Intomielinen Kupittaan Saven keräilijä

Tauno ”Tane” Hurri, intomielinen Kupittaan Saven keräilijä ja asiantuntija Turusta, kertoo keräilleensä jo pikkupoikana, tikkuaskien kansipapereista lienee harrastus alkanut. Myös lintujen bongausharrastuksella ja eläinrakkaudella oli osuutensa siihen, että Tanen keräilykohteeksi valikoitui myös Kupittaan Savi. Nimittäin ensimmäiseksi kiinnostuksen kohteiksi nousivat tehtaan eläinfiguurit. Kupittaan Savea hän onkin keräillyt jo yli 35 vuotta. Kupittaan tuotannon lisäksi vuosikausia Tanen sydäntä lähellä olleita keräilykohteita ovat myös Kalevala korun puuesineet, joita valmistettiin 40- luvulla, ja joululehdet.



Tauno Hurrin Kupittaan Savi -kokoelmat pitivät sisällään vielä 80-luvulla yli 2000 esinettä, mutta hän luopui niistä pikkuhiljaa, koska kuten hän asian itse ilmaisee:
- En voinut tehdä kodistani museota. Siitä lähtien olen kerännyt lähinnä tietoa ja pitänyt esinekokoelmat tiiviinä, kertoo Tauno Hurri.

Tieto onkin Kupittaan Saven esineitä keräilevälle valttia. Historiansa, vuosien 1921 ja 1969 välisenä aikana, tehtaan tuotanto oli laajaa; tiilistä laattoihin ja klikkereihin ja käyttökeramiikasta koriste-esineisiin asti. Keräillyintä Kupittaan Savea ovatkin juuri keramiikkaesineet, joiden tunnistaminen esim. kirpputoreilla on vaativaa hommaa, sillä monia tuotannossa olleita esineitä ei merkitty juuri lainkaan. Tehdas ei käyttänyt vuosileimoja, tekijöiden puumerkkejä ei liiemmin luetteloitu, eikä esineitä juuri signeerattu. Tehtaan tuotannosta ei ole myöskään kattavia tuoteluetteloita. Esineiden ajoitusta hankaloittaa lisäksi se, että monien tuotanto keskeytettiin ja aloitettiin taas uudelleen.
Joitain nyrkkisääntöjä silti on.

Varhaisimmissa, 1920-luvun alun Kupittaan astioissa ja koriste-esineissä käytettiin punasavea. Hieman myöhemmin alettiin myös tuoda Englannista hienompaa, valkoista savea. Tämän ajan esineiden pohjaan oli toisinaan painettu pyöreäksi sommiteltu KS OY TURKU -massaleima. Merkintä on kuitenkin usein hieman epäselvä.
1930-luvulla Kupittaan Saven esineitä vietiin myös ulkomaille, joten tämän aikakauden esineistä saattaa löytyä merkintä MADE IN FINLAND tai toisinaan myös KUPITTAA.
1950-luvun esineille tyypillinen merkintä oli tussimainen käsinkirjoitettu teksti Made in Finland, jonka alapuolelle oli nimikirjaimin merkitty koristemallin suunnittelija ja toteuttaja.
Lisäksi 50- ja 60-luvun esineistöä merkittiin tehtaan tuotannoksi pyöreällä PIISPA HENRIK -liimalapulla.

Keräilijänä Tane ei tietojaan panttaa, vaan on sitä mieltä, että mitä useammalla ihmisellä on tiedossa esineen historiaa ja taustaa, sitä vähemmän esineitä menee hukkaan.

Tauno Hurrin vinkit keräilyyn:
- Keräily on muodikasta – keräilyaiheen ei tarvitse sitä olla.
-Varmistu, että esine on sitä mitä sen kerrotaan olevan.
- Esineellä voi olla keräilyarvoa viallisenakin.
- Varojen salliessa hanki keräämäsi kohde nyt – huomenna se voi olla myöhäistä.
- Virhehankinta on yleensä korjattavissa – hankkimatta jättäminen on sitä harvoin.
- Aiheeseen liittyvän tiedon keräily on kuin kakkua kuorruttaisi ja maku paranee.

Liedon Vanhalinnassa on toukokuun loppuun 2008 asti esillä Kupittaan Savi- näyttely, jossa on museon omien kokoelmien lisäksi esillä mm. Tauno Hurrin kokoelmien aarteita.

www.liedonvanhalinna.fi/
(YLE ei vastaa ulkopuolisten sivujen sisällöstä.)