Creative Commons puhutti pohjoismaisia televisiojohtajia
Tekijänoikeudet, tekijänoikeudet, tekijänoikeudet. Siinä kolme suurinta haastetta digitaalisen kulttuurin eteenpäinviemisessä lähivuosina. Aihe jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä sisällöntuotannon elinvoimaisuutta ja liiketoimintamalleja digitaalisessa ja verkottuneessa maailmassamme voidaan saavuttaa tiukentamalla kopiosuojausta ja varmistamalla kaikenlaisen digitaalisen jakelun kontrolli. Tämä leiri pitää kiinni entisistä liiketoimintamalleista - uusien vielä puuttuessa.
Kasvava osa alkaa havahtua avoimen jakamisen mahdollisuuksiin. Creative Commons on tekijänoikeuksien lisensointimalli, jonka avulla sisällön oikeuksien haltija voi määrätä joidenkin oikeuksien luovuttamisesta samalla kun pidättää toisia. Voi esimerkiksi antaa luvan kenelle tahansa jakaa tekemäänsä sisältöä muuttamattomana. Tai muokata ja jakaa, alkuperäisen teoksen tekijän mainiten. Voi rajata käyttöoikeuden vain ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja pidättää itselleen oikeudet sisällön kaupallistamiseen.
Tapasin Nordvision-juhlaseminaarissa Tanskan yleisradioyhtiön DR:n tiloissa firman entisen työntekijän, joka nyt on Creative Commonsista tietoa levittävä konsultti. Hän piti ajatuksesta, että mediatalossa työskentelevä toimittaja voisi halutessaan lähteä mukaan kokeiluun, jossa hän voisi määrätä tuottamansa sisällön tekijänoikeuksien luovuttamisesta ei-kaupallisiin tarkoituksiin työn teettäneen työnantajan hallitsessa kaupallisia oikeuksia entiseen malliin.
Moltke piti tämänpäiväistä yleisradiojohtajien seminaaria merkittävänä rajapyykkinä siinä, mihin sävyyn avoimesta lisensoinnista puhutaan.
Keskustelin tilaisuudessa myös Tanskan Teoston eli KODAn edustajan Ann Sophie Schroderin kanssa siitä, miten artistien mahdollisuus lisensoida KODAn edustamat teoksensa samaan aikaan myös Creative commons -lisenssillä on toiminut.
