To 15.06.2006 @ 11:25admin

Avaruusturismialus hahmottuu

Moni varmaankin muistaa siivillä varustetun kalamaisen puikulan, Space Ship Onen, joka teki ensimmäiset yksityisen yhtiön suorittamat avaruuslennot vuonna 2004. Sen jälkeen avaruusaluksen rakentanut yhtiö Scaled Composites on suunnitellut aluksesta isompaa versiota, joka tulisi kuljettamaan ensimmäiset oikeat avaruusturistit avaruuteen. Nyt aluksesta on kerrottu lisätietoja.

Lontoossa pidettiin toissaviikolla avaruusturismia käsitellyt kokous, jossa SpaceShipOnen lentäjä ja uusia aluksia tilanneen Virgin Galactic -yhtiön johtaja Will Whitehorn kertoivat jo rakennusvaiheessa olevista SpaceShipTwo- ja White Knight 2 -aluksista. Scaled Composites ja sen gurun maineeseen noussut johtaja Burt Rutan ovat perinteisesti olleet tekemisistään hyvin hiljaa ja näyttäneet yleensä vasta lopullisia tuotteita julkisesti – ja silloinkin turhia puhumatta ja mahdollisimman matalalla profiililla. Kun SpaceShipOne ja sen kantoalus White Knight julkistettiin vuonna 2003, tulivat nekin kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä kukaan ei osannut kuin aavistaa, että Kalifornian autiomaassa Mojaven kylän lentoasemalla tehtiin avaruusalusta. Avaruus tuntui olevan kovin kaukana, kunnes yhtäkkiä Rutan rullasi koneensa esiin vaatimattomasta hangaaristaan.

Matalasta profiilista huolimatta SpaceShipOne teki historiaa ja siitä puhuttiin ympäri maailman. Koelentäjät Mike Melvill ja Brian Binnie nousivat koelennoilla ja X-Prize -palkinnon kilpailulennoilla useita kertoja noin sadan kilometrin korkeuteen ja kokivat lennoillaan parin minuutin ajan painottomuutta. Lisäksi Melvill koki eräällä lennollaan tiukat paikat, kun alus lähti yllättäen pyörimään; onneksi hän sai SpaceShipOnen pian hallintaansa ja lennot saivat jatkua. Lentolaite päästi myös yllättäviä ääniä ja täristi odottamattomalla tavalla, joten uuden aluksen tekemisessä ei riittänyt vain SS1:n isomman kopion tekeminen. Alus piti osittain suunnitella uudelleen.

SS2 tulee olemaan kahdeksanpaikkainen alus, eli kahden lentäjän lisäksi sen kyytiin pääsee kuusi matkustajaa. Se tullee käyttämään rakettimoottorissaan toisenlaista polttoainetta kuin SS1 ja nousee korkeammalle, noin 140 kilometrin korkeuteen. Matkustajat voivat nauttia painottomasta tilasta jokseenkin viiden minuutin ajan, ennen kuin heidän tulee palata uudenlaisille, vaakatasoon kääntyville istuimilleen maahanpaluuta varten. Paluu onkin täysin vastakkainen tunne painottomuuden keveydelle, sillä ilmakehän tiiviiseen osaan laskeutuminen saa aikaan jarrutuksen, jolloin alus kokee jopa 7g:n hidastuvuuden. Siis matkustajat tuntevat olevansa seitsemän kertaa painavampia kuin Maan päällä normaalisti. Kiihtyvyys ylös kivuttaessa on "vain" 4g.

Periaatteessa lento tulee siis olemaan kuin ennen. Varsinainen avaruusalus SpaceShipTwo kiinnitetään White Knight -lentokoneen mahan alle ja pitkäsiipinen suihkukone kuljettaa pullean avaruusaluksen noin kymmenen kilometrin korkeuteen. Siellä SS2 irrotetaan, White Knight kaartaa sivulle ja avaruusalus sytyttää rakettinsa kohti taivasta suunnaten. SS2 käyttää rakettimoottoriaan noin minuutin ajan ja jatkaa työntövoiman lakattua nousemistaan yhä ylemmäs kohti avaruutta, kunnes noin 140 kilometrin korkeudella sen vauhti loppuu ja se kääntyy putoamaan kohti Maata. Tuolta korkeudelta maisema aluksen ympärillä näyttää täysin avaruudelliselta: Maa on selvästi pallomainen ja taivas on sysimusta. Kirkkaat tähdet tuikkivat avaruudessa, kun matkustajat leijuvat aluksen sisällä kuin astronautit avaruusasemalla.

Paluu Maahan tapahtuu kuin sukkulassa, paitsi että sukkula saapuu ilmakehään kiertoratanopeudella ja SS2 vain pienen avaruuden rajalle tehdyn pomppauksen jälkeen. Siksi SS2:n ikkunoiden ulkopuolella ei ole liekkejä ja kovan hidastuvuuden aika on lyhyempi. SS2 ei tarvitse myöskään sukkulamaista lämpösuojausta. Mutta ilmakehän alaosiin palattuaan SS2 liitää kohti lentokenttää sukkulan tapaan ilman moottorivoimaa kuin hyvin kömpelö purjekone ja laskeutuu vaakatasoon kiitoradalle lentokoneen tapaan.

SS2:n koelennot pyritään aloittamaan ensi vuoden lopussa ja varsinaiset turistilennot pääsevät näillä näkymin vauhtiin vuoden 2009 puolella. Paikkana tulee olemaan Uuteen Meksikoon Las Crucesiin rakennettava erityinen avaruuslentoasema, mistä aion itsekin varmasti lähteä avaruuspomppaukselle heti kun saan rahat kasaan tai lippujen hinnan putoavat nykyisin mainitusta 100 000 dollarista.

Avaruusturismi näyttää viimeinkin olevan tulossa! Toivottavasti se, että yhä useampi ihminen pääsee katsomaan omin silmin planeettaamme avaruudesta, saa aikaan sen, että välitämme aikaisempaa enemmän tästä pienestä keitaastamme kylmän avaruuden keskellä.

0 kommenttia

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu