To 16.02.2012 @ 19:22Satu Kurvinen

Radiodraama ei voi jäädä tuleen makaamaan

Satu KurvinenKirjoittaja on YLE Draaman radioteatterista vastaava genretuottaja.

”Kuunnelma? Mitä se on?” (kysyy eräs Ylen uusi työntekijä, tavoiteltua kohderyhmää, nainen).

Tästä lähdetään. Haaste on kuultu.

Ylessä tehdään radiodraamaa monessa muodossa. Suomessa olemme ainoa media, joka tekee audiota näin monessa muodossa. Ylen Radiodraamapoppoo on: tuotantojärjestäjä, assari, dramaturgi, 4, 5 kpl tuottajaa, äänitystuottaja ja genretuottaja. YLE Tuotannon puolella meillä on viisi äänisuunnittelijaa. Miltei kaikki ovat sovittaessa monitoimisia, eli ohjaavat, näyttelevät, dramatisoivat jne. Käsikirjoitukset ostetaan ulkoa. Ohjaajia palkataan. Feature- ja ääniversumi on suurelta osin indietä.

Vuosi sitten moni tekijä lähti talosta ja uusia tuli tilalle. Nyt on sen paikka, että voimme yrittää vastata kysymyksiin.

Ensin täytyy ymmärtää se, mitä me nyt teemme.

Radiofeature (=Radioateljee) on ihan eri kuin YLE Faktan radiodokkarit: toinen on dokkaria, ja toinen featurea. Meillä tehdään myös Ääniversumia, joka on kokeilevaa äänitaidetta (sitä se featurekin on, mutta toisella tapaa).

Kyllä tässä vielä tulkkia tarvitaan paikalle, että saadaan termit kohdalleen.

Ei se mitään, pääasia on se, että meillä on moniääninen tarjonta. Taidetta pienille yleisöille sekä kuunnelmaa isoille YLE Radio 1:ssä, ja laajoja yleisöjä tavoittelevia teoksia YLE Radio Suomen kautta.

Radiodraamaa tehdään perinteisenä kuunnelmana (kyllä, kuunnelma on radioteatterin äänisuunniteltu muoto, jossa näytellään, terkkuja vaan!), sarjaa (radiomusikaalia, komediaviikkosarjaa ja pikkujuttuja), luentaa (vanhaa klassikkona, uutta nykyproosana ja kesäluentaa sekä lastenluentaa ja Harpoakin Yle Puheessa) ja radioviihdettä (alkkareita ja anonyymejä kotikiusattuja).

Mitä radiodraama sitten on, ja kenelle sitä tehdään, ja niin... tarvitaanko sitä?

Minulle se oli lapsena sunnuntaikuunnelma mökillä, aika ennen aittatelevisiota. Se kuunneltiin yhdessä ja erikseen, ja siitä keskusteltiin.

Se oli varmasti mulle se juttu, joka toi aikoinaan radiotoimialalle, olisin varmasti erilainen nainen ilman tällaista rakkaussuhdetta.

Ääni. Mielikuva. Tunne.

Nyt mietin, että mitä meidän tulisi tarjota heille, jotka eivät kykene tai ole tottuneet radiodraamaan: ei voi olettaa lähetysvirtaan tottuneen alle 45 vuotiaan kuuntelevan 54 minuuttia teatteria tai featurea pelkästään  radion ääreen linnoittautumalla. On heitäkin, mutta uskon heitä olevan paljon enemmän.
Kun vaan etsimme heille, pikkuhiljaa, keinon tarjota uusia tekeleitämme sopivasti.  

Netti! Aina auki! Kaikki siellä koko ajan. Siellä on profiilit, kanavat ja risc’it.

Kun on paras sisältö, ja parhaat tekijät, ja paras jakelu, se toimii.  Audiolla voi olla kuvaa! Tarjotaan heille omaa audiota, visuaalisella ulkoasulla. Miettikää, se voisi myös tarkoittaa kansainvälisiä radio-ohjelmia tekstitettynä! Toimisiko? Hifistelijät varmasti tahtovat omilta koneiltaan äänitaidetta! Annetaan sitä!

Ei se draama ole minnekään kadonnut, sen tulee vain kyseenalaistaa muotoaan.
Ääntä enemmän, tekstiä vähemmän?

Kuunnelma? Mitä se on? Mitä ihmettä vastaan?

To 16.02.2012 @ 18:52Pia Hagström

Ylen uutisille uudet nimet

Yle muuttaa uutistensa nimet loogisemmiksi maaliskuussa. Jatkossa uutiset eri välineissä ovat nimeltään Yle Uutiset.

Miksi ihmeessä räplätä instituutioita, kuten Aamun peiliä tai TV-uutiset ja säätä?

