Painokangasostoksilla Laura Isoniemi

Vuoden ensimmäisellä kirppiskierroksella painokankaiden keräilijä, tekstiilitaiteilija Laura Isoniemi.

Itsekin painokankaita suunnitellut ja Taideteollisen korkeakoulun painokangassuunnittelun lehtorina toimiva Laura on ollut mukana suunnittelemassa ja kokoamassa Tampereelle Vapriikkiin Kretongista printtiin -näyttelyä, joka esittelee laajasti suomalaisen painokankaan historiaa, suunnittelijoita ja tehtaita. Laura kirjoittaa myös kirjaa suomalaisen painokankaan historiasta yhdessä tekstiilitaiteilijoiden (TEXO ry) Juha Laurikaisen ja Kirsi Niinimäen kanssa.

Suomalaisten painokankaiden suunnittelulla ja valmistuksella on pitkät perinteet. Eri aikakausien kankaita ja malleja löytyy vielä kirpputoreiltakin melko hyvin. Kankaiden monet kuviot ja kuvioiden suunnittelijat ovat kuitenkin jääneet tunnistamatta tai vaille suurempaa huomiota.

Kotimainen painokangas on muuntautunut moneksi ja kirppiksiltä löytyy kangaspalojen ja verhojen lisäksi pussilakanoita, kotelomekkoja, esiliinoja ja patalappuja. Etsivä löytää myös kotimaiset kernit, painetut froteet ym. arjen esineet, joihin painokankaita on luovasti käytetty.

Lauran kirppisvinkit:

Kankaan arvoa lisää, jos suunnittelija, valmistaja ja valmistusvuosi on tiedossa. Pelkkä valmistajan tai tehtaan nimikin kankaassa on hyvä, sillä niillä tiedoilla voi yrittää etsiä myös tekijää. Ilman näitä ns. reunatietoja on kankaiden suunnittelijoita yleensä vaikea jäljittää.

Vain Marimekolla on vuosi ja suunnittelijan tiedot kankaissa - siksi ne ovat niin käypää keräilytavaraa ja arvossaan.

Kannattaa ostaa kankaita, jossa näkyy kuvion koko mallikerta eli raportti tai kaksi mallikertaa. Iso kangaspala tuo kuosin sommittelua edullisemmin esiin; esim. isokuvioinen kangas vaatii n. 2 m palan, jotta kuvion koko olemus idea tulevat esiin.

Kangas voi toimia verhon lisäksi myös tauluna. Isokuvioisesta kankaasta, joka on n. 50 cm kokoinen, ei kannata maksaa, koska sommittelu ei tule yleensä siinä esiin.

Painokankaasta kannattaa jo hieman maksaa jos se on esim. pellavaa, samettia tai puuvillasatiinia. Kyseiset materiaalit vaativat erityispainomenetelmiä ja yleensä tällaisille materiaaleille painetaan vain myös tyylillisesti jo korkeatasoisempia kuvioita. Nämä kankaat eivät tule alun perinkään arkikäyttöön, vaan profiloituvat juhlakankaiksi.

Vanhoista vähän likaisistakin vahaliinoista saa kivoja kasseja, kun sommittelee eri kuviokohtia toisiinsa luovasti. Vahakangas kannattaa pestä käsin, sillä se ei kestä linkousta.

70- luvun maxihameissa on paljon kangasta ja niissä yleensä isokin kuva-aihe tulee komeasti esiin.

Tietylle ajalle tyypillisiä painokuvioisia vaatteita ei kannata purkaa jos niissä on aikakaudelleen tyypillinen kaavoitus tai idea (vrt. 60-luvun farkut, essut, kotitakit). Myös vaatteen muotokieli kertoo ajasta painokuvion lisäksi. Ennen kuin tuunaat mieti, olisiko alkuperäisenä vaatteen olemus ok!

Laura kertoo, että nettihuutokaupoissa myydään paljon painokuoseja, joissa näkyy suunnittelija nimi ja suunnitteluvuosi. Marimekon kankaat ovatkin jo maailmalla keräilytavaraa: verhopari saattaa hinnaltaan olla 100 euroa, kuitenkin kankaan kunnosta, kuosista, suunnittelijasta yms tiedoista riippuen.

Lisäksi Laura vinkkaa vielä kiinnostavia keräilyn kohteita:
- painetut nenäliinat (löytyy vielä hyvin)
- painetut huivit
- pullaliinat, vuosiliinat
- puoliessut
- äitiyspakkausmakuupussit (Nostalgiatuote, jolla suuri tunnearvo, ja joiden kuosit heijastavat aikaansa voimakkaasti.)
- painetut lelut, koirat, ukkelit

Kretongista printtiin –näyttely esittelee suomalaisen painokankaan historiaa, suunnittelijoita ja tehtaita museokeskus Vapriikissa Tampereella 9.9.2007 saakka.
Lisätietoja: www.tampere.fi/vapriikki/nayttelyt/kretongistaprinttiin.html