Kirjoittaja on tuottaja Yle.fi:stä.

Miten karvaläjästä rakennetaan viikset? Kuinka ihoon saa taiottua aidolta näyttävän ruhjeen? Mitä tarvitaan, että studio muuttuu avaruusmaisemaksi? Muun muassa näihin kysymyksiin sain vastauksen tutustuessani Yle Tuotannon toimintaan.

Tuo tutustumiskäynti kirkasti minulle sen, miten moninaista osaamista tarvitaan, kun tehdään kiinnostavia ja monipuolisia tv-ohjelmia. Ajatellaanpa vaikka värimäärittelijää. Mitä hän tekee? Työtään esitellyt värimäärittelijä näytti meille, miten tavallisessa valaistuksessa kuvatusta otoksesta saa värejä säätämällä aivan erilaisen – vaikkapa synkeän pelottavan tai värikkään psykedeelisen. Olin vaikuttunut. Olisin toivonut, että kaikki saisivat jakaa elämyksen kanssani.

Kun minulle kuluneen kesän korvilla tarjottiin mahdollisuutta lähteä selvittämään, miten Ylen yhtiönä tulisi näkyä verkossa, en epäröinyt hetkeäkään. Yle on niin kiehtova talo, että sen toiminnasta riittäisi loputtomasti kerrottavaa. Parasta kaikessa on se, että verkko mahdollistaa vastavuoroisuuden: pystymme paitsi kertomaan toiminnastamme, myös kuuntelemaan ihmisten toiveita, etsimään ideoita ja vastaamaan kysymyksiin.

Yle on iso talo, ja on ymmärrettävää, että toiminnan laajuus ja periaatteet eivät ole kaikille selvillä. Yle on kuitenkin suomalaisten omistama yhtiö, joten kansalaisilla on oikeus tietää, mihin heidän tv-maksurahojaan käytetään.

Ylessä tehdään paljon töitä sen eteen, että ymmärtäisimme suomalaisia ja heidän tarpeitaan nykyistäkin paremmin. Tämä verkkonäkymiseen liittyvä hanke on yksi osa tuosta kaikesta.

Aloitin selvitystyöni jututtamalla Ylen johtajistoa. Kävi ilmi, että Ylellä on paljonkin halua olla avoin ja vuorovaikutteinen yhtiö. Avoimuuttamme rajoittavat enemmän käytäntöjen puute ja aikapula kuin haluttomuus. Avautuminen voi myös olla monelle vaikeaa: ei tiedetä, onko omasta työstä kertominen suotavaa, ja viestintätaidotkin saattavat arveluttaa.

Elokuussa käynnistyneeseen hankkeeseen kuuluu mm. seuraavia osa-alueita:
- yhtiösivun uusiminen. Jatkossa Ylen eri toiminnoilla on mahdollisuus tuottaa omaa sisältöä sivuille.
- Avoin Yle -blogin aktivoiminen. Blogin tarkoitus on valottaa yhtiön toimintaa monista eri vinkkeleistä.Kuka tahansa voi ehdottaa siihen aihetta, ja kirjoittajana voi olla kuka tahansa yleläinen
- Facebook-näkyvyyden puntaroiminen: kuka, missä, milloin ja miten?
- verkkoelämästä innostuneiden yleläisten löytäminen ja sparraaminen
- kiinnostavien aiheiden kartoittaminen
- tarvittavan koulutuksen järjestäminen
- eri some-kanavien merkityksen määritteleminen
- yhtiöstä kertovien sisältöjen löydettävyyden parantaminen.

Olet tervetullut osallistumaan tähän ideointiin. Mikä Ylessä on kiinnostavaa? Millä tavoin ja millä kanavilla sinä haluaisit keskustella Yleen liittyvistä asioista. Miten ja minkälaista tietoa kaipaat Ylestä?
 

Kirjoittaja on Nenäpäivä-show´n tuottaja ja kehitystuottaja YLE Kulttuurista.

Nenäpäivän viides kampanja starttasi viime viikolla. Olen nyt päässyt jo puolen vuosikymmenen ajan tekemään maan hauskinta keräysohjelmaa, joka yllättää minut joka syksy. Vuosien aikana nenäily on levinnyt ympäri Suomen ja samanaikaisesti koko varainkeruutoiminta Suomessa on kääntynyt hauskempaan ja iloisempaan suuntaan. Nenäpäivä ja muutkin keräykset ovat herätelleet entisiä ”nukkuvia” lahjoittamaan rahaa kehitysmaiden auttamiseksi ja saaneet uudesta sukupolvesta ennakkoluulottoman kannattajan.