Nimestä pitää käydä ilmi, mistä on kyse. Nyt Yle tekee uutisia kymmenillä erilaisilla nimillä. Vain noin joka neljäs 15-34-vuotiaista tietää, että Aamun peili on uutislähetys radiossa.

Suomalaisten mielestä juuri Yle on Suomen luotettavin uutistoimija. Siksi Yle kannattaa tuoda paremmin esille: näihin uutisiin voit luottaa.
Sosiaalisessa mediassa uutisiin törmää irrallaan alkuperäisestä esityskanavasta. Kun "paikka" ei enää olekaan vaikkapa YLE TV1 , on merkattava muulla tavoin, että sisältö on Ylen tekemää.

Eri lähetykset erotetaan tarvittaessa täsmentäen, esimerkiksi Yle Uutiset 20.30 tai Yle Uutiset minuutissa. Uutistarjonta pysyy ennallaan, samoin tutut uutistoimittajat.

Nimien muutos kattaa Ylen tekemät uutiset suomeksi, ruotsiksi, saameksi, viittomakielellä, selkosuomeksi, englanniksi ja venäjäksi.
Ruotsinkielisten uutisten - Yle Nyheter - nimet muuttuvat syksyllä.

Muutos on osa laajempaa Ylen uutisten brändihanketta, joka tähtää myös uutisjournalismin kehittämiseen. Ensi syksynä myös uutisten audiovisuaalinen ilme muuttuu.

Kiehtovampaa journalismia kaikille!

Pia Hagström on kehityspäällikkö ja Yle Uutisten brändihankkeen vetäjä

Ma 13.02.2012 @ 13:50Timo Keränen

Suoran linjan uutisia

Timo Keränen. Kuva: Ismo Hannula / YLE KuvapalveluKirjoittaja on Yle Uutisten Suoran linjan tuottaja Jyväskylästä.

Yle aloitti uuden vuorovaikutteisen uutisohjelman – Yle Uutiset Suora linja – tammikuun alussa. Sen keskeinen tavoite on aistia, mitkä asiat oikeasti puhuttavat ihmisiä, erityisesti netissä.

Toinen yhtä tärkeä tehtävä on tuoda päivän ja viikon uutisvirtaan katsojien näkemyksiä tärkeimmistä uutisaiheista. Tämä mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen on avoin kaikille Suomessa ja miksei myös ulkomailla asuville.

Ensimmäisillä lähetyksillä katsojia oli reippaasti yli
400 000, minkä jälkeen seuraaminen on tasaantunut keskimäärin 330 000 katsojan paikkeille. Facebookissa faneja on jo reilusti yli tuhat. Ja jo ensimmäisen kuukauden aikana monet keskustelut yle.fi/suoralinja-sivulla ovat tuottaneet paljon lisäarvoa tv-lähetyksiin.

Kuinka usein uutinen koskettaa?
Ylellä on erinomainen verkosto, joka kattaa koko maan. Ylen uutiskoneisto on lyömätön nopeudessa ja tarkkuudessa. Kun jotain tapahtuu, Yle on läsnä. Siitä huolimatta Yle ei ole riittävän lähellä. Se, mistä uutisoidaan, kyllä noteerataan. Mutta kuinka usein uutinen oikeasti koskettaa katsojaa? Tuleeko katsojalle tunne, että tämä oli juuri minulle, tämä on juuri sitä, mitä minä olen ajatellut ja tuntenut?

Tällä tasolla Suoralla linjalla riittää tekemistä ja työsarkaa uutistarjonnan kokonaisuudessa.

Suora linja on katsojalle se ohjelma, johon voi helposti ottaa yhteyttä. Suora linja voi hyvinkin lukea esimerkiksi katsojan blogikirjoituksen ja siteerata sitä tv-lähetyksessä. Parhaimmillaan toimitus ottaa katsojat mukaan verkon avulla uutisaiheiden kehittelyyn, ennen kuin ne ajetaan lähetyksessä. Suora linja on myös ohjelma, joka elää osana valtakunnallisia, kansainvälisiä sekä alueellista uutisvirtaa. Suoran linjan toimitukselle vuorovaikutus tulee katsojalta ja uutisten gatekeepereiltä.

Kun vuorovaikutus tulee suoraan katsojilta, Suora linja voi myös haastaa perinteisen uutisajattelun. Se haastaa sen myös niin, että toimituksen päivälista on aina netissä, samoin asiat, joista teemme juttua. Lähetykseen pääsee mukaan eri tavoin.

Suora linja on siis avoin prosessi. Katsoja tietää, kuka uutista tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Se on kuin kauppa, jossa asiakkaalla on oikeus tietää tuotteen alkuperä ja tuotantotapa.

