Arjen historiaa ja dokumentointia 17.05.08

Museoviikon kunniaksi on kevätkauden viimeisen kirppiskierroksen aiheena arjen historia ja vieraaksemme saimme Suomen kansallismuseon tutkijan Antti Metsänkylän. Kansatieteilijä Metsänkylä ja hänen kollegansa - joukossa myös historioitsijoita - tutkivat suomalaista lähihistoriaa arjen esineellisen kulttuurin näkökulmasta ja tallentavat sitä museon kokoelmiin. He selvittävät, mikä on ollut millekin lähihistorian ajanjaksolle yleistä ja tyypillistä. Tavoitteena on saada esineet kertomaan omasta ajastaan, lähimenneisyydestämme. Kansatiede tutkii ihmisten jokapäiväistä elämää, ihan tavallista arkea, ja se selvittää miten nykyhetki liittyy menneisyyteen. Helpoimmin se onnistuu, kun pyrkii lähestymään tavallista kansalaista tämän näkökulmasta.



Kansallismuseon kokoelmiin etsitään jatkuvasti laajalti eri ajanjaksoille ominaisimpia ja suosituimpia suomalaisia kulutustavaroita.
- Aikamme historiaa kartoitettaessa on hyvä ottaa huomioon, että lähimenneisyyden ihminen on nimenomaan kuluttaja, ja arjen esineet siis
kulutustavaroita. Tutkijoina tehtävämme on valita suunnattomasta tavarapaljoudesta ne esineet jotka mielestämme parhaiten kuvaavat ihmisten
esinemaailmaa ja tallentaa ne museon kokoelmiin, kertoo Metsänkylä ja antaa tätä havainnollistaakseen aamuisen esimerkin:
- Tyypillisistä arjen esineistä voidaan mainita esimerkiksi monella jo tänään käytössä ollut kahvinkeitin.

Kysymystä, mikä on suomalainen esine, Metsänkylä pohdiskelee seuraavasti:
- Tietenkin Suomessa valmistettu esine on suomalainen, mutta nykyisessä maailmassamme asia ei ole enää niin yksinkertainen, kun monien
suomalaistenkin tuotteiden valmistus on siirretty ulkomaille, halvan työvoiman maihin. Arkielämän esineistöä tallennettaessa ei ulkomaisiakaan
tuotteita voi jättää huomiotta, silloin kuva vääristyisi.
- Ulkomaalaisvalmisteinenkin esine, joka on ollut olennainen osa suomalaisen ihmisen arkea, kuuluu meidän näkökulmastamme katsottuna suomalaiseen esineistöön, sanoo Metsänkylä.
Näitä esineitä kokoelmiin etsiessä kirpputorit jo itsessään ovat varsinaisia kulttuurihistoriallisia museoita.



Kansallismuseon nykyajan ja lähimenneisyyden kokoelmat karttuvat pääasiallisesti yksityishenkilöiden lahjoituksina sekä museon omin ostoin.
Koska museot pyrkivät tallentamaan lähimenneisyydenkin esineistöä otoksina, näytteinä, kaikkea ei siis voida ottaa kokoelmiin, vaan valintaa on tehtävä hyvinkin tiukasti. Olennaista on se, miten esinettä katsotaan museon näkökulmasta.
- Me korostamme aina esineen vaiheiden, sen historian ja 'tarinan' dokumentointia, tietojen mahdollisimman systemaattista kokoamista, summaa Metsänkylä.
Kun ihmiset poistavat esineitä käytöstä, museoon lahjoittaminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta on korostettava että se on pikemminkin poikkeus. Ekologinen näkökulma on tietysti syytä pitää mielessä eikä hylätä esineitä tienposkeen tai metsään - vaatimukset täyttäviä kaatopaikkoja on, ja niille paras vaihtoehto on kierrätys muodossa tai toisessa.

Oleellista on se, kuinka esineitä katsotaan museonäkökulmasta. Museoihminen korostaa aina esineen historian dokumentointia, tietojen systemaattista kokoamista ja säilyttämistä ja Kirppiksen kierroksella siis Antti Metsänkylä lähestyy esineitä ”museosilmin”, pohtien sitä mitä esineet kertovat arjen historiasta, ajasta jolloin ne olivat osana käyttäjänsä jokapäiväistä elämää. ”Museosilmin” voisimme me muutkin toisinaan katsoa esineitä ympärillämme vaikkapa Museoviikon kunniaksi.

Antti Metsänkylän vinkit museovinkkelistä:
• Keräätpä mitä tahansa, dokumentoi oma keruusi
- mistä lähteestä
- milloin
- missä
- lahjoitus, löytö, osto (mitä maksoi)

• Suvun ja perheen esineet ja paperit
- selvitä niiden historia ja vaiheet ajoissa
- niin kauan kuin on joku joka tietää ja muistaa, haastattele häntä
- jonkinlaiset sukuselvitykset pitäisi henkilö- ja esinehistorian yhdistämistä varten olla käytössä
- esineiden vaiheisiin liittyy paljon kiinnostavaa ja hauskaakin tietoa, mitä enemmän yksityiskohtia saat talteen, sitä parempi
- esine itsessään on mykkä, mutta enemmän iloa siitä on sitten kun tiedät mitä se on kokenut

• Muualta peräisin oleva tavara
- kirppis- ja divarilöydöt jäävät useimmiten vaille taustatietoja – mutta ei aina
- jos tietoja ei ole, dokumentoi historia kuitenkin siitä alkaen kun löysit esineen, siitä on iloa sekä itsellesi että jälkeesi tuleville

• Kuvat
- tärkeistä esineistä olisi hyvä olla valokuva tai -kuvia
- jos pidät esinettä koristeena, kuvaa se siinä paikassa jossa se on, käyttöesineistä olisi hyvä saada käyttökuvia
- suku- ja perhekuvat vaativat mahdollisimman hyvät tekstit: nimet, ajat, paikat – ilman niitä kuvista ei myöhemmin ole iloa kenellekään

Tästä linkistä pääset kansallismuseon sivuille: www.kansallismuseo.fi
(YLE ei vastaa ulkopuolisten sivujen sisällöstä.)