Nenäpäivään suhtauduttiin meillä aluksi hieman epäillen. Nenäily toimi Briteissä, mutta sitä, toimisiko se totisessa Suomessa, ei tiedetty. Lapset ja lapsenmieliset ottivat nenän kuitenkin heti omakseen. He vetivät perässään vanhemmat ja koulukaverinsa. Myös muutama kaiken nähnyt yritysjohtaja näki hulluudessa potentiaalin ja löin nenän päähänsä hauskuuttaakseen muita johtajia. Ensimmäisen Nenäpäivän alla monen R-kioskin nenähyllyt ammottivat tyhjyyttään. Tästä se tarina alkoi.

Joka vuosi minua hämmästyttää se, kuinka paljon innokkaita ihmisiä Nenäpäivään saadaan mukaan. Tämän viikon alkuun mennessä avustusoperaatioon on sitoutunut jo 62 julkkista Munamiehestä aina Tarja Haloseen.

Ylen Hyvä Säätiö saa ilmoittautumisia niin päiväkodeista kuin ravintoloistakin, jotka haluavat olla hankkeessa mukana. Yritykset etsivät tapoja tehdä yhteistyötä ja työttömät ilmoittautuvat mukaan talkoisiin. Suomalaiset haluavat vilpittömästi auttaa maapallon toisella puolella asuvia tuntemattomia.

Myös Ylessä on innokkaita ihmisiä, jotka keksivät erilaisia tapoja olla mukana. Viime maanantaina HR järjesti mainion hernekeittotempauksen Isossa Pajassa, keräsi rahaa ja sai ihmiset hyvälle tuulelle.

Innokkuutta eivät vähennä loka-marraskuun pimeys tai uhka taantumasta. Suomalaiset osaavat suhteuttaa omat olonsa siihen kurjuuteen, jossa miljoonat sairaat lapset ja orvot elävät. Meidät on varustettu vahvalla kaveria ei jätetä -meiningillä, joka nousee esiin silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Viiden vuoden aikana olen nähnyt julkkisten ja toimittajien kasvoilla muutoksen heidän palattuaan juttumatkalta Nenäpäivän kohdemaasta. Jokaisen reaktio on ollut erilainen. Kukaan ei ole tullut sanomaan, että apua ei tarvita ja että tämä on ihan turhaa hommaa.

Hyvää Nenäpäivää!

Kirjoittaja on Ohjelmapalautteen tiiminvetäjä.

Aivan tavallinen arkiaamu joitakin päiviä sitten. Pasilassa, syyskuussa, päivän ensimmäisten puheluiden joukossa. Oivallus!

-Yle. Ohjelmapalaute.

Soittaja tarvitsee itselleen YLE Passin ja tiedustelee, kuinkahan sellainen järjestyisi kun on tuota passin tarvetta muutenkin: ovat lähdössä asuntovaunulla reissuun etelään pidemmäksi ajaksi.

-Sen saat tehtyä netissä, käyt vain sivulla login.yle.fi tekemässä itsellesi passin tunnukset. Soita toki jos tarvitset lisää neuvoja. Niin ja oikein hyvää matkaa!

Jotenkin näin se alkoi…

-Se vaan, kun kertovat, että tarvitaan YLE Passi siellä Espanjassa - muuten ei Areena näy kuin pikkuisena kuvana. Kun sen saa koko ruudun kokoiseksi, niin on mukavampi katsella.

-Mukavampi niin... Nyt kyllä täytyy todeta, että ihan ensimmäistä kertaa kuulen tästä. Missä näin puhuvat?

-Ne, jotka siellä etelässä reissaavat, tiesivät kertoa.

-Ei tämä kokoruututila kylläkään vaadi YLE Passia. Sen saa klikattua isommaksi ilmankin. K-15-ohjelmiin passia tarvitaan edelleen.

-Ja se pitää maksaa edelleen Suomeen, tv-lupa, kun on se Passi?

-Ei tarvitse, matkan ajaksi sen (luvan) voi katkaista, jos olette pitkään, vaikka koko talven reissussa.

-No saatanhan minä sen passin sitten...Ja sekö pitää paikkansa tämä juttu?

-Ainakin se pitää, että tässä on nyt kyse sellaisesta niin kutsutusta urbaanilegendasta, jonka kuulen tässä nyt aivan ensimmäistä kertaa, kiitos siitä!

-No eipä kestä, piä hyvänäs! Hehhee!

Mietin, että olipa hyvä kun soitti!

Yhden yhteyttä ottaneen kohdalla onnistumisaste on tässä vaiheessa tarinaa korkea. Entä ne muut? Kuinka tämän voisi viestiä useammallekin? Millaisena sama tarina kulkee muiden kaukomatkailijoiden keskuudessa?