Suoran linjan uutisen syntymälahjana ovat kansalaisjournalismin parhaat periaatteet. Eli kuunnellaan mistä puhutaan, mitä puhutaan, miten puhutaan ja kuka puhuu. Suoran linjan uutinen antaa arkiselle kokemukselle arvon, kasvot ja mikä parasta, se etsii sitä katsojaa, joka osaa kertoa näkökulmansa rakentavasti. Suoran linjan paras uutinen ei ole valitus vaan sydämestä tuleva valistunut ajatus.

Pe 10.02.2012 @ 09:49Heidi Laaksonen

YLE Puheen kanavauudistus räjäytti palautepotin

Heidi Laaksonen. Kuva: YLE KUvapalveluKirjoittaja työskentelee tuottajana ja juontajana YLE Puheessa.

Tulin töihin Suomen ainoaan puheradioon kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin kanavan nimi oli Radio Peili. Kuulijoita oli melko vähän. Palaute oli niin harvinaista, että kokoonnuimme lähes koko toimituksen voimin niitä äimistelemään.

”Vau! Palaute!”
”Mitä siinä sanotaan?”
”Pitääkö tähän reagoida?”

Kuulijat valittivat yleensä uusintojen runsaasta määrästä, joskus juttujen virheistä.

Nyt on toisin. Vuodenvaihteen kanavauudistus räjäytti potin. Nyt valitetaan kaikesta, pääosin urheilusta ja aamujuontajastamme. Koskaan ennen palautetta ei ole tulvinut tähän malliin. Koskaan ennen YLE Puheesta ei ole puhuttu näin paljon muussa mediassa ja sosiaalisessa mediassa.

Tämä kaikki on yllättänyt, sillä aiemmin en lainkaan tiennyt, että ennen kanavauudistusta olimme suunnilleen universumin tai ainakin Suomen mahtavin, sivistävin ja syvällisin kanava.

Näin palautteissa hehkutetaan.

Palautevyöry sinänsä on myönteinen ilmiö. Olemme ihmisten mielissä ja esillä enemmän kuin koskaan ennen. Harmillisinta kritiikkitulvassa, jutuissa ja blogikirjoituksissa ovat väitteet siitä, että meiltä tulee vain hömppää ja urheilua.

Tätä mantraa alettiin hokea jo ennen uudistusta, vaikkei yhtään päivää uutta radiota ollut vielä tehty. Samaa hoetaan edelleen. Hekin, jotka eivät ole alun jälkeen enää kanavaa edes kuunnelleet. Tiedän tämän siitä, että he mainostavat asiaa YLE Puheen Facebook-sivulla. Sieltä ovat nämäkin rakentavat kritiikit:

”Ihan hirveää p***aa kyllä tulee.”
”Halleluja hömppä!”
”Yle Puhe on mennyt oikeasti aivan kauheaksi! Todella ala-arvoiseksi markkinahumuksi, rahvaan radioksi! Urheilua?!, p***aa, Olga Kikkeliskokkelis -mielisairautta. Koko ’uudistus’ on painajaismainen vitsi.”

En niele näitä purematta. Listasin yhdeltä viikolta oman päivälähetykseni juttu- ja spiikkiaiheet. Oli evm:ää, pressavaaleja, Sdp:n kriisiä, vuoden nuoren yrittäjän haastattelu. Vapaata juontopuhetta tuotin Tarja Halosesta, Mannerheimista ja Auschwitzistä. Samaan aikaan kollegat haastattelivat Hilkka Olkinuoraa, puhuivat Unescon maailmanperintökohteista ja etsivät konsteja taaperon nukuttamiseen.

Faktat tai mikään vastaus uudistuksen syistä tai taustoista ei vain taida riittää, jos oma lempiradiokanava on muuttunut itselle epämieluisaan suuntaan. Palautetta kannattaa silti lähettää.

Heidi Laaksosen kirjoitus on julkaistu Journalisti-lehdessä 3/2012.

Ti 07.02.2012 @ 13:32Jorma Laiho

Globaalin autoradiomaailman aikaan - Kulutuselektroniikan trendejä 2/2

Kirjoittaja on Ylen teknologiajohtaja, joka kirjaa huomioita Las Vegasin kulutuselektroniikka-
messuilta.

Mielenkiintoisinta 155 000 kävijän, yli 3200 näytteilleasettajan ja tolkuttoman tungoksen messuilla oli autoradion kehittyminen.

Autoradio on muuntumassa pelkästä vastaanottimesta mediasoittimeksi. Uuden sukupolven autoradio pystyy kytkeytymään näppärästi IP-verkkoon esimerkiksi LTE:n avulla ja kas kummaa: samalla avautuu aivan uudenlainen globaali autoradiomaailma!

Pandorasta tai Spotifysta voi autoradiolla valita mielestä kuultavaa, jos Yleisradion neljä suomenkielistä ja kaksi ruotsinkielistä kanavaa ei tyydytä eikä kaupallisiltakaan löydy sopivaa matkaviihdettä.

