on oma pieni yritykseni tallentaa tätä kulttuurihistoriaa, kertoo Roitto.
Mutta mikä on pienosfiguriini? Roitto kertoo, että esineen koolle ei ole varsinaista määritystä. Figuriineja löytyy kaksisenttisistä eläinhahmoista aina puolimetrisiin, mutta keskimäärin voidaan sanoa, että ne ovat 10-20 cm korkuisia.
- Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että kyseessä on esine joka mahtuu kirjahyllyyn - ovathan ne tarkoituksenmukaisesti koriste- esineitä, huomauttaa Roitto.
John Roiton vinkkejä siitä mitä pitää huomioida kun kerää Arabian eläimiä:
- Kannattaa heti alusta keskittyä ehjiin eläimiin. Puuttuva korva tai häntä harmittaa myöhemmin. Kirpputorilla ei ole palautusoikeutta joten tarkkaavaisuus on paikallaan. Vikoja korjaillaan liimalla ja maalilla yllättävän huomaamattomiksi. Jos sama eläimen ostaa myöhemmin virheettömänä, vanhasta on usein vaikea päästä eroon. Risasta tuotteesta ei yleensä kannata maksaa kun murto-osa ehjän hinnasta.
- Hinnat vaihtelevat melkoisesti. Samassa myyntitapahtumassa tai kirpputorilla eri myyjät saattavat pyytää samasta eläimestä aivan eri hintoja.
- Myyjien ilmoituksiin eläinten iästä ja tekijästä ei aina voi luottaa. On tavallista että eläintä myydään esim. Schilkinin suunnittelemana siinä toivossa, että nimi toisi lisää hintaa.
- Todennäköisyys, että tekisi löytöjä ulkomailla, on aika pieni. Ruotsista voi hyvällä tuurilla löytää jonkun, mutta Arabian leima eläimessä lisää Ruotsissa hintaa jopa enemmän kuin Suomessa.
- Jos eläimessä ei ole Arabian leimaa, eikä massaan ole merkitty mitään, pitää olla varuillaan. Ellei ole nähnyt täysin samanlaista leimalla varustettua eläintä, myyjän vakuutuksiin ei aina voi luottaa. Joka tapauksessa puuttuva leima vähentää aina hintaa.
- Jos haluaa rajata keräilyn, on helpointa rajata se esim. kissoihin tai karhuihin. Kumpiakin löytyy aika lailla. Toinen tapa on rajata keräily jonkun tietyn taiteilijan eläimiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että esim. Anja Juurikkalan eläimiä kysytään paljon.
- Keräilyyn liittyy myös säilytys. Eniten iloa eläinfiguriineistä on kirjahyllyssä tai vitriinissä. Laatikonpohjalle ei koriste-esineitä kannata kerätä.
- Tee muistiinpanoja. Vuosien varrella saatu tieto usein unohtuu, joten esim. ostopaikka ja hinta, sekä mahdollisesti myyjän kertoma lisätieto kannattaa pistää paperille.
- Kukaan ei tiedä miten paljon eri eläinfiguriineja Arabian tehtaalla on valmistettu, mutta kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että erikokoisia jääkarhuja ja buldoggeja on valmistettu paljon. Niihin törmää usein. Hintaan vaikuttaa selvästi kohteen harvinaisuus ja taiteilija. Keräilyn voi aloittaa näistä edullisimmista eläimistä. Pitää myös muistaa tinkiä.
- Kärsivällisyys palkitaan. Kaikki keräily vaatii kokemusta ja aikaa. On epätodennäköistä, että lyhyessä ajassa saa kerättyä kovin suuren kokoelman ainakaan ilman suuria taloudellisia uhrauksia.
- Tietoa taiteilijoista ja Arabian eläimistä saa mm netistä, Arabian museosta, Arabian luetteloista ja kirjallisuudesta, joka käsittelee Arabian tehtaiden tuotantoa. Varsinkin Arabian taideteollisuusosastoa koskeva tieto liittyy oleellisesti eläinkeräilyyn.