Katsoisinpa mielelläni dokkarin erilaisista urbaanilegendoista, ei ole tainnut sellaista tulla? Onko joku tehnyt?
Ne olisivat myös radiossa aivan mahtavia, tarinathan on tehty kerrottaviksi! Tässä on selvästikin mediakehityksen paikka.

Yle pohtii parhaillaan kuinka Ohjelmapalautteeseen tulleet viestit, eniten kysytyt ja huomioarvoltaan suuret saadaan teille kaikille näkyviin. Avoin keskusteluyhteys muuallekin kuin Facebookiin. Otamme ehdotuksia vastaan!

Ylen Ohjelmapalaute ja Areena-info vastaavat vuosittain noin kahteenkymmeneentuhanteen yhteydenottoon ja kirjaa ne raportoitavaksi ohjelmantekijöiden käyttöön. Vuoden 2011 alusta Ohjelmapalaute on ollut osa Ylen asiakkuustoiminnan ja mediakehityksen yksikköä.

Ohjelman sisältöön liittyvät palautteet, ohjelma- ja uusintatoiveet ovat aina tervetulleita!

P.S. Vuoden tiedustelluin musiikkikappale on muuten Erik Satien Gnossienne No.1. Kappale kuullaan Hercule Poirot'n ohjelmapuffissa.

Kirjoittaja on Ylen henkilöstön kehittämispäällikkö

Svenska Yle räjäytti pankin viime viikon lopulla yllättävällä työpaikkailmoituksellaan: ”Palvelukseen halutaan: maailman paras masokistinen web-kehittäjä”. Ilmoitusta jaettiin antaumuksella sosiaalisessa mediassa ja siitä tehtiin jopa uutisjuttuja.
Ilmoitus on hykerryttävän hyvä, ensinnäkin siksi, että se on jotain ihan muuta kuin se, mitä hakuilmoituksissa on totuttu näkemään.

Se on myös oiva osoitus siitä, että matchaus onnistuu taatusti paremmin, jos hakija ymmärtää heti millainen mahdollisuuksien tarjotin ja toisaalta haasteiden taivas hänellä on edessään. Ilmoituksesta näkee, että Yleen haetaan sitä oikeaa – huumorintajuista ja haasteita kestävää – tyyppiä, eikä vain paperilla hyvältä näyttävää henkilöä.

Ilmoitus oli mainio myös siksi, että se avaa uudenlaista näkökulmaa Yleen, jota ei aina pidetä niin helposti lähestyttävänä laitoksena. Tosiasiassahan me olemme mainettamme paljon värikkäämpi talo. Yle on täynnä kiinnostavia ja hauskoja ihmisiä, jotka ovat alansa huippuammattilaisia. Jatkossa lisää huumoria peliin vaan! Voisimme vielä rohkeammin jättää työryhmät perustamatta ja vain kokeilla asioita, treenata ilmaveivejä. Ja muistaa, että mestarit treenaavat ja kokeilevat enemmän kuin muut.

Harvassa talossa julkkiksilla on tosiaan siis niin hyvin hoidetut hampaat kuin Ylen staroilla. Yleläisillä on hyviä henkilöstöetuja, mutta palkkataso on vastaavasti ollut alhaisempi kuin kaupallisessa mediassa. Arjen keskellä kuitenkin usein meinaa unohtua, ettei kollegoilla muissa mediataloissa ole yhtä pitkiä kesälomia tai laajaa terveydenhoitoa kuin meillä. Kautta maan näin ei ole, mutta Pasilassa esimerkiksi on myös harrastusmahdollisuuksia, useita lounasravintoloita, ikioma parkkihalli, kirjasto ja hammashoitola, esimerkiksi. Hakuilmoituksessa kannattaa toden totta alleviivata niitä ainutlaatuisuuksia, joita meillä on!

Yle kiinnostaa työpaikkana, Yleen halutaan. Rekrytoinnit ulkoa ovat tunnetusti nyt vähissä, mutta talossa oleville on tarjolla kiinnostavia urakuvioita. Nyt on tilaisuus tarttua rohkeisiinkin uusiin haasteisiin, kun auki tulevat paikat täytetään ensisijaisesti talon omilla osaajilla.

Kymmenessä viime vuodessa Ylen työtekijämäärä on pudonnut neljänneksellä. Samaan aikaan ohjelmatuntien määrää on lisätty ja Yle on rakentanut mm. kaikki verkkopalvelunsa, YLE Areenan, Elävän arkiston ja lasten palvelut sekä netin uutispalvelun. Säästetty ja venytty siis on, aika huimasti. Sekin kertoo siitä uudistuskyvystä ja kekseliäisyydestä, mikä Ylessä elää.