Nykyautoissahan tämän joutuu toteuttamaan ”pielaveteläisellä” tempulla. Eli joutuu siis rakentamaan omia virityksiä tai lataamaan mieliohjelmat ja musiikit USB-tikulle, mikä nuoremman polven autoilijoille onkin jo aivan arkipäivää. Erillistä digitaalista radiokanavaa ei tulevaisuudessa välttämättä tarvita, vaan autoon muutenkin rakennettu langaton laajakaista hoitaa sen.

Kyllä messuilla mobiililaitteitakin oli, mutta niistä on jo muilla blogipalstoilla ollut tarinoita riittävästi.

Valitettavasti kotimaisen Nokian rooli paikan päällä oli hiukan toisenlainen kuin täällä on nähty. Päähuomion saivat jättiläismäisen Microsoftin yhteistyö jättiläismäisen teleoperaattori AT&T:n kanssa ja Microsoftin uusi käyttöliittymä METRO.

Siihen sitten tarvitaan puhelimiakin. LTE-verkkoon tulee sekä Nokian malli (LUMIA 900) että kiinalaisen HTC:n puhelin, jolle kansa taputti, kun kuuli siinä olevan 16 megapixelin kameran. Valokuvauksen päälle jotain ymmärtävä tajuaa, että moisen ”neulanreikäkameran” taakse on turha valjastaa tuollaista pixelimäärää. Tosin 16 on isompi luku kuin 8.

Muutoinkin messuilla huomio kiinnittyi ihmisten tapaan kuvata. Pokkarikamerat ovat kadonneet kokonaan ja kansalla on joko kännykkäkamera tai sitten kunnon järjestelmäkamera. Kännykkäkamera oli aika usein i-alkuinen, ja mukiinmeneviä web-kuvia sillä saakin.

Olihan messuilla mukana vielä kuolintoreissaan kärvistelevä Kodak ja jopa vanha kunnon Polaroid. Polaroid näytti ihan tutulta. Tosin tästäkin kamerasta oli tullut digitaalinen ja tulostus tapahtuu mustesuihkulla kemiallisen prosessin sijaan.

Kolme päivää messuilla kierrettyään alkoi ajatella ihmisen ajankäytön rajallisuutta. Onkohan se suuri tulevaisuuden juttu enää kulutuselektroniikassa? Messuilla näkyikin paljon pieniä merkkejä myös muusta tekniikan kehityksestä.

Yksi messuhalli oli täynnä erilaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vempeleitä, toisessa hallissa energiaan liittyviä innovaatiota ja lähes joka nurkassa pyöri erilaisia robotteja – muitakin kuin automaattisia pölymoppeja. Hauska vempele oli myös 3-D-printteri: eräänlainen kolmiulotteista tulostetta sylkevä mustesuihku. Tulevaisuudessa ei siis tarvitse enää jonottaa postimyynnistä tilaamiaan esineitä postissa, vaan ne voi tulostaa kotona.

Ti 07.02.2012 @ 12:17Jouni Kemppainen

Politiikka ravistelee Ylen kanavilla!

Jouni KemppainenKirjoittaja on YLE Uutisten uutispäätoimittaja.


Yle on tehnyt vajaan vuoden aikana kolme hienoa ja onnistunutta vaalisuoritusta: eduskuntavaalit keväällä ja nyt kahdet presidentinvaalit.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella tv-lähetyksen äärellä oli parhaimmillaan 1.9 miljoonaa suomalaista. Sunnuntaina 5. helmikuuta toisella kierroksella mukana oli enimmillään yli 1,5 miljoonaa katsojaa. Parin tunnin ajan keskikatsojamäärä oli yli miljoonassa, siitäkin huolimatta, että vaalituloksen dramatiikka oli vähällä lässähtää jo ennakkoäänten julkistamiseen.

Kun näihin lukuihin lisätään vielä radion ja verkon hieno palvelu ja ruotsinkielinen ohjelmavirta ja runsas ennakko-ohjelmisto, yhtiöllä on syytä tyytyväisyyteen, jopa ylpeyteen.

Erityisen tyytyväinen Yle voi olla siihen, että porukka meillä sitoutuu vaalien tekemiseen aivan uskomattomalla innostuksella, asenteella ja ammattitaidolla. Tunnelma vaalituotannoissa on ainutlaatuinen, erikoisella tavalla arvokas ja dramaattinen. Vaikka tuloksen kertominen onkin päätehtävämme, viimeisissä kolmissa vaaleissa mukaan on tullut jotain enemmän, jotain kiinnostavampaa.

