Suomalainen kirjailija – Hannu Salama

”Kyllä olen yleensä ollut köyhän ja sorretun ihmisen puolella”, sanoo kirjailija Hannu Salama.

”En sen takia, että köyhä olisi kovin paljon parempi ihminen kuin rikas. Köyhällä ihmisellä ei ole riistämisen kykyä kuten rikkaalla on.”

Suomalaiseen kirjallisuuteen 50 vuotta sitten astunut Hannu Salama puhuu J.P. Pulkkisen toimittamassa ja Laura Joutsin ohjaamassa henkilökuvassa.

Hyvin valehdeltu

Salaman esikoisteos romaani Se tavallinen tarina julkaistiin vuonna 1961. Varsinainen kohu nousi vuonna 1964 ilmestyneestä Salaman neljännestä kirjasta Juhannustanssit.

Romaani esitteli juurettoman nuorison kesänviettoa niin tuoreesti ja todesti, että sen kirjallisia ulottuvuuksia puitiin oikeudessa.

Arkkipiispan ja muun moraalin ylläpitokoneiston hermoja koetteli erityisesti Hiltunen-nimisen muuraajan pilasaarna. Juhannustansseista sensuroitiin kolmisen sivua ja Salama sai tuomion, josta hänet armahti presidentti Urho Kekkonen.

"Jos kirjailija saa aikaan fiktion, jossa osaa valehdella niin hyvin, että lukija on yksityiskohtia myöten sitä mieltä, että tää juttu on tosi, silloin kirjailija on onnistunut", Salama tuumaa.

Kohuromaanin jälkeen Salaman kirjalliseksi alter egoksi kasvoi Harri Salminen, jonka elämäntaival muistuttaa monessa Salaman omaa.

Murrosten varjossa

Salminen on päähenkilönä jumalanpilkkaoikeudenkäynnin aikana syntyneessä romaanissa Minä, Olli ja Orvokki. Salminen asuu vanhempiensa luona ja suunnittelee Pispala-eeposta, joka sitten Salaman omassa tuotannossa materialisoitui vuoden 1972 romaanina Siinä näkijä missä tekijä.

Romaani vyöryttää esiin Salmisen/Salaman lapsuusvuosien kasvuympäristön tapahtumat sota-ajan molemmin puolin, vanhempien välisistä kiistoista vasemmiston keskinäiseen vääntöön, jolle viimeisen sinetin antoi Etsivän keskuspoliisi eli ohrana.

Siinä näkijä missä tekijä toi Salamalle Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

Lapsuuden maisemiin

Henkilökuvassa Salama matkaa junalla lapsuuden maisemiinsa Tampereelle, vierailee Pispalan Pulterissa ja haulitornissa ja laulaa työväenmuseon lavalla.

Hänet nähdään nykyisellä kotiseudullaan Itä-Helsingissä kirjoittamassa kantapaikassaan Itäkeskuksen kahvilassa ja katsomassa kuvia itsestään Otavan arkistossa. "Jaaha, siinä on poikani ja hänen äitinsä, minun vaimoni. Ai ai kun se olikin nätti tyttö, miksen minä sitä silloin huomannut?"

Ohjaaja Kari Paljakka: Totuutta on katsottava silmiin

Kotikatsomo: Siinä näkijä missä tekijä