Yhtiön kannattaa olla nöyrästi ylpeä erityisesti siitä, että yleisö on löytänyt tiensä vaali-ohjelmien äärelle juuri tässä tilanteessa, kun suomalainen demokratia ja kansanvalta tuntuu muuttuvan ja uudistuvan rajusti.

Suomalaiset ovat uudella tavalla innostuneet politiikasta. Vanhojen suurten puolueiden normaalisuoritukset eivät enää riitä, sillä ihmiset haluavat enemmän. Keskustaa koeteltiin jo eduskuntavaaleissa. Demarit ja koko perinteinen vasemmisto saivat törmätä uuteen poliittisen kulttuurin presidentinvaalissa. Perussuomalaisten jytky haastaa edelleen ainakin porvaripuolueita ja nyt Haavisto-ilmiön perintöä päivitellään vielä pitkään, vaikka ehdokas kokikin tappion.

Kotimaan politiikan seuraaminen on perinteisesti ollut Ylen vahvuus. Nyt jos koskaan meidän pitää olla tilanteen tasalla. Suomalaisen politiikan ilmiöt ovat sen verran mullistavia, että Suomesta on tullut jopa kansainvälisesti mielenkiintoinen maa!

Myös nuorten into osallistua politiikkaan vaikkapa sosiaalisessa mediassa voi tuottaa uusia, raikkaita ja ravistelevia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Poliittinen vaikuttaminen on nousussa, sen ilmenemismuodot vain ovat erilaisia kuin vielä muutama vuosi sitten.

Nyt kun vaalitiimimme alkaa taas kohta tähyillä kohti syksyn kunnallisvaaleja, on tärkeää pitää tästä stimmungista kiinni. On tärkeää, että yhtiö voi olla edelleen tekijöistään ylpeä.

Samalla suomalaisen yleisön pitää voida olla yhtiöstään ylpeä!
 

To 02.02.2012 @ 13:13Tuija Aalto

Yle.fi – millaisin askelin kohti avoimuutta?

Kirjoittaja on Yle.fi:n suunnittelupäällikkö.


Avoimuus on megatrendi. Mitä se merkitsee julkisen palvelun mediayhtiölle?

Avoimuuden merkitys media-alan toimintaympäristössä kasvaa merkittävästi. Miten Ylen pitäisi vastata yleisön odotuksiin avoimuudesta? Tarjoamalla avointa dataa ja avaamalla internetpalvelujen rajapintoja? Sitä ainakin teknologisesti suuntautuneet nettikäyttäjämme haluavat.

Ylen muuttaminen sillä tavoin avoimeksi kuin se nettiaikana ymmärretään, vaatii työtä monella rintamalla. Mielestäni Ylen kannalta tärkeimmät ilmiöt ovat avoin data, avoimet lisenssit sisältöjen tarjoamisessa, yhteistyö kehittäjäyhteisöjen kanssa sekä aktiivinen avoimuus sidosryhmäviestinnnässä. Viimeksi mainitusta onkin jo ollut puhetta tässä blogissa, joten ei siitä tässä sen enempää.

Asiakkaidemme mukaan Ylen pitäisi:

• avata Ylen internetpalvelujen ohjelmontirajapintoja avoimena APIna
• tarjota avoimesti lisensoituja verkkosisältöjä
• vakiinnuttaa avoimen datan tarjoaminen tavaksi toimia verkossa

Sen lisäksi Ylen tulisi vakiinnuttaa yhteistyö kehittäjäyhteisön kanssa ja ottaa aktiivinen avoimuus työkulttuuriin erilaisissa rooleissa ja tehtävissä.

Avoin API

Rajapintojen avaamista on helppo perustella nettiajan julkisena palveluna. Universaalisuusperiaate on julkisen palvelun ytimessä verkossakin. Ylen sisällöt ovat saavutettavissa yhtäläisin ehdoin kaikkialla, kaikille suomalaisille eikä Yle.fi tee poissulkevia sisältöjakelusopimuksia kumppaneiden kanssa.

Tavoitteena tulee olla, että Yle tarjoaa internetsisällöistä avoimet rajapinnat siten, että kaikille halukkaille kehittäjille tarjotaan koneluettava standardi ohjelmointirajapinta, API Ylen sisältöihin. Ylen on osoitettava resurssit ohjelmointirajapintojen ylläpitoon ja API:n tarjoamiseen palveluna.

Avoin data

Avoimella datalla tarkoitetaan internetissä jaossa olevia tietokantoja, jotka ovat tietokoneiden ymmärtämässä muodossa, ja jotka on varustettu datan jatkokäytön sallimalla lisenssillä.

Sen, että tieto on yleisölle saatavilla avoimena datana, ei pitäisi meille vielä riittää, vaan Yle.fi:n on tarjottava eri kohderyhmille näiden kannalta mielekkäitä mahdollisuuksia osallistua sen jalostamiseen ja käyttöön.

Ks. Yle ja avoin data - tapahtunut tähän mennessä.

Yhteistyö kehittäjäyhteisön ja indie-kumppaneiden kanssa

Tuotekehityksen, edelläkävijyyden ja innovatiivisuuden kannalta on tärkeää, että Yle tekee yhteistyötä sekä aktiivisten kehittäjäasiakkaidensa että indie-kumppaneiden kanssa.

Suomessa on pohjaa ja potentiaalia verkon indie-tuotannoille niin, että olisi mahdollista ostaa tietty osa verkon asia-, kulttuuri-, musiikki- ja draamasisällöstä itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä samalla tavalla kuin niitä nyt ostetaan televisiolle. Markkinoilla ollaan valmiina – enemmän kehittämistä tämä varmaan vaatii Ylen omissa tilauskäytännöissä.

Entä, jos valjastaisimme joukkojen älyn sisältösuunnitteluun? Jospa osa Ylen sisällöistä tilattaisiin siten, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus käyttää äänivaltaansa sen suhteen, mitä televisiossa, radiossa ja verkossa julkaistaan?

Avoimesti lisensoitujen sisältöjen tuottaminen ja julkaisu

Jotta Yle voisi vahvistaa rooliaan avoimen tietoyhteiskunnan rakentajana, sen pitäisi ryhtyä tilaamaan ja tuottamaan avoimeksi lisensoitavaa ohjelma-aineistoa asiakkaiden ladattavaksi ja muokattavaksi.

Ei näytä mahdolliselta neuvotella remix-oikeuksia jo tilatuille ja lähetetyille ohjelmille jälkikäteen, mutta tulevien sukupolvien Elävä arkisto voisi olla sellainen, jossa olisi ainakin 2000-luvun toiselta vuosikymmeneltä alkaen tuotettua ohjelmamateriaalia suomalaisten itselleen ladattavaksi ja muokattavaksi. Tätä teemaa olen käsitellyt blogissa aiemminkin.

Avoimuutta voidaan edistää myös sellaisten sisältöjen osalta, joihin ei saa neuvoteltua muokattavuutta. Mahdollisuus offline-käyttöön sallisi omalle päätelaiteelle lataamisen sekä verkkosivuille upottamisen.
 

Tämä on internetin suunnittelussa syntynyttä pohdintaa avoimuuden mahdollisuuksista. Mitä olemme unohtaneet ajatella? Mitä te painottaisitte tärkeimpänä Ylen tehtävää ja roolia ajatellen?
 

Asiasanat: 
Ma 30.01.2012 @ 15:37Jorma Laiho

Millä tulevaisuuden telkkarit meille myydään? Kulutuselektroniikan trendejä 1/2

Jorma LaihoKirjoittaja on Ylen teknologiajohtaja, joka kirjaa huomioita Las Vegasin kulutuselektroniikka-
messuilta.

Kerran vuodessa Las Vegasissa USA:ssa järjestetään maailman suurimmat kulutuselektroniikkamessut, jotka antavat kohtuullisen hyvän yleiskuvan alan kehityksestä. Näyttelyn nimi on CES (Consumer Electronic Show – ks. ohjelma ja kuvat) ja se on tullut kuuluisaksi monien uusien kuluttajalaitteiden ensilanseerauksesta.

Kulutuselektroniikan kehitys on jatkuvaa eikä tahti tunnu hiipuvan.

Kuhina oli ennennäkemätön, vaikka mitään todella mullistavaa uutta ei näyttely tänä vuonna tarjonnutkaan.Silti: 155 000 kävijää, yli 3200 näytteilleasettajaa ja tolkuton tungos! Lama lienee ohi ainakin USA:n kodinkonekaupoissa.

Muutamia selkeitä trendejä messuilla kuitenkin näki.

Televisio- ja näyttölaitteiden myynnin osuus USA:n kodinelektroniikkamarkkinoista on laskenut jo pitkään, jos sitä mitataan dollareissa. Määrällinen myynti on toki edelleen entisissä lukemissa. Koko elektroniikkamyynti USA:ssa on noin 200 miljardia dollaria ja siitä telkkarien osuus noin 17 miljardia. Markkinoita kuvaa oheinen taulukko:
 

 

Isoa ja ohutta ja yhteydessä verkkoon

Televisiosta on siis tehtävä entistä ”myyvempi”. Telkkareiden koot kasvavat tasaista tahtia ja 55” on jonkinlainen keskivertostandardi. Malleja toki löytyy 80” asti. Leveily todella isoilla 150” pinnoilla on laantunut. Eihän sellaiset enää mahdu edes kotiovesta sisään kuin sivu edellä ja kallistelemalla.

Tuo 55” on sitten jo paperinohut! Huipputeknogiat ovat nyt CrystalLED eli aito LED-diodeihin perustuva näyttö, 55” pinnalla niitä on muuten 6 miljoonaa! Toinen tapa saada kirkasta pintaa on OLED. Muun muassa Samsung tuo keväällä markkinoille 55” OLED-telkkarin hintaan 5999 dollaria. Nämä tulevat tiettävästi Suomeen samoihin aikoihin, hinta on vielä auki.

Nykytelkkari on toki myös verkkoon kytkettävä. Sohvalla löhöillen onnistuu niin kohellusvideoiden selailu YouTubesta kuin YLE Areenankin tuijottelu. Ongelma on edelleen käyttöjärjestelmä ja -liittymä.
Kaukosäätimestä tulee melkoinen hirviö, jos kaikkien toimintojen on onnistuttava sillä.

Ratkaisua haetaankin nyt erilaisista liiketunnistus- ja ääniohjauksista. Tosin kiinalaisen HAIERIN osastolla näin vehkeen, jota pystyi ohjaamaan EKG:llä, päähän vaan panta ja ankaraa ajattelua. Kiinalaiset olivat muutenkin vahvasti esillä. On vain ajan kysymys, kun meidänkin markkinoille putkahtaa uusia merkkejä. Televisioiden käyttöjärjestelmä on mielenkiintoinen teknologia-alue, messuilla nähtiin muun muassa Android- ja jopa LINUX (UBUNTU)-viritelmiä.

Kun näyttö suurenee, myös tarkkuusvaatimus kasvaa. Ratkaisu löytyy aluksi 4K2K-järjestelmästä, eli pikseleitä reilusti lisää. Nähtiinpä messuilla jopa 8K-proto.

Uusi pulma: mistä sisältöä?

Tästä taas seuraa uusi pulma: mistä sisältöä? Digitaaliset elokuvateatterithan käyttävät jo 2K tai 4K resoluutiota ja tähän pystyviä ammattikameroitakin jo löytyy. Messuilla esiteltiin JVC:n 4K-kuluttajakamera.

Toinen konsti on skaalata kuvaa ylöspäin. Tästä esimerkkinä oli SONY:n blue-ray-soitin. Moisen bittipötkön jakaminen onkin sitten oma juttunsa. Tosin maailmalla on nähty demo, jossa uhraamalla koko DVB-T2 kaista hiukan virheenkorjauksesta nipistäen, saadaan jaettua hyvällä koodauksella yksi ohjelma. Ei ihme, että uutta HEVC-pakkausstandardia testaillaan kiivaasti.
 

Ke 18.01.2012 @ 14:45Outi Roivainen

Mihin radion kuuntelijalukuja tarvitaan?

Kirjoittaja työskentelee Ylessä yleisötutkijana.


Radio on hyvä kumppani. Osa meistä kuuntelee radiota keskittyneesti, osalle kuuntelu toissijaista: radiota kuunnellaan toisella korvalla muiden askareiden ohella. Viikon aikana radio tavoittaa 95 % yli 9-vuotiaista suomalaisista. Se on huikean iso luku!

Mutta miten tuollaista tietoa saadaan?

Määrällistä tietoa radion kuuntelusta saadaan Finnpanelin Kansallisesta radiotutkimuksesta. Koko suomalainen radiotoimiala – niin Yle kuin kaupalliset radiotkin – ovat yhdessä tutkimuksen takana. Finnpanel on kaikista kanavista riippumaton markkinatutkimusyritys. Finnpanel tutkii myös television katselua.

Tämän vuoden alusta radion kuuntelua tutkitaan vuoden jokaisena päivänä. Muutos tuo tarkempaa tietoa ja parantaa tutkimuksen laatua, sillä aikaisemmin radionkuuntelua tutkittiin yksi viikko kuukaudessa. Tutkimustulosten raportointi säilyy muutoksesta huolimatta kuukausikohtaisena.

Ylessä radion kuulijalukuja käytetään monella tavoin hyväksi.

Ohjelmia ei arvoteta sen mukaan paljonko kuulijoita ne keräävät, sillä pelkästään ohjelman lähetysaika ja -viikonpäivä vaikuttaa siihen paljon. Illalla radion kuuntelijoita on vähemmän, toisaalta esimerkiksi viikonloppuaamuisin Ylen kanavilla on hyvin paljon kuulijoita.

Kuuntelijalukujen valossa pohdimme muun muassa sitä, onko ohjelma oikealla paikalla. Tai sitten tarkastelemme esimerkiksi sitä, minkä ikäisiä ihmisiä ohjelma houkuttaa ja kuinka uskollisia sen kuuntelijat ovat.

Kuuntelijaluvut kertovat siis yhden puolen radion kuuntelusta.

Meille erittäin tärkeää on myös laadullinen tieto, jota myös kootaan eri tavoin, sekä kuuntelijoilta tuleva palaute. Kun määrällinen ja laadullinen tutkimustieto ja suomalaisilta tuleva palaute yhdistetään Ylen radiolaisten ammattitaitoon, saamme parhaimmillaan aikaan hyvän lopputuloksen. Sellaisen, joka yhtäältä yllättää ja toisaalta täyttää odotukset!

Ma 16.01.2012 @ 16:10Gunilla Ohls

Yleisöjen palveluksessa

Gunilla OhlsKirjoittaja on Ylen strategiajohtaja.

Julkinen palvelu tarkoittaa julkisin varoin rahoitettua palvelua. Ylen tehtävä julkisen palvelun mediayhtiönä on tuoda täyden palvelun ohjelmistot ja palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näin sanoo laki.

Ministeri Kiuru ei katsonut tarpeelliseksi määritellä Ylen julkisen palvelun tehtävän uudelleen. Lakiin tulee tarkennuksia alueellisuudesta ja nuorten palvelemisesta, muutoin tehtävä pysyy ennallaan. Moni media-alan edustaja olisi toivonut Ylen toiminnalle tarkempaa rajausta. Mikä Ylen rooliin kuluu, mikä taas ei? Saako Yle olla internetissä, vaiko ei?

Suomalaiset omistavat Ylen

Enemmistö suomalaisista hyväksyy esitetyn rahoitusmallin. Yle-vero antanee Ylelle työrauhaa, mutta samalla se velvoittaa meitä. Toki tv-maksukin on velvoittanut, mutta uskon silti, että kansalaisten asenteet ja odotukset muuttuvat, kun omistussuhde Yleen veron myötä vahvistuu.

Naapurimaassamme Ruotsissa julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta käytetään usein määritettä ”i allmänhetens tjänst” – yleisöjen palveluksessa. Myös meidän ykköstavoitteemme on palvella paremmin kaikkia suomalaisia. Nykyisin emme esimerkiksi tavoita nuoria ja nuoria aikuisia niin hyvin kuin haluaisimme.

Julkinen palvelu lähtee arvoista

Yle on vahvasti arvopohjainen yritys. Tavoitteemme ei ole tehdä rahaa, vaan tehdä sillä rahalla, jonka saamme, mahdollisimman hyviä sisältöjä. Tämän takia moni on hakeutunut ja hakeutuu Yleen töihin. Julkisen palvelun pitää erottua kaupallisesta mediasta. Erottuvuus perustuu arvoihimme nojaaviin sisältöihin. Perusarvomme ovat: suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja ihmisen arvostaminen. Tehtävä ja arvot kulkevat käsi kädessä, ja niitä vasten kaikkea tekemistämme pitää arvioida.

Yleisradiotoiminta on koko historiansa ajan ollut osa aikansa yhteiskunnallista kehitystä. Kun rakennettiin yhtenäistä kansakuntaa, Ylen monipuolisuus ja laaja tehtävä toimivat kansakunnan vahvistajana. Nykypäivän yksilökulttuuri ja moninaisuus asettavat monipuoliselle tehtävälle toisenlaiset vaateet.

Tervetuloa keskustelemaan!

Jo 1990-luvulla eräs tanskalainen mediatutkija näki yleisradioyhtiöiden suurimpana haasteena ymmärtää eriytyneiden yleisöryhmien tarpeita. Niinpä se, että Ylessä olemme yleisöjen palveluksessa tarkoittaa 2010-luvulla yhä selkeämmin erilaisia vaihtoehtoja erilaisille suomalaisille. Jotta kaikki suomalaiset jatkossa saavat vastinetta verollensa, Ylen on toteutettava tehtäväänsä kattavasti ja monipuolisesti. Suomalaisten laaja tavoittaminen on Ylelle markkinaosuuksia tärkeämpää.

Ihmisten arvostaminen on ihmisten kuulemista. Yle haluaa jatkossa toimia entistä avoimemmin ja olla vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa. Haluamme käydä vilkasta keskustelua tehtävästämme ja tavoista jolla me tehtävämme toteutamme. Mitä arvoa me suomalaisille tuotamme? Miten me teitä voimme palvella?

Tervetuloa osallistumaan julkiseen keskusteluun julkisen palvelun mediasta!

Sivut

Avoin Yle

Uusia blogikirjoituksia ei enää julkaista tällä blogit.yle.fi -alustalla. Ylen yhtiösivustolla yle.fi/yleisradio on avattu paikka Näkökulma-teksteille. http://yle.fi/aihe/yleisradio/nakokulma Palautetta tai kysymyksiä Ylestä tai Ylen ohjelmista voit antaa myös yhtiösivuilla. https://palaute.yle.fi/

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2013

joulukuu

marraskuu

lokakuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu